I need you by my side✅

Ihan pihalla

*JOEL*

Mä olin päätynyt tekemään jotain sellaista mihin en milloinkaan olisi uskonut sotkeutuvani. Istuin keskellä olohuoneen lattiaa jalat ristissä, silmät kiinni. Mä olin sulkenut verhot ja sammuttanut kaikki mahdolliset valot. Mä yritin joogata...

Niin helvetin kyllästynyt mä olin iänikuiseen valvomiseen. Ei ne Ollin vinkit ennenkään toivottua tulosta ollut tuottanut mutta mä olin jo niin syvällä epätoivon vesissä et ei se tilanne tästä ainakaan enää yhtään huonommaksi voinut muuttaa. Tai sitten mä olin jollain tapaa kirottu.

Pieni Olli mun päässä käski unohtaa kaiken ympäröivästä maailmasta. Siellä se yritti luudalla lakaista mun päätäni tyhjäksi ihan kaikesta. Se oli loppuviimeksi enemmän kuin haasteellista. Vaikka ehkä mut tuntien se melko uskomattomalta saattoi kuulostaakin.

Juuri kun mä aloin päästä kiinni siihen mistä tässä kaikessa taisi olla kysymys, ovelta kuului muutama aggressiivinen koputus. Oikeastaan sitä ei voinut kutsua edes koputukseksi, se oli jo lähes hakkaamista.

"Joel Erik Salomon Hokka! Avaa se vitun ovi nyt!" kuului vihainen huuto.

Olinko mä hukkunut niin syvälle joogan saloihin et olin unohtanut samalla ajantajun täysin. Kai se tarkoituskin oli. Yritä nyt näiden kanssa tyhjentää päätäsi kun joku on samantien karjumassa ovella jos et vartin sisällä vastaa viestiin tai puheluun!

Nousin muutaman naksahduksen saattelemana lattialta ja suuntasin ovelle ennen kun naapurit sais päähänsä kuvitella että jollain oli oikeasti joku hätänä.

En mä ehtinyt avata ovea edes puoliksi kun mua tartuttiin paidan rinnuksista ja oltiin tönimässä seinälle. Mitä pahaa mä nyt taas olin tehnyt?!

Kohtasin vihasta sumentuneet siniset silmät aivan lähietäisyydeltä ja yritin parhaani mukaan saada tilanteesta kiinni. Mitä helvettiä nyt oli oikein tekeillä?

"Mä en olis uskonut edes susta vaikka mä tiedänkin miten mulkku osaat olla!" Joonas huudahti. Mä olin edelleen aivan ilosen pihalla siitä mistä se puhui. Missä oikein mentiin? Kenelle mä olin tehnyt ja mitä ja koska? Jos se tiesi sen mua paremmin, oli korkea aika sanoa se ääneen.

Tartuin miestä olkapäistä ja työnsin sen voimalla kauemmas itsestäni. Sen silmistä leiskui pyhä viha. Jos siihen oli syy miksi mua kutsuttiin mulkuksi, mä hyväksyin asian mutta en ilman painavaa selitystä.

"Mitä helvettiä Joonas?" kysyin hämilläni.

Jokainen voi omassa päässään pohtia sitä miten reagoida siihen kun joku tulee yllätysvisiitille ja haukkuu sut alimpaan helvettiin ilman että edes tiedät syytä. Sattuu vai mitä?

Se ei näyttänyt ymmärtävän mun hämmennystäni vähääkään. Luuli kaiketi mun vain esittävän tietämätöntä. Ihan kun mä siltä olisin pystynyt salaamaan jotain. Mä en ollut yhtä hyvä valehtelemaan kuin eräät...

"Panit Aleksia!" sen sanat kuultuani mä olin vielä vähän enemmän ihmeissäni. Jos se nyt siis mahdollista enää oli, koska... mistä helvetistä se ylipäätään edes tiesi koko asiasta? Sehän oli lähtenyt treenikseltä Nikon kanssa ennen mua. Sitä paitsi mitä se sen sielun elämään vaikutti ketä mä panin ja ketä en.

"Mitä siitä?" tuhahdin.

En mä ollut velvollinen kertomaan sille asioista yhtään sen enempää kun ei sekään suostunut kertomaan mulle enää yhtään mistään. Käski mun keskittyä omiin asioihini niin keskitytään sitten. Älä sinäkään saatana sitten keskity minun asioihini vaan keskity omiisi!