I need you by my side✅

Vain seksiä?

*ALEKSI*

Pitkästä aikaa me kaikki kuusi oltiin samassa paikassa ja vielä samaan aikaan. Maailmankirjat oli sekaisin.. sitä ne oli kyllä monella tapaa mutta mä en ollut ihan varma oliko nyt oikea hetki puhua siitä.

Omalta osaltani mä sain syyttää myös itseäni asiasta. Oikeastaan aika paljonkin. Mä olin lapsellisesti vältellyt Joelia typeristä tuntemuksistani johtuen. Kai mä oletin niiden menevän ohi kun en nähnyt niiden aiheuttajaa. Hetken mä nimittäin jopa uskoin tuohon ja siksi uskaltauduinkin käymään treeniksellä vaikka tiesin jätkien olevan siellä. Viimeistään siinä kohtaa mä sain huomata et mitä enemmän mä sitä välttelin, sitä suurempina mun tunteet sitä kohtaan alkoi ilmetä. Kohta se ei olis enää kellekään epäselvää...

Kun mä silloin näin sen täällä, musta tuntui kuin sydän olis pakahtunut onnesta mutta samaan aikaan mä olisin halunnut itkeä, sillä ei se voisi milloinkaan tuntea samoin. Sydän alkoi hakata kymmenen kertaa kovemmin kuin normaalisti, jalat alkoi täristä ja kasvot tuntui punaisemmilta kuin paloauto. Silloin mä tiesin et paluuta ei enää olis.

Mä pelkäsin aamun tapahtumien vaikuttavan jotenkin negatiivisesti mun ja Joelin väleihin mut oikeastaan se oli ollut ihan päinvastainen. Se oli hymyillyt koko päivän ja vaikuttanut muutenkin monin puolin tyytyväiseltä elämäänsä. Se ei todellakaan ollut tyypillistä Joelia..

Me ei oltu ehditty keskustelemaan koko asiasta yhtään mitään sillä 5 minuuttia siitä kun.. me oltiin saatu välimme selvitettyä, paikalle ilmestyi Tommi ja Olli. Ne olivat kumpikin hämmentyneitä mut nähdessään mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Musta se oli ihanaa huomata vaikka mä olin ollut yksi ajattelematon kusipää ihan jokaista kohtaan.

Vartin päästä niistä, oli Joonas ja Niko vaivautuneet paikalle. Ne näytti kumpikin kovin onnellisilta. Varsinkin Joonas, huomatessaan mun läsnäoloni ja Joelin tyytyväisyyden. Se kaiketi luuli mun kertoneen tunteistani sille. Kunhan ei kysyisi mitään typerää...

Ennen kuin kukaan lähti kirkossa kuuluttamaan yhtään mitään, mä halusin puhua asiasta Joelin itsensä kanssa. Mä aloin vakaasti uskoa sillä olevan samankaltaisia tunteita mutta eihän siitä voinut tietää ellei pelannut varman päälle. Enkä mä halunnut jättää yhtäkään väärinymmärryksen mahdollisuutta tähän.

"Joonas, joko sä haluaisit kertoa missä mennään?" kuului Joelin ääni mun viereltä.

Kysymyksen kohteena ollut mies katsoi sitä hetken hämillään. Me muutkin varmaan haluttiin tietää. Tai mä ainakin halusin.

"Ei mulla oo mitään kerrottavaa" se tokaisi hartioitaan kohautellen.

Vaikka me ei mikään fiksuin porukka oltukaan, ei meistä kukaan tuota vastausta niellyt. Ja siitä huolimatta et meidän bändin nimi sattui olemaan suomennettuna sokea kanava, ei me silti sokeita oltu. Kaikkihan sen näki että jotain oli tekeillä mutta siitä ei vain haluttu puhua.

"Se nyt ei varsinaisesti asiaan liity mutta mä jätin Iidan pari päivää sitten" Niko sanoi.

Kaikkien katseet siirtyi Joonaksesta siihen. Nehän oli ihan täydellinen pari! Mä uskalsin veikata et moni olis odottanut tuon sijaan uutista siitä, milloin hääkellot soi.

"Mitä tapahtu?" Olli kysyi ihmeissään.

Se oli aina valmis osoittamaan myötätuntonsa, oli kyse mistä tahansa. Musta se oli ihana piirre ystävässä. Olis varmaan pitänyt itsekin ottaa mallia siitä..

"Se vaan kaatu omaan mahdottomuuteensa" Niko vastasi.

Sivusilmällä mä näin Joelin pyöräyttävän silmiään ja katsoin sitä hämmentyneenä. Sen katse ei kertonut mulle yhtään mitään. Se siirsi kiintopisteensä uudelleen Nikoon ja jäi odottamaan lisäinfo.

Mitä siihen oikein pystyit sanomaan. Pahoitteluista ei ollut mitään hyötyä ja osaanotot kuulosti lähinnä siltä kun joku olis kuollut. Ihan niin synkäksi ei kai vielä ollut syytä heittäytyä..

"Mut hei, mä alan lähteä himaan" Niko jatkoi ja nousi ylös tuolistaan.

Joonas ponkaisi innokkaana sen perässä ja vilkutti vain muille. Joel mun vieressä tuhahti hiljaa. Se tiesi jotain mitä muut ei...

"Kai mekin mennään. Ouluun on yhtä pitkä matka kun ennenkin" Tommi tokaisi.

Se sai vastaukseksi useamman huvittuneen naurahduksen. Ne sitten jaksoi..

Mä olisin tullut hulluksi jos mut olis pistetty ajamaan Oulun ja stadin väliä joka kristuksen päivä...

"Kaikki huomenna täällä?" Joel varmisti ja nousi myös ylös.

Porukka huuteli sille kuorossa myöntäviä vastauksia. Minä mukaan lukien. Musta oli mahtavaa että päästiin taas kiinni tähän. Eikä enää milloinkaan annettais asioiden mennä niin solmuun ettei niistä toisille voisi puhua.

Nousin sohvalta ja muiden painuttua ulos ovesta, menin etsimään Joelin. Nyt mä halusin selvittää asian. Tai en mä ihan varmaksi tiennyt mitä selvittämistä siinä oli, mutta mä halusin kuulla sen näkemyksen siitä missä mentiin. Ja miten se aiemmin tapahtuneen koki.

"Joel, pitäiskö meidän puhuu siitä mitä aamulla tapahtu?" kysyin varovasti.

Kaikki muut oli onneksi ehtineet siis jo lähteä joten mä uskalsin avata suuni asian suhteen. En mä toisaalta oikein tiennyt mitä siitä sitten olis pitänyt puhua? Pantiin. That's it.

"Mitä puhumista siinä on?"Joel kysyi hieman huvittuneena. Se hymyili ja sai mun sydämen lepattamaan jo pelkästään tuolla mitättömältä tuntuvalla eleellä.

Se meni eteiseen etsimään takkiaan. Mä jäisin vielä säätämään äänitystiedostojen kanssa. Pitkä ilta tiedossa...

"No.. miten se vaikuttaa.. kaikkeen?" kysyin johdattelevasti.

Se soi mulle hennon hymyn ja astui mua muutaman askeleen lähemmäs. Sydän hakkasi kuin mielipuoli.. kädet alkoi hiota ja puna nousta kasvoille. Tämä oli se asia, mitä mä ihastumistilanteissa vihasin.

"Camaan, sehän oli vaan seksiä. No big deal" se tokaisi hymyillen ja läimäytti mua olkapäälle. Mä katsoin sitä hetken ja tajusin sydämeni hakkaavan kuin klaustrofobinen hullu. Kyyneleet alkoivat kohota silmiin. Voi paska!

"Nähdään!" Se huikkasi eteisestä ja sulki oven perässään. Niin kai..

"Nähdään" huokaisin vaikka mä tiesin ettei se enää mua kuullutkaan. Mun sydämeen sattui sen sanat. Enkö mä tosiaan merkinnyt sille mitään. Pelkkää seksiä..

***

Vielä iltasatu täältä :) Tai mikä vaan :))