I need you by my side✅

Unessa

Tasainen hengitys ja suloinen tuhina kantautuivat mun korviini kun pörröpäinen mies nukkui levollisen näköisenä mun kylkeä vasten. Mun käsi oli kauttaaltaan puuduksissa mut en kai mä tuota nukkuvaa olentoa voinut häiritä, joten kärsin seuraukset ja tyydyin kohtalooni ihan mieluusti.

Musta tuntui et viimeiset viikot olivat olleet niin täynnä kaikkea mahdollista tapahtumien sarjaa ettei pieni pää tahtonut pysyä enää mukana. Eipä tässä juuri ollut ehtinyt edes pohtimaan mikä tämä juttu oikein oli. Siinä se nukkui ja kaikesta päätellen me seurusteltiin nyt. Minä ja Aleksi... hyvin erikoista.

Joku siinä oli vain hitannut eri tavalla ja se jokin sai mut tuntemaan jotain mistä mä en ollut yhtäkkiä ollenkaan varma. Pian se varmuus kuitenkin konkretisoitui mulle ja sen seurauksena iskenyt epäluottamus toisen suunnalta, sai mut vain pohtimaan miksi edes yrittää. Nyt mä tiesin miksi.

Tässä ajassa me oltiin ehditty käymään läpi normaalin parisuhteen kaari lähes kokonaan. Viha, epäluottamus ja pelko toisen menettämisestä, intohimo, päättäväisyys ja rakkaus. Eiks se vähän niin mennyt että vihan ja rakkauden välillä oli niin ohut raja, et sitä ei välttämättä edes tajunnut. Ja meille se sopi kun ei me muutenkaan mistään mitään tajuttu.

Puhelimen merkkiääni keskeytti mun pohdinnat ja mä yritin epätoivoisesti Aleksia herättämättä kaivaa luuria taskustani. Luojan kiitos kukaan ei ollut näkemässä! Se olisi saattanut aiheuttaa vähintäänkin lievää hämmennystä...

Viestiä avatessani mä en voinut sanoa yllättyneeni lähettäjästä. Joonas halusi tietää mikä tämä mun ja Aleksin juttu oikein oli, vaikka se Ollin puheista sen varmaan oli osannut jo päätelläkin. Kuten varmasti moni muukin. Oikeassa se oli. Ei siinä paljoa seliteltävää ollut.

Laitoin sille vastaukseksi kuvan sylissäni olevasta miehestä ja tekstiksi kirjoitin: päättele siitä. Mä tiedän että oli julmaa kuvata nukkuvaa ihmistä mutta minkäs teet kun toinen oli niin jumalattoman suloinen ja tässä tapauksessa mun mielestä se kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Joskus se vain meni niin. Ehkä meidän tapauksessa oli puhuttu jo ihan tarpeeksi. Todettu ettei sanoista ollut mihinkään. Ne vain haittasivat kemiaa tulemalla väliin. Mihin sanoja muka kaivattiin jos kehonkieli oli hallussa.

Jos Joonaksen kysymys ei aiheuttanut mussa hämmennystä, sen vastaus sitten sitäkin enemmän. Se vastasi samanlaisella kuvalla, Niko sylissään. Taustasta päätellen ne olivat jääneet vielä treenikselle. Saman kysymyksen mä halusin heittää sinne suuntaan. Mikä juttu?

Olihan ne aina läheisiä olleet, se oli tullut huomattua kyllä mutta joku niiden väleissä oli mun mielestä erilaista kuin ennen. Ehkä se halusi mun ja Aleksin väleistä kyselemällä saada mut heittämään saman kysymyksen toiseen suuntaan. Jos se ei itse uskaltanut aloittaa keskustelua aiheesta ja odotti vain mun kysyvän. Ei kuulostanut Joonaksen tapaiselta sitten alkuunkaan...

Suloinen kaksikko ne aina oli olleet. Vaikka välillä niiden nuoleskelu ärsyttikin. Jollain tapaa mun oli vaikea uskoa etteikö Joonaksella olis ollut jotain tekemistä Nikon ja Iidan eron kanssa. Se tapahtui melko pian kuitenkin sen jälkeen kun nuo olivat päätyneet sänkyyn.

Joonas ehdotti josko mä olisin mennyt käymään sen luona huomenna. Sillä oli kaiketi jotain kerrottavaa asiansa suhteen. Kyllä mä mielelläni kuuntelin. Vaikka se olikin melko pahasti sotkenut meidän soppaa, oli siitä silti hyötyäkin ollut. Ainakin se oli kuunnellut kun tuntoja oli pitänyt päästä purkamaan. Mä rohkenin myös väittää et ilman sitä, me ei oltais nyt tässä.

Jos se ei olis soittanut mulle kun mä viinipäissäni himassa harkitsin exille soittelua, Aleksin sanottua ettei meistä vois koskaan tulla mitään, mä todennäköisesti olisin pahassa kusessa tälläkin hetkellä. Mä olisin varmasti soittanut jollekin läheisyyden kaipuisena ja päätynyt yhdeksi yöksi sen sänkyyn.

Se jos mikä olis viimeistään ajanut Aleksin pois mun luota. Vaikka mua sillä hetkellä sen tunteet tuskin kiinnostivat tippaakaan, en mä sitä silti olis loukata halunnut. Mä olin itse vain niin sydän verillä...

Joonas oli käskenyt ajatella sitä kaikkea, mitä me oltiin käyty läpi verrattuna siihen mitä mun elämä ilman sitä olisi. Vaikka sattuu, ei saa luovuttaa. Ootko sä unohtanut kuka sä oikein oot? Se oli sanonut. Ja nuo sanat olivat juuri ne mitä mä sillä hetkellä kipeiten kaipasin. Ne olivat ne, jotka saivat mut tekemään Aleksin nähtyäni niin kun mä olin tehnyt. Ehkä mä olin kiitoksen velkaa...

Hiljainen mumina sai mut siirtämään katseeni Aleksiin. Se hieroi silmiään väsyneenä ja katsoi mua toinen silmä kiinni, toinen auki. Mä en voinut kuin nauraa sille.

"Mennäänkö nukkumaan?" kysyin hymyillen.

Se tuskin pisti ideasta pahakseen vaikka olikin nukkunut juuri muutaman tunnin päiväunet. Voiko niin sanoa kun oltiin kuitenkin jo lähempänä yötä?

Se nyökkäili mutta ei unensa keskeltä kai tajunnut siirtyä sen vertaa että mä olisin päässyt pois sen alta. Kiedoin siis käteni sen ympärille ja nostin miehen syliini. Se kietoi jalkansa mun ympärille kuin takertuva koalakarhu. Voinko mä edes liikaa sanoa miten ihana se oli?!

Kannoin sen sänkyyn ja annoin kaivautua peittojen väliin. Se oli jo taas aivan unessa.

"Et sä aio riisua?" kysyin huomatessani sen eksyvän uudelleen uneen vaikka sillä oli vaatteet vielä päällä. Oliko se oikeasti noin väsynyt? Kaiketi univelkaa perittävänä silläkin.

Sain vastaukseksi tyytymättömän murahduksen ja päätin itse vaatteet pois saatuani auttaa myös sitä. En mä siis ihan alasti nukkunut jos joku nyt sellaista kuvitteli. Joskus. En nyt.

"Mä autan" sanoin ja menin sen vierelle.

Se nosti käsiään ylös kun mä tartuin sen paidan helmaan ja vedin sen pois miehen päältä. Sen iho tuntui niin kovin lämpimältä. Kaiketi, kun se oli vienyt multa kaiken lämmön.

Siirryin vetämään sen farkkuja pois, jotka se potki itse lopulta nurkkaan. Se veti mut lähelleen ja kietoutui uudelleen kiinni muhun. Sen iholla oli hyvä olla. Se painoi nenänsä vasten mun kaulaa ja kietoi kätensä tiukasti mun ympärille. Mä uskoin senkin tuntevan olonsa hyväksi siinä, ihan mun lähellä. Niin sen kuuluikin.

***

Ja iha ku täst söpöilyst ei viel tarpeeks oltas saatu ni mä kaadan täält lisää siirappii tein niskaa<3