I need you by my side✅

Lovebirds

Mä olin napannut Aleksin syliini ja istuin sen työtuolilla, huulet lukkiutuneina miehen omille. Sen sormet hiplaili mun hiuksia ja se sai mut hymyilemään. Tähän mä halusin jäädä. En päästää koskaan irti, en tehdä enää typeryyksiä saati sitten sanoa. Sen kanssa mä halusin olla.

Ei me oltu varsinaisesti ehditty edes puhumaan koko asiasta vielä mut huulet kertokoon omaa stooriaan. Ei me sen pidemmälle oltu päästy. Minkä sille mahdoit jos toisen huulet vain veti liikaa puoleensa? Nyt kun ei tarvinnut enää edes peitellä mitään. Ei yhtään mitään.

Kuulin jonkun yskäisevän ja vetäydyin Aleksista hieman kauemmas. Katsoin sitä ihmeissäni. Sinäkö se olit? Kurkistin varovasti sen olkapään yli ovelle, jossa Niko ja Olli seisoivat hymyillen. Tästä tuskin puhumalla selvittiin...

"Sanokaa vaan kauan teillä vielä menee niin me lähetään kahville" Olli sanoi virnistäen. Sen heitto vitutti mua vaikka ei siihen välttämättä aihetta olis ollut. Minkä mä sille mahdoin et kadotin kaikki aistit ympäriltä kun olin kosketuksissa Aleksin huulien kanssa. Niko siellä olikin paras mahdollinen sanomaan yhtään mitään..

Nappasin miehen työpöydällä lojuvan teippirullan käteeni ja heitin Ollia sillä. Miks sulla on jesaria työpöydällä? Mielenkiintoista...

"Thanks, mut mä luulen et te tätä enemmän tarviitte" typerä basisti...

Se heitteli teippirullaa kädessään ja naureskeli itsekseen. Niko sen vieressä vain hymyili. Vilkaisin nopeasti vielä sylissäni istuvaa Aleksia joka sekin vain hymyili. Ei sitä tuntunut haittaavan yhtään.

Nostin sen varovasti pois sylistäni ja katsoin turhautuneena edelleen oven suulla seisovaa kaksikkoa. Ettekö peremmälle uskalla?

"No?!" Niko kysyi malttamattomana.

No mitä luulet? Jos sillä oli silmät päässä, sen kysymys oli täysin aiheeton. Olettaen että mä tiedän mihin se tuolla viittasi.

"Mitä no?" Kysyin neutraalilla äänensävyllä ja nousin ylös tuolilta. Sen malttamattomuuden tuntien kohta meillä olis täällä Niko tuhansissa pienissä osissa, jännityksestä räjähtäneenä.

"No ootteko?" Se kysyi kiihdyksissä.

Hymyilin väkisinkin sen sanoille joten se puhukoot puolestaan. Jos sä et vielä tuosta aiemmasta sitä ymmärtänyt, se oli sitten oma häpeä. Aleksi käveli rauhallisena keittiöön ja jätti peräänsä lukuisia kysyviä katseita jotka siirtyivät hetken päästä muhun. Mä kohauttelin vain hartioitani hennosti hymyillen.

"Kuviteltiin vaan millasta olis olla sä ja Porko" Aleksi sanoi ilmekään värähtämättä, saapuessaan takaisin meidän luo. Se oli jo oppinut!

Se asteli mun luo ja nappasi pöydällään lojuneen puhelimen käteensä. Se katsoi muhun hymyillen ja näytti hetken siltä kun olisi halunnut sanoa jotain.

"Haista paska" Niko murahti.

Ollia asia ei sen enempää jaksanut kiinnostaa. Se marssi keittiöön viedäkseen eväänsä jääkaappiin ja... voi helvetti... se todennäköisesti olisi kaivannut kahvia, ihan kuten me muutkin. Ja me oltiin unohdettu ladata keitin. Ei voi olla vihainen, eihän... meillä vain oli tärkeämpää tekemistä.

"Mitäs helvettiä täällä kiroillaan?" Joonaksen ääni kuului ovelta.

Se heitti takkinsa ja reppunsa sohvalle ja katsoi kysyvän näköisenä ensin mua ja Nikoa ja sitten Aleksia. Se näytti ihan peikolta näin aamusta...

"Joonas! Joel ja Aleksi ei suostu kertomaan meille!" Niko valitti lapsellisella äänellä ja marssi Joonaksen luo. Se kietoi kätensä miehen niskaan ja katsoi sitä huuliaan mutristaen. Se näytti huvittavalta. Mä muistaakseni jo useampaankin otteeseen olin ehtinyt toteamaan et sitä oli hauska kiusata tuon pohjattoman uteliaisuuden takia. Mun mielipide siitä vain vahvistui.

"Kertomaan mitä?" Joonas kysyi ja kietoi puolestaan kätensä Nikon ympärille.

Ehkä ne oli ne, joilla olis oikeasti ollut jotain kerrottavaa. En mä edes tiedä oliko niiden kahden välillä tapahtunut jotain sitten sen, kun ne oli päätyneet panemaan toistamiseen. Ihan kun mulla ei omissa asioissa olis ollut viime aikoina ihan tarpeeksi...

"Että onko ne yhdessä" Niko totesi mulkoillen mua vihaisesti.

Mulkoile vaan mutta en mä ollut tässä se joka oli väittänyt yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Siirrä katseesi vieressäni seisovaan pörröpäähän...

"Onks multa nyt mennyt ohi jotain?" Joonas kysyi hämillään.

Niko siirsi katseensa Aleksiin joka taas siirsi katseensa muhun. Melkoinen kierre...

Olli ilmestyi keittiöstä sämpylä kädessään ja katsoi meitä päätään pudistellen.

"Jos jätkät istuu sylikkäin tossa tuolilla suutelemassa toisiaan, ei se musta paljoa arvailujen varaan jätä" se tokaisi hartioitaan kohauttaen.

Joonas siirsi katseensa Ollista muhun ja kohotti kysyvästi kulmiaan. Sen huulille nousi leveä hymy. Se vaikutti onnelliselta. Sen katse siirtyi mun vieressä olevaan Aleksiin joka sekin vain hymyili.

"Lovebirds" mies sanoi virnistäen ja irtautui Nikosta.

Eikö me jo onnemme ansaittu? Musta ainakin...

***
Noniin :) Tulin piristämään teitä tauolta käsin uudella osalla❤️😌 Aamulla tehtyjen laskelmien mukaan tätä olis vielä sellaset 20-25 osaa jäljellä🤫