Yössä

396 33 27
                                    


"Saatana.." kirosin itsekseni kun sain jälleen pistorasiasta sähköiskun numero 1164398. Oliskohan pitänyt jo luovuttaa... kohta mä näyttäisin Porkoakin pahemmalta. Ja se oli paha!

Ei tästä kuitenkaan mitään enää tähän aikaan yöstä tullut. Jopa aika oli kääntynyt mua vastaan. Mitä pahaa mä olin oikein tehnyt?

Joelin mä olin pakottanut jo kotiin sillä kello oli jo kolme aamuyöstä. Vastahakoisesti se oli lähtenyt talsimaan himaan mutta totellut kuitenkin. Edes yhden ainoan kerran ja siitä mä olin enemmän kuin tyytyväinen.

Se oli ollut harmissaan siitä miten meidän suunnitelmat oli peruuntuneet mutta oli itsekin sitä mieltä et työ meni edelle. Tällaisia me vain oltiin.. hyvä siis että päädyttiin suhteeseen keskenämme. Ei kukaan ulkopuolinen meistä kumpaakaan olisi päivää pidempään jaksanut.

Päätin vetää johdot seinästä ja jättää atk-leikit tältä päivältä. Eihän tässä ehtinyt vierähtämäänkään kuin vajaat 10 tuntia. Jäi reilusti alle meidän normaalin työpäivän. Musta oli tullut laiska!

Nostin perseeni ylös tuolista ja menin eteiseen pukemaan. Mitäköhän mä kuvittelin näkeväni tuolla pimeydessä? Luojan kiitos mun ei tarvinnut talsia mitään helvetin kuraista ja pimeää kinttupolkua. Katuvaloilla valaistu jalkakäytäväkin oli ihan tarpeeksi mulle...

Sammutin valot lähtiessäni ja laitoin ovet lukkoon. Astuin pimeyteen joka sai mun vitutustutkani suorastaan huutamaan punaisella. Mulla oli auto.. miksi helvetissä mä en sitä käyttänyt?!

Tällä hetkellä mä tosin olisin ollut normaalia suurempi haitta liikenteessä. Teilannut muutaman kävelijän, törmännyt hirveen ja ajanut puuhun. Ja kaikki tämä vain muutaman minuutin kestävän matkan aikana. Ehkä siinä oli se vastaus...

Mä vaikutin sivullisen silmin varmaan joltain pahemman luokan gangsterilta mustissa vaatteissani täällä yön pimeydessä. Sainpahan ainakin kävellä ihan kaikessa rauhassa. Eipä täällä kyllä muutenkaan porukkaa pahemmin liikkunut. Kumma juttu näin kolmelta aamuyöstä...

Tuttu punatiilinen kerrostalo alkoi jo siintää näköpiirissä ja huokaisin helpotuksesta. Mä olin luvannut Joelilla tulla sitten sen luo kun sain joskus hommani valmiiksi. Siitä oltiin vielä kaukana mutta jos niin asiaa ajatteli, mä istuisin tuossa samalla tuolilla tähän aikaan vielä ensi vuonnakin. Ei muuten mitään mutta yhtäjaksoisesti se alkais jo hieman puuduttaa.

Nyt mä kuitenkin vain halusin nukkumaan, Joelin viereen lämpimään. Kietoa käteni sen ympärille ja haudata kasvoni sen hiuksiin. Hukkua sille ominaiseen tuoksuun. Nukahtaa vain...

Vedin alaoven auki päästyäni tasanteelle ja astuin pimeään rappukäytävään. Painoin katkaisimesta valot päälle muuten mä kuitenkin vain kompastuisin omiin jalkoihini. Tai omaan nokkeluuteni vähintäänkin...

Laahustin rappuset ylös ja kaivoin Joelilta saamani avaimet pois taskusta. Mun tuurilla ne olis hyvinkin voineet unohtua treenikselle. Yhtä todennäköistä kuin se et Olli unohtui himaan nukkumaan vaikka olis pitänyt olla jo jumalauta tunti treeneissä! Ei siis sillä että olis useinkin tapahtunut mutta...

Avasin oven lukosta ja astuin sisään. Suljin sen hiljaa perässäni etten herättäisi Joelia. Se ansaitsi nukkua, joten mä yritin ainakin olla mahdollisimman nätisti. Jätin avaimet pöydälle ja riisuin takin ja kengät.

Yritin suunnistaa pimeässä kohti makkaria. Ensisijaisesti nyt törmäämättä yhtään mihinkään. Mua ei huvittanut aiheuttaa ylimääräistä hämmennystä nyt. Enkä mä kovin mielelläni mustelmiakaan olisi itseeni haalinut. En ainakaan tällä tavalla...

Avasin makkarin oven ja astuin varovasti peremmälle. Kiva.. ihan kun mä olisin ollut pahoilla teillä kun hiiviskelin toisen makuuhuoneessa... oikeasti mä halusin vain sen viereen.

Vedin hupparini vetoketjun auki ja heitin sen nurkkaan. Perässä seurasi t-paita, sukat ja farkut. Istahdin sängylle ja hiissasin itseni kiinni toisella puolella sänkyä nukkuvaan blondiin.

Änkesin peiton alle ja kiedoin käteni sen ympärille. Painoin kasvoni sen niskaan ja painoin hellän suukon sen iholle. Se tarttui mua käsistä ja veti mua tiukemmin lähemmäs itseään.

"En mä halunnu herättää, nuku vaan" kuiskasin.

Sain kevyen tuhahduksen vastaukseksi ja tiesin sen olevan jo pian uudelleen unessa. Ja hyvä niin. Nyt oli hyvä nukahtaa kun pääsi viimein toisen viereen. 

Vaikka me ei treffeille päästykään... eiköhän viimeistään ennen kun meille tulisi vuosi täyteen... hyvällä tuurilla.. vaikka ei meidän tapauksessa tunnettu edes käsitettä tuuri. Muuna kuin helvetin isona kauppakeskuksena..

***

Jäi vähän lyhyeks :/ Jostain syystä alkaa tuntua siltä etten osaa enää kirjottaa :D

I need you by my side✅Where stories live. Discover now