I need you by my side✅

Teit mitä?

Seuraavana päivänä treeniksellä kaikki oli mennyt jälleen päin helvettiä. Aleksi pakoili Joelia jättämällä treenit välistä, Tommin auto oli sanonut sopimuksensa irti ja mies oli nyt jumissa Oulussa, Nikolla oli liikaa energiaa ja Olli stressasi selkäjuminsa kanssa. Minä taas olin jumissa omissa ajatuksissani ja kelailin mielessäni Aleksin kanssa käytyä keskustelua.

En mä voinut olla miettimättä miten niiden välillä tapahtuvat asiat tulis vaikuttamaan myös meidän muiden elämään. Enemmän tai vähemmän mutta kuitenkin.

Eihän me muut siihen voitais mitenkään vaikuttaa eikä se varsinaisesti meille kuulunutkaan mut kyllähän se silti pisti miettimään.

Jos niistä tuliskin pari. Jäätäiskö me muut ulkopuolelle? Ei siis muuten mutta.. eikö se valitettavan usein mennyt niin et kun joku ystävistä alkoi seurustelemaan, ei sillä ollut enää muille aikaa samalla tavalla.. Mä tiesin kuulostavani säälittävältä ihmisrauniolta mut yrittäkää ymmärtää... mun ja Joelin suhde oli aina ollut enemmän kuin spesiaali..

En mä Aleksille vihainen tai katkera ollut mistään, Joelista nyt puhumattakaan. Eihän se edes tiennyt koko asiasta yhtään mitään. Enkä mä edes tiedä oliko se kiinnostunut miehistä.. Yleensä sillä oli kyllä tyttöjä vaikka joka sormelle. Älkää käsittäkö väärin!

Tai mitä jos Aleksi ei saiskaan vastakaikua tunteilleen, mitä mä kyllä valitettavan paljon uskalsin veikata. Palautuisiko niiden välit enää ikinä ennalleen jos Joel menee ja särkee sen sydämen. En mä edes halunnut ajatella moista!

Me oltiin lähdetty treeneistä tunti sitten, todettuamme et kenelläkään paikalla olleista ei riittänyt rahkeet uuteen biisiin. Aleksia oltais tarvittu äänityksiin mut se oli himassa taistelemassa tunteiden pyörremyrskyä vastaan. Me kuulostettiin todella avuttomilta ilman sitä...

Mä havahduin ajatuksistani kun huomasin Nikolta tulleen viestin. Se sanoi olevansa vartin päästä mun luona. Jotain sillä oli sydämellä. Kummasti kaikki halusi yhtäkkiä uskoutua mulle...

Vastasin sille peukku-emojilla ja syvennyin takaisin omiin ajatuksiini. Väkisinkin päivän polttava puheenaihe sai mut miettimään myös omaa elämääni. Tai lähinnä sen sisällöttömyyttä.

Mulla ei ollut bändin ulkopuolisesta elämästä oikeastaan hajuakaan. Kyllähän me oltiin lähes jatkuvasti yhdessä jätkien kanssa myös musajuttujen ulkopuolella mutta olihan nekin osa bändiä, joten sen pystyi heittämällä liittämään samaan kategoriaan.

Nikolla oli tyttöystävä, Tommi istui autossa kaiken bändin ulkopuolelle jäävän ajan, Joel... no, Joel jumitti himassa ja yritti nukkua. Aleksilla taas oli tuhat rautaa tulessa kaiken aikaa ja.. kai silläkin olis pian tyttöystävä. Olli puolestaan harrasti kaiken näköistä toimintaa... muun muassa joogaa. Tähänkö on tultu? Joogaamaanko tässä pitäis ruveta?

Helvetti mulla oli tylsä elämä. Pitäis varmaan alkaa kirjoittaa kirjaa kaikesta tästä. Elämäkertaa ehkä... Siinä ei muuta olis kuin kannet ja välissä sivu jossa luki kissan kokoisin kirjaimin paska elämä. The end.

Ovikellon rämpytys herätti mut takaisin tähän maailmaan. Mä vilkaisin kelloa epäilevästi. Olipas vartti lyhyt aika. Viiden minuutin jälkeen ainakin..

Laahustin ovelle elämääni täysin kyllästyneenä ja kohtasin rappukäytävässä surusilmät. Katsoin hetken edessäni seisovaa miestä ihan kun en muuhun olisi pystynyt. Mitä oli tapahtunut?

"Mä jätin Iidan" mies sanoi kyyneleet poskille valuen.

Katsoin sitä suurinpiirtein yhtä järkyttyneellä ilmeellä kuin Aleksia sen kerrottua tunteistaan Joelia kohtaan. Mitä helvettiä tässä maailmassa oikein tapahtui?!

"Teit mitä?" sain kysyttyä.

Mä kuvittelin aina niiden menevän jopa hautaan käsi kädessä. Onnela ei ollut entisellään... 

***

Hieman draamaa tähän päivään :)