I need you by my side✅

Kysymysmerkkejä

Keittiöstä kuului hitonmoinen kilinä ja kolina. Joonas väsäsi omia sekoituksiaan mun odottaessa olohuoneen sohvalla. Tästä ei jäisi mainittavaksi kuin järkyttävä darra... ja mikäli mä vähääkään Porkon drinkkejä tunsin, sain mä viettää loppuillan vessanpönttöä halaillen. Se olikin ratkaisu mun ongelmiini...

Mies oli viestitellyt Aleksin kanssa jostain myöhemmästä menosta, josta mulla ei ollut sen enempää tietoa. Eikä kai tarvinnutkaan. Eihän se mua koskenut. Mä vain olin hämilläni siitä et miten se oli yhtäkkiä siinä kunnossa et pystyi lähtemään jonnekin, jos ei ollut päässyt treeneihinkään.

En mä nyt sitä tarkoittanut.. Aleksilla oli varmasti omat syynsä. Se ei todellakaan jättänyt treenejä välistä minkään pienen syyn takia. Mikä se ikinä olikaan, olishan se siitä meille voinut kertoa.

"Ja täältä ensimmäinen" Joonaksen ääni kuului.

Mä katsoin kauhun sekaisin tuntein keittiöstä viskilasi kädessään marssivaa Joonasta. Ihan tosi, et sä muuta löytänyt? Siltä saattoi odottaa ihan mitä tahansa, joten mun olis varmaan pitänyt rukoilla apuja yläkerrasta. Tai ennemminkin huudella alakerran suuntaan...

Otin epäluuloisesti lasin miehen kädestä ja katsoin sitä epäilevänä. Siirsin katseeni Joonakseen, joka näytti enemmän kuin tyytyväiseltä itseensä. Mene ja tiedä.. ehkä sen tarkoitus olikin saada mun pääni vielä vähän enemmän sekaisin. Sen mahdollisuutta mä rohkenin kyllä hieman epäillä...

"Mitä täs on?" kysyin epäilevänä.

Lasissa lilluva juoma haisi kuolemalta, johon oli viipaloitu sitruuna sekaan. Kuulosti kerrassaan houkuttelevalta...

Joonas katsoi mua rohkaisevasti hymyillen. Se taisi ihan tosissaan kuvitella mun vetävän kurkustani alas jotain tuollaista. Ja mä kun luulin että se jätkä tunsi mut...

"Raakaa viinaa ja kuiviin vuodatettu sielu" mies totesi.

Katsoin sitä turhautuneena. Sehän mulle sopi mut mä en olis jaksanut tällä hetkellä kuunnella vähääkään sen vittuilua. Tiedättehän, joskus tuli vain täydellinen nollatoleranssi Joonakselle...

"Joel, se on viskiä" se totesi hymyillen.

Katsoin sitä edelleen yhtä hämilläni kun aiemminkin ja siirsin sen jälkeen katseeni edessäni olevaan kuoleman juomaan. Haistoin sitä epäluuloisesti ja olin hyvin lähellä oksentaa jo heti alkumetreillä. Hyvin meni...

Miten viski saattoi haista tuollaiselta? Ainakaan mun hankkimani viski. Tosin se oli varmaan pyörinyt kaapin perällä jo useamman vuoden joten ei kai mikään ihmekään. Sitä paitsi se oli tullut lahjana. En mä itse moista myrkkyä olis ikipäivänä suostunut hankkimaan... Mutta eikö sitä niin sanottu et viski vain parani vanhetessaan. Vai oliko se viini?

"Miks se haisee raadolta?" kysyin epäilevästi.

Joonas katsoi mua huvittuneena. Hyvä sen oli vieressä nauraa kun ei itse joutunut juomaan moista kuraa. Enhän mä edes pitänyt viskistä!

"Siin on soodavettä ja limeä" se vastasi tyytyväisenä.

No, ei kai se niin kamalaa voinut olla. Voipahan aina sanoa kokeilleensa. Eikös kaikkea pitänyt kokeilla ainakin kerran. Jos lähti henki niin eipähän tarvinnut toista kertaa koittaa...

"Cheers" tokaisin ja sen enempää asiaa miettimättä vedin kädessäni olevan lasin tyhjäksi. Hyi helvetti! Itse juoma ei ollut niin paha mitä olisi voinut odottaa mutta sen mukanaan tuoma jälkimaku... mikäli mä äsken pystyin haistamaan kuoleman, nyt mä sain myös kyseenalaisen kunnian maistaa sitä.

"Oliks se noin pahaa?" Joonas kysyi selkeästi hämmentyneenä.

Nyökkäilin irvistellen. Ei enää ikinä!

"Ei Niko valittanut" se sanoi.

Yllätyinkö mä edes asiasta? Se piti moisista muutenkin enemmän kun minä. Vetihän se jekkushottejakin tuosta vaan. Siihen ei pystynyt kuin psykopaatit. Sitä paitsi oli hieman eri asia vetää tuollainen ykkösellä alas kun maistaa se vain toisen huulilta...

"Okei, mä haen sitten toisen" mies jatkoi.

Mä tartuin sitä käsivarresta ja pudistelin päätäni. Ei enempää drinkkejä mulle. Yhdessäkin oli ihan tarpeeksi. Nyt mä vaan en jaksanut moista.

"Älä hae" sanoin.

Joonaksen katse muuttui epäileväksi. Se istui mun viereen ja katsoi hetken mua kuin tarkastellen mikä oli vialla. Se oli näemmä maailman seitsemäs ihme kun mä kieltäydyin drinkistä. Kiva, mä kuulostin jo alkoholistilta...

"Mikä sul on?" mies kysyi huolestuneena.

Kai mun oli turha edes yrittää väittää ettei yhtään mikään. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä mä en tiennyt itsekään mikä mua vaivasi. Jokin oli huonosti mut se mikä, oli aika suuri kysymysmerkki. 

***

Ja tänne vielä uutta :) Pitäisköhän opetella jo vähän hillitsemään tätä tahtia ::)