I need you by my side✅

Apu lähellä

Joelin sanat kaikui mun päässä kun mä kävelin pitkin sateista ja harmaata katua. Mun oli saatava raitista ilmaa... vaikka musta tuntui et en ansainnut enää edes sitä.

Auton mä olin jättänyt oman taloni parkkipaikalle ja nyt mä seilasin täällä vailla ajatustakaan siitä mitä olis pitänyt tehdä tai minne mennä. Mun oli vain ikävä Joelin viereen.. olikohan se koskaan valmis antamaan anteeksi..

Oli sekin virheitä tehnyt ja mä olin antanut anteeksi. En siksi että niin olis kuulunut tehdä vaan siksi että mä rakastin sitä. Mä todella rakastin sitä miestä...

Tässä vaan taisi olla kyse hieman erilaisesta virheestä kun Joelin kohdalla. Se oli tehnyt typeryyksiä tietämättä mun tunteista ja mä olin valehdellut sille näin isosta asiasta vaikka tiesin hyvin mitä me oltiin.

Olin huomaamattani kävellyt Joelin talon pihalle ja katselin sen ikkunaan. Sieltä ei näkynyt valon kajastustakaan. Siellä oli täysin pimeää. Kai se oli nukkumassa, ihan kun oli mulle sanonutkin. Toivottavasti edes sä nukuit hyvin...

Sen sanoma oli tullut varsin hyvin selväksi ja mä tiesin kyllä et olin tällä hetkellä varmasti viimeinen ihminen jonka se olisi halunnut nähdä. Mun edellä taisi olla vain suomen hallitus... siihen se uskoi muakin vähemmän...

Rohkaistuin avaamaan alaoven ja astuin pimeään rappukäytävään. Kaikki näytti yöaikaan niin kovin autiolta ja karulta. Painoin valot päälle ja lähdin nousemaan rappusia pitkin, kohti tuttua ovea. Mahtoiko mulla olla siellä enää yösijaa..?

Päästyäni tasanteelle, mä tuijotin ovea hetken ihan kun se olis sillä auennut. Olispa mulla ollut taikavoimia moiseen. Siinä tapauksessa mä olisin käyttänyt ne johonkin aivan muuhun.

Jostain syystä päätin kuitenkin soittaa viereisen asunnon ovikelloa ja jäin odottamaan vastausta. Kylmä suihku niskaan tulisi varmaan sieltäkin suunnalta mut oli niidenkin saatava tietää missä mentiin. Tai sit mä vaan pakoilin Joelia ja sen kohtaamista...

Ovelle ilmestyi brune mies ilman paitaa. Se katsoi mua ihmeissään mutta hymyili kuitenkin.

"Erehdyitkö ovesta?" Se kysyi virnistäen ja siirtyi ovelta päästääkseen mut peremmälle asuntoon. Mitä se täällä teki?

Tuhahdin vain tyytymättömänä ja astuin sen perässä eteiseen. Ovi kolahti kiinni ja se sai mut tajuamaan et nyt mun oli kerrottava kaikki. Pian mä saisin lähdön täältäkin...

"Aleksi, mitä sä?" Joonaksen ääni kuului vähän matkan päästä.

Mä jäin eteiseen riisumaan kenkiäni ja kuoriutumaan takistani. Mulla oli hetki aikaa pohtia mitä sanoa ja ennen kaikkea mistä alkaa purkaa koko vyyhtiä.

"Meille tuli Joelin kanssa vähän riitaa.." sanoin harmistuneena.

Vähän. Kaikesta päätellen musta oli tullut ihan täyspäiväinen valehtelija. Voi jumalauta..

Menin peremmälle olohuoneeseen jossa Joonas istui sohvalla Niko kiinni kyljessään.  Se oli ehtinyt jo sinne... Sentään niillä meni hyvin. Oli meillä edes yksi onnellinen pariskunta sentään.

"Mistä?" Joonas kysyi.

Se silitteli samalla vieressään istuvan miehen selkää ja sai mut samalla kaipaamaan Joelin kosketusta niin etten enää tiennyt miten olla. Mä kaipasin sen lämmintä kroppaa omaani vasten, sen päättäväisiä otteita ja ennen kaikkea sen rakastavaa sydäntä. Sydäntä jota mä olin valheillani loukannut..

"Mä en kieltäytyny siitä diilistä.." sanoin hiljaa.

Sain kaksi kappaletta hämmentyneitä silmäpareja tuijottamaan itseäni. Kohta nekin manasi mut alimpaan helvettiin...

"Suostuit sä?" Niko kysyi silmät edelleen hämmennyksestä suurina. Se ei kuulostanut vihaiselta alkuunkaan. Miksi musta alkoi tuntua et se jopa toivoi mun lähtöä..? Tuskin se kuitenkaan ihan niin oli.

"Lupasin harkita" vastasin.

Kai se oli käytännössä sama asia.. mun olisi pitänyt vain suoraan sanoa ei. Olispahan päässyt siitäkin eikä olis tarvinnut jäädä sitä pohtimaan.

"Ja Joel flippas?" Niko sanoi kysyvästi.

Se ei ihan tainnut ymmärtää koko tilannetta. Se sai tuon nimittäin kuulostamaan siltä ettei Joelilla olis ollut oikeutta siihen. Vaikka mun mielestä sillä oli aivan täysoikeus olla mulle vihainen..

"Mä valehtelin sille.." sain sanottua.

Mä olin sanonut tuon jo niin moneen kertaan et se alkoi kuulostaa mun korviin jo tutulta. Joonas nosti katseensa muhun ja hymyili hennosti. Silläkö ei ollut aikomustakaan pitää mulle saarnaa asiasta? Toisaalta eipä kai noista kahdesta kummallakaan tainnut olla varaa tuomita mua tekosistani. Itsekin olivat salanneet omat temppunsa...

"Se tuskin vähentää sitä, miten paljon sä välität Joelista" Joonas oli alkanut puhua viisaita.. johonkin olis varmaan pitänyt vetää ruksi mut ehkä mä jätin sen tällä kertaa tekemättä.

Oikeassa se oli. Ei se sitä vähentänyt. Siltä se varmasti saattoi tuntua mutta edelleen mun rinnassa sykki sydän johon oli tatuoituna nimi, Joel Hokka... se ei ikävä kyllä poistanut sitä tosiasiaa et jokin pieni osa musta halusi tarttua siihen tarjoukseen... 

***

Nyt o buusti taas päällä nii ehkä tähän vielä toinen tänään :) Katotaan miten muruset selvittää riitansa vai selvittääkö lainkaan..