I need you by my side✅

Erimielisyyksiä

*ALEKSI*

Mä herättelin sekä uutta että vanhaa tietokonettani ja asensin liittimiä paikasta toiseen. Se oli oikeasti vaikeampaa miltä kuulosti. Ei se silti rakettitiedettä ollut.. piti vain olla tarkkana.

Joel istui sohvalla selaamassa somea. Sen kasvoilla oli keskittynyt ilme. Kai se taas etsi jotain tilastollisia faktoja biisien kuuntelukerroista tai jostain muusta vastaavasta. Tyypillistä Joelia...

Muut eivät olleet vielä paikalla enkä mä ollut kuullut kenestäkään sen jälkeen kun Tommi oli heittänyt Joonaksen omalle puolelleen, kenkineen päivineen.

Meille oli valjennut koko asia vasta siinä kohtaa kun Olli soitti et ne oli tulossa ja Joonakselle piti soittaa pian. Mä en ihan rehellisesti vieläkään ymmärtänyt mikä pointti koko asialla oli ollut mut ei kai mun tarvinnutkaan. Hyvä jos edes joku muu sen tiesi.

Musta oli kyllä julmaa leikkiä toisen tunteilla noin kun tiesi varsin hyvin kuinka läheisiä ne olivat. Mä voin vain kuvitella mitä kauhuskenaarioita Joonas raukka oli päänsä sisällä ehtinyt kelaamaan. Se tuskin sai edes tietää et koko katoamistemppu oli vain huijausta.

Mä en edes tajunnut miksi Niko halusi tehdä jotain tuollaista ja vetää siihen vielä Ollin ja Tommin mukaan. Me oltiin vain muodon vuoksi mukana.. Joel ja Joonas kun olivat naapureita, kävi se helposti yks yhteen.

Muista ei ollut vielä tietoakaan. Meidän oli tänään tarkoitus olla Joelin, Joonaksen ja Nikon kanssa neljästään mutta jälkimmäisestä kaksikosta ei ollut kuulunut vielä yhtään mitään. Kai ne oli edelleen Joonaksen luona selvittelemässä välejään. Sitä mun ei luojan kiitos koskaan tarvitse tietää millä tavalla.

"Voidaanko mennä kotiin?" Joelin ääni kysyi mun takaa.

Toki! Oltiinhan me oltukin täällä jo yksi helvetin tehokas vartti! Minkä ihmeen takia pitäisi kun paikalle ei ollut ilmaantunut vielä muitakaan. Mikäli ne nyt olivat edes tulossa pelipaikalle. Sen kaksikon tuntien se saattoi olla melko kyseenalaisessa asemassa.

"Mä en oo edes alottanu vielä töitä. Älä väitä et sä oot jo lopettanut" sanoin huvittuneena. Ainahan sitä toki sopi yrittää kusettaa mutta se oli asia erikseen, menikö se enää läpi. Sori muru, ei tainnut tehota enää muhun...

"Joonas ja Niko jäi panemaan. Ne ei oo tulossa" katsoin kulmat kysyvästi koholla Joelin suuntaan. Vähän rohkenin epäillä asiaa... ehkä niillä oli ihan puhuttavaakin eikä pelkästään tekemistä... ainakin mä toivoin niin. Mä olin tullut nimittäin huomanneeksi et ei ne asiat panemalla selvinneet. Paheni vain...

"Rakas, mul on työt pahasti vaiheessa. Toki sä voit mennä jos haluat" huomautin.

Olisinhan mä mieluummin sen kanssa täällä ollut kuin yksin. Ehkä siinä sivussa työnteko saattoi hieman aina välillä unohtua mut oli se silti huomattavasti kivempaa kun oli seuraakin.

"Eikö muka sua yhtään natsais mennä himaan?" se yritti käänteistä tapaa.

Sekään ei tehonnut muhun. Wau.. olikohan musta tullut jo immuuni moiselle? Sehän kävi nopeasti.

"Haluisin selvyyden tähän koneeseen. Ei sitä kukaan muu kuitenkaan tee" kerroin.

Joel tuhahti tyytymättömänä sohvan nurkasta. Mitä mun olis pitänyt sanoa? Vaikka olikin äärettömän ihanaa maata sohvalla sylikkäin ja tehdä juttuja ihan kuten normaalit pariskunnat, oli musta silti ihanaa päästä myös treenikselle. Olkoonkin että ehdittiin täällä jo muutama yö viettää...

"Sä et kuitenkaan anna mun auttaa joten oon täällä vaan yks olympia tason toimeton" se sanoi.

Mä uskalsin sanoa et mulla oli suhteellisen hyvät hermot mutta rajansa kaikella. Mua ei olis toden totta huvittanut alkaa tappelemaan jostai tällaisesta. Voisitko edes yrittää ymmärtää?

"Mähän sanoin, sä voit kyllä lähteä kotiin" ärähdin.

Se katsoi mua kulmat kurtussa ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Jos katse olisi pystynyt tappamaan, mä olisin nyt entinen dj... Onneksi ei kuitenkaan.

Se tuhahti ärsyyntyneen kuuloisena ja marssi keittiöön. Hyvä minä!

Tämä tästä puuttuikin... Joel kannattikin suututtaa. Varsinkin jonkin mitättömän asian takia... 

***

Mitäs veikkaatte, mites mein rakastavaiset selvittää riitansa vai selvittääkö ollenkaan :)))