I need you by my side✅

Tähdet kohdillaan

*JOEL*

Joonaksen ja Nikon kinastelu biisivalinnasta alkoi pikkuhiljaa risomaan mua. Toinen halusi Bring me the horizonia ja toinen huusi Uniklubia. Mulle oli tällä hetkellä aivan saatanan sama mitä sieltä kajareista kuuluis, kunhan tuo lapsellinen vääntö vain loppuisi. Sillä tuskin oli kenenkään ajatuksenjuoksun kannalta sen suurempaa merkitystä, kysyttiinkö sitä kautta Mitä vittua vaiko Can you feel my heart... Aiheellisia kysymyksiä kumpikin..

Mun ajatukset oli pahemmassa solmussa kun aikoihin. Metelöivien kusipäiden suunnitelma oli todella toiminut ja mä olin epäonnisesti kehittänyt pienessä päässäni jotain tunteita Aleksia kohtaan. Oikeastaan siihen oli vaadittu vain yksi katse. Mä en edes tiedä miten se oli mahdollista mut niin siinä vain kävi.

Se oli katsonut mua sinisillä viattomilla silmillään suoraan sieluun ja joku mun sisällä vain sulasi sen katseen alla. Mä en mahtanut sille yksinkertaisesti yhtään mitään. Jos se olisi voinut olla rakkautta ensisilmäyksellä, se varmaan olisi sitä ollut.. mutta se nyt ei ollut mahdollista tässä tapauksessa.

Sen seurauksena mies oli suudellut mua ja se oli ollut kai viimeinen niitti mulle. Mä jäin täysin koukkuun sen huuliin ja lopulta me oltiin vietetty kiihkeä ja intohimoinen yö sen makkarissa.

Kaikki oli niin paljon kiinnostavampaa kun siinä oli jotain uutta ja erilaista. Se sai aikaan tietynlaisen tunteen kehossa, jota ei osannut selittää.. mielestä nyt puhumattakaan. Se oli tietyllä tapaa jännittävää.

Sillä ei kuitenkaan ollut enää mitään merkitystä. Ei sen paremmin mun tunteilla kun silläkään, mitä oli tapahtunut. Sääli. Ajan kanssa meistä olis voinut tulla jotain kaunista.

Aleksilla vaikutti kuitenkin olevan sen verran ongelmia luottamisen suhteen, nimenomaan mua kohtaan et yhtälö oli täysin mahdoton. En mä sitä siitä syyttää voinut. Olinhan mä ollut yksi suuri kusipää sitä kohtaan ja ansainnut sillä sen luottamuspulan mut mä vaan en missään kohtaa osannut kuvitellakaan et sen käytös vois johtua tunteista. Niin pitkään me oltiin kuitenkin jo oltu ystäviä. Ei se ystävyyskään tietysti oikeuttanut olemaan mulkku toista kohtaan mut... en mäkään nyt läpeensä paha ollut sentään!

"Mitä Joel unelmoi?" kuului Nikon ääni yhtäkkiä.

Ne oli päässeet yhteisymmärrykseen näemmä. Kajareista kuulin tutun äänen laulavan ja kertovan tarinaa nimeltä rakkautta ja piikkilankaa. Olikin helvetin sopiva valinta tähän päivään. Kiitos jätkät...

"En yhtään mitään" tuhahdin ja pyöräytin silmiäni turhautuneena sen ärsyttäviin vihjauksiin. Avaa silmät ja mieti järjellä...

"Miten muuten ilta meni? Harmi ettei päästy paikalle" Joonas sanoi muka pahoittelevasti. Harmi tosiaan... jonain päivänä mä vielä kiroaisin nuo kaikki helvetin syvimpään koloon enkä tuntisi armoa vähääkään.

"Ei mekään sit jääty" sain Joonaksen silmät suurenemaan ihmetyksestä.

Se olikin tämän päivän suurin ilo. Kaiketi mä olin sitten kusipää kavereitani kohtaan kun sain iloni niitä kusettamalla. Hullulla oli halvat huvit, umpihullulla ilmaiset.. eikö se niin mennyt?

"Mitä?" mies kysyi ihmeissään.

Sen ilme oli näkemisen arvoinen. Niko sen vierellä näytti ihan yhtä pettyneeltä. Lakatkaa parittamasta ystäviänne ja keskittykää omaan elämäänne. Niillä oli sentään vielä toivoa.

"Kaikkien piti tulla ja neljä puuttui" huomautin.

Joonas näytti heltyvän mun vastaukselle huomattuaan että mä saattaisin tajuta jotain jos se kyseli liikaa. Ihan kun mä en olis tajunnut jo aikoja sitten mistä oli kysymys...

Oven kolahduksen saattelemana Aleksi astui sisään ja sai samantien ilmapiiriin jännitteen, joka olis ollut veitsellä katkaistavissa. Niko ja Joonas katsoivat meitä vuorotellen ja mä en uskaltanut katsoa sitä edes silmiin.

"Mitäs tänne?" Mies kysyi astuessaan peremmälle. Mä vilkaisin sitä ja siirsin katseeni Joonakseen. Niiden se tietää pitäisi.. olivathan ne tulleet tänne mua ennen.

"Pohditaan kuumeisesti josko keksittäis jotain erilaista seuraavaan biisiin" Niko huomautti.

Se riisui takkinsa ja tuli meidän luo. Se katsoi muhun ohimennen ja hymyili. Voi luoja se hymy sattui mua. Siinä ei ollut tietoakaan samasta, mitä aikaisemmin.

"Ahaa-elämyksiä?" Se kysyi istuessaan Ollin viereen. Kaikki pudisteli päätään ja heitti kielteisiä vastauksia kuorossa.

Niko viittilöi Ollin ja Joonaksen keittiöön seuraukseen. Kuulemma mua ja Aleksia ei tarvittu. Olipa taas aikuismaista... siellä ne kuitenkin hautoi uusia juonia meidän pään menoksi.

Niiden mentyä Aleksi siirtyi mua lähemmäs.

"Kaikkien kannalta parempi että tää meni näin" se sanoi hiljaa.

Mä nyökyttelin päätäni hyväksyvästi. Vaikka mä olisin todellisuudessa halunnut vain suudella sitä ja sanoa et meilläkin oli mahdollisuus. Jos vain oltais voitu yrittää..

"Se vaan olis satuttanut jokaista" se jatkoi.

Ja mä halusin vain vaientaa sen ennen kun alkaisin itkemään ihan tosissani. Se ei voinut olla kaunis näky...

Mä yritin vain ymmärtää mitä se kertoi mulle. Tottahan se oli, joka sana.. ei sille mitään voinut. Totuus sattui.

"Totta" myönnyin lopulta.

Se sattui mut niin sen vain oli tarkoitus mennä. Ja siihen oli nyt tyydyttävä vaikka sydän olikin asiasta eri mieltä.

"Näin sen pitää mennä" Aleksi sanoi hiljaa ja laski kätensä hellästi mun oman päälle. Aina tähdet ei olleet kohdallaan. Ei ainakaan meidän tapauksessa.

***

Ehkäpä vielä toinen tänään ;) Ja kohta seuraava osa myös J&J kunhan saan sen luettua :)