I need you by my side✅

Black out

Niko ja Joonas oli jääneet selvittelemään välejään kun me muut poistuttiin paikalta vähin äänin. Joonasta asia stressasi silminnähden kun Niko puolestaan sai kaiken näyttämään siltä et mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

"Joel! Oota mua" kuulin Aleksin äänen.

Jäin odottamaan sitä että mies pääsi kantamuksineen mun luo. Miten helvetissä sillä oli aina puolen omaisuutta mukana? Eihän sillä ollut takkia enempää kun me lähdettiin mun luota.

"Mistä tos oli oikein kyse?" se kysyi viitaten Joonaksen ja Nikon keskusteluun.

Sen kysymys sai mut lievän hämmennyksen valtaan. Miten se tajusi et tuossa oli jotain normaalista poikkeavaa? En mä Aleksia tyhmäksi sanonut, älkää väärin ymmärtäkö!

Musta niiden väleissä vaan ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, jos siis en olisi tiennyt missä todellisuudessa mentiin. Oliko ne oikeasti muka niin läpinäkyviä? Vai olinko mä vaan niin sokea. Ei ihme sekään...

"En mä huomannu mitään" tokaisin hartioitani kohauttaen.

Mä olin ehkä koko maailmankaikkeuden huonoin valehtelija joten vika oli vastaanottajassa, jos se tuon uskoi. Tai sitten se vain luotti mun sanaani. Tuo sattui...

"Onkohan ne vielä katkeria siitä eilisestä?" Aleksi pohti.

Olinko mä ollut eilen edes paikalla kun multa oli näköjään mennyt kaikki ohi. Mulla ei nimittäin ollut pienintäkään käsitystä Aleksin viittauksesta. Jotain katkeroitumisen arvoista ilmeisesti oli tapahtunut ja mä olin aivan ilosen pihalla siitä mitä se jokin oli.

"Mitä sä tarkotat?" kysyin hiuksiani sukien.

Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä siitä mitä katkeroitumisen arvoista eilisessä sitten oli ollut. Eipä sen suurikaan asia tarvinnut olla että Joonas siitä mielensä pahoitti, Nikosta puhumattakaan. Ne kun oli hieman herkkänahkaisia ajoittain alkoholin ollessa mukana kuvioissa.

"No siitä pususta" mies vastasi kulmiaan kurtistaen.

Sehän oli ihan arkipäivää et ne nuoleskeli toisiaan. Mitä katkeruuden arvoista siinä muka oli. Vai oliko mulla taas kerran mennyt ohi jotain. Yleensä ei vaadittu kuin muutama shotti ja mä en muistanut koko illasta enää mitään.

"Ainahan ne toisiaan nuolee. No big deal" tokaisin hartioitani kohauttaen ja lähdin suunnistamaan kohti parkkialuetta. Nämä oli juuri niitä hetkiä kun vitutti suunnattomasti se ettei omistanut autoa. Pitäisköhän hankkia? Audi tai bemari olis varmasti mun juttu. Ihan kun mulkun mainetta ei helpommalla saisi...

"Nii mut siitä meidän..." Aleksi sanoi.

Meidän?! Käännyin katsomaan miestä järkyttynyt ilme kasvoillani. Meidän?!

Mä en koskaan, ikinä, milloinkaan olis suostunut suutelemaan toista miestä. Niin humalaan kukaan ei mua voisi saada. Sen oli pakko olla unta.

"Sä oot nähny unta" naurahdin.

Aleksi katsoi mua kulmat koholla. Se taisi olla ihan tosissaan...

"Ne lupas ettei enää nuole meidän nähden jos me suudellaan puol minuuttia" se selvensi. Voi vittu... miten me oltiin saatettu uskoa tuohon kusetukseen. Ihan kun se vois pitää paikkaansa.

"Vittu me ollaan hyväuskosia" sanoin virnistäen.

Aleksi nyökytteli päätään hymyillen todetakseen vain että oli samaa mieltä mun kanssa.

"Et sä oikeesti muista?" mustahiuksinen kysyi yhtäkkiä.

Mä pudistelin päätäni. Ehkä ihan hyvä niin. Mieli oli ainakin paljon keveämpi kun ei muistanut jokaista typerää tekoa mitä oli tullut tehtyä. Ja niitä kyllä riitti! Ihan vaikka muille jakaa..

"Sä sitä enemmän halusit" se sanoi virnistäen.

Mä saatoin juuri ja juuri uskoa et me oltiin tehty jotain tuon tyylistä mut tohon mä en enää uskonut. Aleksin tapaista vittuilua. Yleensä ei ollut sille niin ominaista mutta sitäkin helpompaa erottaa.

"Mitä mitä, kaipaat sä uusintaa vai?" lähdin mukaan sen leikkiin.

Se virnisti epäuskoisesti. Luulitko todella et mä olin tosissani? Näemmä kaikkeen pystyi parin promillen tukemana mut kahvin voimalla homma ei sentään saanut karata käsistä.

"Et sä niin hyvä ollu" se sanoi.

Mies sai tuon kuulostamaan lähinnä siltä et me oltiin tehty jotain muutakin. Mutta oli miten oli.. tuo sattui. Eipä mun huulet onneksi Aleksin huulia varten ollutkaan luotu.

"Tarpeeks hyvä jäämään mielees" tokaisin silmää iskien.

Aleksi pudisteli päätään hymyillen. Minkä mä sille mahdoin että jäin helposti toisten mieleen. Kuulostinko edes hieman itsekeskeiseltä... pitäis varmaan hankkia se bemari.

"En mä sun huulista tullu jauhamaan. Oli mulla muutakin" se sanoi.

Katsoin sitä kyseenalaisesti hymyillen. Niin varmaan... todellisuudessa käytti vaan Nikon ja Joonaksen tilanteen hyödyksi päästäkseen muistuttelemaan mua eilisestä.

"Tuut sä tänään jatkamaan Sons of anarchya?" mä olin kirkkaasti unohtanut koko asian ennen kun Aleksi siitä mainitsi. Meillä oli siis lauantait aina pyhitetty kyseiselle sarjalle. Jostain syystä se oli meidän oma juttu kun muita ei kiinnostanut. Enkä mä edes muista mistä se oli alkanut.

"Totta kai" vastasin.

Sehän oli itsestäänselvä asia. Yleensä mä en jäänyt vangiksi mihinkää netflix sarjaan tai muuhun vastaavaan mutta tämä oli koukuttanut mut kertaheitolla.

Eikä ihme. Sen juonihan sijoittui moottoripyöräjengin ympärille. Kai se nyt oli joka jätkän unelma.

Pitäisköhän unohtaa se bemari ja hankkia prätkä...?

***

Mikäli täällä on muita kyseistä sarjaa joskus katsoneita niin let me know! :) Ja jos siihen liittyen haluatte välttyä juonipaljastuksilta niin jättäkää suosiolla seuraava osa välistä :))