I need you by my side✅

Yllättävä puhelu

Haroin märkää leijonanharjaani apunani hajusteeton selvityssuihke, takkuharja ja viispiikkiset. Tästä se kampaajan ura urkeni! Jostain se oli aloitettava! Olipahan jotain tiedossa senkin jälkeen kun musahommat joskus loppuivat. Ja mä kun aina luulin päätyväni toimiston puolelle...

Mun lanteilla oleva pyyhe oli tipahtamaisillaan mut en kai mä mitään voinut tehdä kun kädet oli täynnä tavaraa. Aleksi missä olet?! Siitä tuskin olis silti ollut apua tässä kohtaa.. se olis ihan vain kiusatakseen vienyt koko pyyhkeen ja kohta mä olisin saanut juosta sen perässä ympäri kämppää, täysin alasti. Ei kiva kenenkään kannalta...

Mä olin jumittunut lämpimään suihkuun ja jäänyt pohtimaan syntyjä syviä. Lähinnä siis Aleksia ja sitä miten meidän juttu oli saanut alkunsa. En mä tiedä mistä moinen mietintämyssy oli löytynyt mut niin siinä vain oli käynyt. Siinä olikin pohdintaa kerraksi jos toiseksikin.

Nyt mä seisoin kylppärin peilin edessä setvimässä heinäkasaa muistuttavaa hiuspehkoani ja odotin Aleksin rientävän apuun kuin ajatuksen voimalla. Jospa meidän henkinen yhteys oli jo niin vahvalla tasolla..

Kuulin eteisen suunnalta sujuvaa puheensorinaa ja päätin jättää sikseen takkujen selvittelyn ja mennä katsomaan rakastani. Mulla ehtikin tulla jo hieman ikävä sitä..  Joko se oli ruvennut yksikseen puhumaan? Kai mä olin jo niin tylsää seuraa... minkäs teet...

Astuin ulos kylppäristä ja kiristin pyyhettä tiukemmalle. Seurasin Aleksin ääntä ja ehdin kuulla vain muutaman sanan ennen kuin se lopetti puhelunsa.

Se vaikutti niin keskittyneeltä et ei ollut huomannut mun tuloani. Se seisoi keskellä olohuonetta tuijottaen eteensä. Ei sanonut mitään.. hyvä kun edes hengitti. Oliskohan ollut aihetta huolestua...

"Kuka sua kehtas häiritä mun ajalla?" Kysyin varovasti ja toivoin saavani sen ulos omasta ajatuskuplastaan. Sen käytös pelotti mua tuollaisena.. se oli kaikkea muuta kuin tyypillistä itseään. Se oli keskellä ajatuskuplaansa vain ja ainoastaan töihin keskittyneenä. Nyt sillä ei ollut töitä...

Se kääntyi ympäri ja katsoi mua vakava ilme kasvoillaan. Se oli ihan tosissaan. Jokin oli nyt pielessä ja pahasti..

"Se oli jenkeistä.." mies sanoi vakavana.

Kuka hitto sille jenkeistä soitteli? Ei sillä ollut mun tietääkseni siellä perheenjäseniä, sukulaisia tai ystäviä.. ei minkään näköistä yhteyttä. Tuskin mitkään vanhat hyvän päivän tututkaan halusivat kuulumisia vaihtaa näin yhtäkkiä..

"Kuka siel on?" Kysyin hämilläni.

Aleksi näytti vaivaantuneelta ja stressaantuneelta. Yleensä se oli mun heiniä... Se oli kaikkea sitä mikä oli ei niin tyypilliseltä itselleen. Se sai mun kauhuskenaariot juoksemaan maratonia satasen aikaan...

"Yks iso levy-yhtiö kysy kiinnostusta diiliin" se sanoi. 

Katsoin sitä ihmeissäni. Miksi se veti miehen noin synkäksi? Musta se kuulosti pelkästään hyvältä. Siihenhän tässä oltiin vuosia jo tähdättykin. Miksi se yhtäkkiä oli huono asia? Mun käsitykseni mukaan se oli unelmien täyttymys. Kaikki se minkä vuoksi oli rämmitty läpi helvetin ja takaisin...

"Sehän on ihan mahtavaa" huomautin ja yritin tartuttaa hymyä myös sen huulille mutta tuloksetta. Mikä sitä oikein vaivasi? Se ei tainnut nyt kertoa ihan kaikkea...

"Se tarjous koski pelkästään mua.." se sanoi hiljaa. 

Hymy mun huulilla hyytyi kun mä tajusin sen sanat. Se haluttiin jenkkeihin... En mä sitä minkään näköisenä ihmeenä pitänyt mutta... en mä olis uskonut ihan vielä tässä vaiheessa. Myöhemmin.. joskus tulevaisuudessa vai mitä?!

Jos se otti sen diilin vastaan... se.. se lähtisi bändistä ja meidän tarina tulisi päätökseensä...

"Mutta mä en aio ottaa sitä vastaan" sen sanat pudotti vuoren kokoisen kivenlohkareen mun sydämeltä. Mä halusin vain parasta sille mut.. samalla mä tiesin et juuri meidän kanssa sen oli hyvä olla. Se sai olla oma itsensä ja osa tiettyä porukkaa. Ihan kuten se omien sanojensa mukaan aina oli halunnutkin..

Jenkit oli unelmien täyttymys mut samaan aikaan täysin oma maailmansa. Se kuulosti pelottavalta mut joku siinä kiehtoi. En mä sitä kuitenkaan yksin halunnut isoon maailmaan päästää. Sinne meidän kuului lähteä yhdessä. Koko helvetin porukka. 

"Mun paikka on sun rinnalla ja sydän sykkii vain ja ainoastaan sulle ja tälle logolle" se sanoi taputtaen hellästi päällään olevan hupparin rintaa koristavaa Blind Channel logoa. Sen sanat sai kylmät väreet juoksemaan käsiä pitkin ja sydämen pamppailemaan kaksi kertaa kovemmin. Kyllä mä tiesin.. mä tunsin sen...

En mä sen unelmien tiellä tahtonut seistä mut sen pointti tuli enemmän kuin selväksi. Ja sen päätöstä mä halusin kunnioittaa. Se valitsi mut. Meidät..

***

Alkaa mennä mielenkiintoiseksi kuviot :)