I need you by my side✅

Kerrottavaa?

*JOONAS*

Hyppelehdin ovelle unisena kun kuulin sieltä tulevan koputuksen. Joel todennäköisesti odotti jo mun tulevan esiin kotikolostani ja kertovan kaiken mahdollisen A:sta Ö:hön. Mä odotin siltä täysin samaa, joten tasoissa oltiin. Vaikka en mä silti ollut ihan varma itsekään mitä se mun halusi kertovan.

Niko oli lähtenyt jo treenikselle joten meillä olis varmasti rutkasti aikaa jutella.

Me oltiin jääty illalla vielä muiden lähdettyä sinne ja Niko oli tullut sitten mun luo yöksi. Mitään normaalista poikkeavaa ei ollut tapahtunut. Siltä varalta et joku sai päähänsä kyseenalaistaa sen ensitöikseen... me oltiin vain nukuttu. Vierekkäin toki mutta nukuttu kuitenkin.

Mä en tiedä kummalla meistä kahdesta tässä tapauksessa olis ollut enemmän kerrottavaa, mulla vai Joelilla mut sen mä tiesin et tovi jos toinenkin tässä varmasti saatiin kulumaan.

Avasin sille oven eteiseen päästyäni ja katsoin hetken asuntooni saapunutta onnellisen näköistä blondia arvioiva ilme kasvoillani. Mä olin iloinen sen puolesta.

Ihme sinänsä että mies oli edes malttanut tulla ja jättää Aleksin yksin. Olisinhan mä sen ymmärtänyt. Ja oltais kai me treenien jälkeenkin voitu jäädä juttelemaan.

"Otatko kahvia?" kysyin siltä.

Se antoi mulle myöntävän vastauksen ja lähti seuraamaan mua keittiöön jätettyään kenkänsä oven vieressä olevaan telineeseen. Miksi mä edes vaivauduin kysymään...

"Annahan kuulua" sanoin oitis ja ohjeistin sen istumaan keittiön pöydän viereen saavuttuaan ensin paikalle.

Mua todella kiinnosti missä niiden kohdalla mentiin ja mitä kaikkea niiden välillä oli ehtinyt tapahtua. Tällä hetkellä tilanne oli kaikesta päätellen aika hyvä. Viimeksi kun mulla oli jostain näihin kahteen liittyvästä varmaa tietoa, oli Joel täysin solmussa ajatustensa kanssa. Nyt se solmu oli saatu auki ja vaikea arvata kuka sen ratkoja oli ollut.

Aleksista mä olin ennen kaikkea ylpeä et se oli uskaltanut kertoa Joelille totuuden. Ehkä se oli herätellyt miestä pikkuhiljaa siihen todellisuuteen et läheltäkin saattoi löytyä jotain hyvää kunhan vaan avasi silmänsä eikä aina pelännyt pahinta. Avarsi omaa ajatusmaailmaansa ja antoi vaihtoehdoille mahdollisuuden. Mikä vittu minä olin puhumaan yhtään mitään?!

"Mä luulin et sulla oli jotain kerrottavaa" se tokaisi katsoen kysyvästi mua silmiin. 

Oikeassahan se oli. Mulla todella oli kerrottavaa mut ehkä se pitäis prosessoida ensin omassa päässään kun ajatukset muuttui joka helvetin sekunti, ennen kun niitä rupesi purkamaan jollekin muulle.

Mä en vain osannut sanoa mitä taikaa sille kertomisessa sitten olis ollut. Se ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ollut se jonka olis pitänyt siitä ensimmäisenä tietää.

Jostain syystä mua ahdisti kertoa sille. Mä aloin todella ymmärtää miksi Aleksi oli ollut niin sekaisin tunteidensa kanssa...

"Haluun kuulla ensin missä teidän kohdalla mennään" sanoin.

Vaikka oli kai se aika turha kysymys. Ne oli söpöilleet koko eilisen päivän treeniksellä ja Joelin eilisiltainen kuva ei paljoa enää arvailujen varaan jättänyt. Aleksi oli nukkunut sen sylissä ja Joel pitänyt kättään sen ympärillä... rakkautta ilmassa.

Sitä paitsi edes Joel ei olisi niin kusipää että leikkisi tuolla tavoin tietäen kuitenkin toisen tunteista. Ja mikäli se ei itse tuntisi jotain vastaavaa, ei se tekisi mitään tuollaista. Siitä ei voinut puhua edes samana päivänä kun musta ja Nikosta. Joel ei koskaan ollut tajunnut bromancen taikaa...

"No ainakin teidän tökerö suunnitelmanne toimi" se vastasi hymyillen.

Mun oli kai ihan turha esittää enää etten mä tiennyt mistä se puhui. Ja oltiin me taidettu asiasta puhelimitsekin keskustella, joten miksi edes yrittää. Me neljä oltiin lyöty viisaat päämme yhteen ja päätetty saada kaksikko Kaunisvesi & Hokka yhteen. Tai oikeastaan minä ja Niko oltiin.. Olli ja Tommi olivat siinä vain nimellisesti mukana. Lähinnä siksi et se suunnitelma saatiin toimimaan.

"Eli mun kommentti treeniksellä oli aiheellinen?" sanoin johdattelevasti.

Mä olin muistaakseni käyttänyt niistä nimitystä lovebirds... kai sen nyt sokeakin näki että ne oli juuri sitä. Kaikkea sitä mitä myös mä olisin salaa halunnut olla mut tiesin sen itsekin mahdottomuudeksi...

Joel nyökkäili virnistäen. Mun olis tehnyt mieli hypätä riemusta kattoon mut mä yritin kovasti hillitä itseni. Mun kaksi parasta ystävää oli löytänyt toisistaan sielunkumppanit. Rehellisyyden nimissä mä olisin uskonut tarkoittavani tuolla kaiken viimeisimpänä Joelia. Se oli muutenkin aina niin kyyninen rakkauden suhteen. Kukapa sitä pystyi siitä syyttämään et sen sydän oli vain kovettunut lukuisten pettureiden myötä? Ja Aleksi oli ainoa joka ne kovettumat sai sulatettua.

***

Pikku vink vink... ;) Oon suorittanu arvonnan teidän toiveista seuraavan stoorin päähenkilöiden suhteen ja sitten joskus kun se alkaa niin siellä pääsette seuraamaan Joonaksen ja Ollin rakkaustarinaa :)) Jaksakaa kuitenkin ensin seurata loppuun mitä vielä Joelin ja Aleksin juttu tuo tullessaan<3