I need you by my side✅

Joel Hokka?!

Toin keittiöstä mukanani kaksi kappaletta kahvimukeja ja odottavan mielen. Mä en ollut itsekään ihan varma miten mun olis pitänyt suhtautua Aleksin toteamukseen. Pelkäsin kuollakseni sen saaneen tarpeekseen meidän epäammattimaisesta häröilystä ja jättävän meidät oman onnemme nojaan. Se olis viimeinen naula arkkuun...

"Annahan tulla" sanoin jo pahimpaan valmistautuneena.

Mä ojensin kahvimukin miehen käteen ja jäin odottamaan mitä sillä oli kerrottavaa.

Se katsoi muhun ihan kun olis pelännyt jotain. Mä aloin jo toistaa itseäni, mut mua todella huoletti mitä sieltä oli tulossa. Hiljaa hyvä tulee. Eiks niin ollut tapana sanoa?

"Mä taidan olla ihastunut" se sanoi hiljaa.

Mun kasvoille kohosi leveä hymy. Sehän oli ihanaa! Ei me kyllä milloinkaan oltu puhuttu miehen rakkauselämästä, joten sen saattoi kai mieltää huonoksikin asiaksi jos se sattui olemaan parisuhteessa ja ihastunut johonkin toiseen. Hitto! Musta tuntui pahalta etten mä tiennyt parhaasta ystävästäni tällaista...

"Onks se hyvä vai huono juttu?" kysyin vihjailevasti. Aleksi huokaisi syvään ja joi kunnon kulauksen kahvistaan. Joskus se auttoi.. Joskus taas sen tilalle tarvittiin vain saman verran raakaa viinaa. Siitä mä en taas ollut varma auttoiko se mutta sen jälkeen kaikki oli ainakin paljon hauskempaa...

"Riippuu varmaan siitä keneltä kysytään" se totesi. Jep.. rakkaushan olikin puhtaasti mielipidekysymys. Ymmärsin toki pointin mut kuka siitä olis voinut kärsiä et toinen oli ihastunut? Eikö sen nyt kuka tahansa ollut valmis suomaan tuolle työnarkomaanille? Mä ainakin olin!

"Mä kysyin sulta" huomautin.

Mies näytti silminnähden vaivaantuneelta. Jos mun olis pitänyt päätellä vastaus sen reagoinnin perusteella olis se selvästi ollut huono asia. Olihan kaikki mahdollista joten saatoin mä sitä väärinkin tulkita.

"Ehdottomasti huono" se vastasi.

Niin mä arvelinkin. En vain tajunnut mikä moisessa tunteessa oli sitten niin huonoa. Mun käsitykseni mukaan rakkaus ja ihastuminen olivat ihan mukavia asioita. Aina siihen asti kunnes piti myöntää se kiinnostuksen kohteelle.

"Miks niin?" Kysyin uteliaana.

Mä aloin jo kiinnostua asiasta. Musta olis ainakin ollut mukavaa tuntea pitkästä aikaa jotain tuollaisia tunteita. Ja mitä siihen toiseen osapuoleen tulee, olihan se aina imartelevaa kuulla jonkun välittävän susta sillä tavalla.

"Ei se oo ihan niin yksinkertaista" se totesi. Milloin rakkaus olisikaa? Jos se olis ollut helppoa, siinä oli jotain vialla ja pahasti. Vasta kunnon kärsimysnäytelmän läpi käytyään tiesi, mitä rakkaus oli. Ja mullahan oli kokemuspohjaa ihan helvetisti...

"No mut eihän se koskaan oo" sanoin lohduttavasti. En mä tiedä auttoiko se jotain mut ainakin mä olin tässä ja kuuntelin. Ei multa hyviä ohjeita kannattanut odottaa mut oli mulla korvat päässä jos se yhtään lohdutti.

"No ei mutta kun se on.." mies totesi selvästi sanoja etsien. Tilanne vaikutti ihan oikeasti jo melko vakavalta. Katsoin miestä odottavasti ja yritin samalla osoittaa katseellani ettei ollut mitään kiirettä. Oli se mitä tahansa, mä olin kyllä tukena ja ymmärsin.

"Se on mies" Aleksi sanoi hiljaa.

Katsoin sitä hymyillen. Luuliko se tosiaan sen haittaavan jotain? Meidän koko bändin toiminta oli yhtä homoeroottista näytelmää, joten tuskin kellään oli mitään sanottavaa tuohon. Eikä olis ollut muutenkaan...

"Sillä ei oo mitään merkitystä" sanoin lohduttavasti ja istahdin Aleksin viereen.

Katsoin sen punertavia kasvoja ja väsyneitä silmiä. Sen olis varmasti jo korkea aika kertoa tunteistaan...

Rakkaus osasi olla yhtä suurta kidutusta, kyllä mä sen tiesin mutta sitten se helpotti kun asian jakoi jonkun toisen kanssa. Sitten kun sen sanoi ääneen se oli ikään kuin pois mielen päältä. Tiedättehän?

"Se ei oo ihan kuka tahansa mies" se huokaisi.

Eikö se tehnyt asiasta vielä entistä spesiaalimpaa? Tai niin mä ainakin sen ajattelin. Mä olisin ollut ainakin todella imarreltu jos musta olis käytetty nimitystä "ei ole kuka tahansa". Jossain muussakin kuin vähintään kyseenalaisessa merkityksessä...

Ja niinhän se meni että erilaisuus ihmisissä juuri kiehtoi. Vähän sama kun musiikissa. Sen ei tarvinnut olla mikään iso juttu mikä erotti massasta, kunhan oli edes jotain. Se herätti heti kiinnostusta ihan eri tavalla.

"Se on Joel" jäin tuijottamaan Aleksia silmät ihmetyksestä suurina.

Joel? Joel Hokka? Siis... meidän Joel?

Harvemmin mulla oli vaikeuksia löytää sanoja, mut nyt mä en saanut ulos mitään. Yritin prosessoida sen sanomisia mut joku vaan otti vastaan ja pahasti.

"Jatka tota seuraavat 2 tuntia ja pääset samaan fiilikseen kun mä nyt" se sanoi.

Mun varmaan olis pitänyt sanoa jotain mut... Joel?!

"Mi-.. siis.. millon?" sain vihdoin kysyttyä.

Rehellisesti, mä olisin koska tahansa löytänyt Aleksille tuhat ja yksi parempaa kuin Joel Hokka... en mä sano että se oli mulkku ihmissuhteissa mut.. se vaan osasi loukata. Joelin käsitys parisuhteesta oli yksi yhteinen yö ja that's it.

"Mä en edes tiedä" se vastasi hiljaa ja painautui sohvan nurkkaan.

Se todella oli oikeassa sanoessaan ettei se ollut yksinkertaista. Siitä se oli kaukana. Joelissa olikin enemmän huolenaihetta kuin yhdelle ihmiselle uskalsi edes antaa. Ja juuri se kaikki huoli oli nyt Aleksin harteilla.

"Kai sä aiot kertoa sille?" kysyin varovasti.

Mies vain nyökkäili. Kyllä se tiesi itsekin ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa. Joskus totuus sattui mutta kai se helpotti kun asian sai pois sydämeltään. Ja vaikka Joel osasikin olla välillä yksi kusipää, kyllä se suhtautuisi Aleksiin ihan eri tavalla. Ainakin mä halusin uskoa niin.

"Jos mulla on joku toinen vaihtoehto niin kerro se nyt" se tokaisi hartioitaan kohauttaen. Vastauksen se tiesi sanomattakin. Ei sillä ollut.

Kumpa mä olisin voinut tehdä jotain sen hyväksi. Kyllä mä olisin voinut kertoa sen puolesta Joelille. Se ei tuskin olisi kuin pahentanut asiaa...

***

Nyt on syvällisiä pohdintoja :) Itse rakkauden ammattilainen vauhdissa :)