I need you by my side✅

Turhia oletuksia

Me oltiin saavuttu Nikon luo ja istuttiin sohvalla ihmettelemässä maailman menoa. Joonas oli ensimmäisenä kiinnittänyt huomionsa Aleksin kaulassa komeileviin mustelmiin. Ei se ollut asiasta mitään sanonut mutta turhankin pitkään kestäneet tuijotukset puhui kyllä puolestaan. Saipahan jokin senkin miehen hiljaiseksi... Niko kun siinä ei kuitenkaan onnistunut.

Polttavaksi puheenaiheeksi oli noussut heti alkuun Aleksin diili rapakon taakse. Se oli käynyt meidän pienimuotoisen riidan jälkeen purkamassa tuntojaan näille kahdelle sankarille ja saanut nekin pohtimaan elämän tarkoitusta. Ihan niin syvälliseksi mä en uskonut edes niiden heittäytyvän...

"Joko sä tiedät millon lähdön hetki on?" Niko kysyi.

Sekin oli taas jo yhtä päivää lähempänä ja hetkeksi helpottanut masennus ja suunnaton ikävä, oli jälleen palannut kahta kauheampana. Me oltiin jälleen palattu lähtöruutuun. Tai siis minä olin.

"Pari viikkoa lähtöön" Aleksi vastasi ja hakeutui kuin huomaamatta mua lähemmäs.

Sen aamullinen unissaan käymä keskustelu, jos sitä nyt sellaiseksi saattoi sanoa, palasi mun mieleeni. Se oli sanonut ettei halunnut lähteä ja mun kysyttyä sen unesta, se oli vain sivuuttanut sen. Alkoiko sitä kaduttaa jo?

Eihän vielä ollut myöhäistä perua sitä päätöstä... kyllä ne olisi ymmärtäneet jos se asian vain oikein selitti. Ihmisiähän nekin vain olivat. Niiden täytyi ymmärtää... paitsi ettei ne milloinkaan tulisi tajuamaan. Se taisi olla kylmä fakta. Sen oli päätöksensä takana pysyttävä. Halusi se sitä tai ei...

"Sullehan pitää järjestää kunnon läksiäiset by Blind Channel!" Joonas hihkaisi.

Pelkkä ajatuskin sattui mua sydämeen. Kuinka mä voisin seurata vierestä Aleksin läksiäisiä. Olla osana moista.. tietäen et joutuisin hyvästelemään sen kuitenkin. Eihän sellaisesta voinut edes nauttia asiaan kuuluvalla tavalla kun ajatukset oli jo jossain muualla. Hetkessä, jossa sä joutuisit selviämään kaikesta yksin. Ilman sua kannattelevaa voimaa...

"Jos nyt vaan mennään sinne saunaan ja unohdetaan tollaset" Aleksi tokaisi hymyillen. Tuskin sitäkään paljoa nappasi keskustella asiasta. Vaikka se varmasti päivittäinen puheenaihe tulisi olemaankin. Eipä se sillä miksikään muuttunut. Ei se siitä ainakaan yhtään sen siedettävämpää tehnyt.

"Toki! Voidaan me muustakin keskustella" Joonas huomautti noustessaan ylös Nikon viereltä. Tuosta hymystä päätellen oli nekin jotain muutakin touhunnut kuin istunut vain kiltisti sohvalla vieretysten. Mä en halunnut tietää yhtään enempää...

"Mielessä jotain?" Aleksi kysyi ja nousi ylös lähteäkseen muiden perässä.

Mä seurasin tuota joukkoa ja haukottelin väsyneenä tylsiin seuralaisiini. Tai sitten mä olin vain nukkunut pitkästä aikaa päin helvettiä. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia...

"Esim nuo sun ranteet. Kaulasta puhumattakaan" Joonas huomautti.

Näemmä kaikesta jäi jälki. Eikö mikään pysynyt enää salassa... ei ilmeisesti ainakaan Joonas Porkolta. Vaikka sillä juuri kaiken vähiten olis ollut varaa heitellä yhtään mistään.

"Mitä niistä?" Aleksi kysyi seuraten Nikoa.

Me eksyttiin kylppärin syviin syövereihin, josta tuli mieleen lähinnä lapsuusaikoina vedetyt lätkätreenit. Pukukopin kautta ja sitä rataa...

"Mä kun luulin et sä oisit viimenen ketä suostuu tuollaseen" Joonas tokaisi hartioitaan kohautellen. Asioita ei pitäisi koskaan vain olettaa.. varsinkaan sellaisia mistä ei todellisuudessa mitään tiennyt.

Mies pudisteli vain päätään ja keskittyi riisumaan vaatteita päältään. Joonaksen kysyvä katse siirtyi muhun. Eiks se ollut parempi et mä olin noiden takana, eikä joku muu?!

Vaatteiden alta paljastui koko totuus, joka veti lisää kummastuneita katseita puoleensa. Niko näytti jopa hieman pelästyneeltä ja Joonas vain kiinnostuneelta näkemään lisää. Mä voin vain kuvitella kuinka esineellinen olo sille tuli kun kaikki vain tuijottivat.

"Sähän oot pistäny parastas" Joonas tokaisi tökkäisten mua kyynärpäällä kylkeen, huomattuaan Aleksin vartaloa koristavat jäljet. Miten asiaa saattoi edes ajatella noin?! Pahinta ehkä ennemminkin..

Keskityin vain riisumaan ja etsimään itselleni pyyhettä, sivuuttaen Joonaksen typerän heiton kokonaan. Mihin lie pyrki toiminnallaan...

"Käsiraudat ja kaikkea.."'se sanoi mulle virnistäen. No kai sen jo toisen ranteista näki. Sitä paitsi mistä lähtien se oli ollut jonkun muun ongelma, mitä mä sille sängyssä tein...

Huokaisin turhautuneena jättäen Joonaksen vaille vastausta. Sitä se kuitenkin odotti joten hauskempi niin.. siinähän räjähtäis sitten jännityksestä.. en mä ainakaan ollut siivoamassa jälkiä!

Astelin muiden perässä saunaa kohti ja suljin oven perässäni. Kaikki sen tulisi tietämään et se keskustelu joka täällä käytiin, tulisi myös tänne jäämään.

***

Että sellaista tällä kertaa :)