I need you by my side✅

Tunteiden tuskaa

Löysin itseni sängyltä makaamasta ja muistutin lähinnä sitä kun olisin juuri aaveen nähnyt. Mä en tiedä olisko se ollut huonompi vai parempi vaihtoehto tähän hetkeen. Katsoin vieressäni istuvaa ruskea hiuksista miestä järkyttynyt ilme kasvoillani.

"Mitä helvettiä sä täällä teet?" kysyin hämilläni.

Hetken mä jouduin jopa pohtimaan olinko mä todella omassa asunnossani vai olinko mä jo niin ylirasittunut Nikon etsimisestä et olin eksynyt väärään asuntoon. Sinänsä hämmentävää kun Tommi oli kirjaimellisesti heittänyt mut tänne.

"Mä tulin koputtelemaan sun ovelle aamusta mut et ollu himassa ja mulla oli kylmä joten päätin käyttää omia valtuuksia ja tulla vara-avaimella" se sanoi.

Mulle oli aivan se ja sama vaikka se olis murtautunut tänne, kunhan se oli kunnossa. Mietin vain että missäköhän helvetin välissä se tänne oli tullut kun me oltiin juostu aamusta asti pää kolmantena jalkana sen perässä. Kaiketi jossain siinä välissä kun me oltiin toisessa päässä stadia...

"Anteeks etten ilmottanu mitään" se jatkoi.

Mä unohdin siinä vaiheessa täysin sen milloin, miksi ja miten se oli tänne päätynyt. Pääasia että oli. Eikä sillä ollut mitään syytä pyytää anteeksi. Pääasia et se oli täällä ja kunnossa.

"Pääasia et sul on kaikki hyvin" sanoin ja nousin istumaan sitä vastapäätä.

Se hymyili hennosti ja nyökkäili. Se näytti väsyneeltä mutta ihan hemmetin hyvältä. Menin sitä inan lähemmäs ja vedin sen tiukkaan halaukseen. Se tuntui tutun turvalliselta.

Se kuitenkin tarttui mua hellästi vyötäröltä ja työnsi varovasti kauemmas. Katsoin sitä silmät surullisuudesta kielien. Tähänkö me oltiin tultu? Eikö me tosiaan voitu enää edes halata ilman että se aiheutti kiusaantuneisuutta siinä. Mä olin tainnut pilata ihan kaiken...

"Mun olis pitäny kertoa sulle" se huokaisi.

Mä tunsin piston sydämessäni sen sanat kuultuani. En mä voinut kuin pelätä pahinta. Sen ääni kuulosti niin pahaenteiseltä et se ei voinut tietää ainakaan mitään hyvää... se oli palannut exänsä kanssa yhteen? Sillä oli joku uusi muija kierroksessa? Se oli lähdössä bändistä?!

"Kertoa mitä?" uskaltauduin kysymään kauhuskenaarioideni tauottua. Mä olin kaikkea muuta kuin varma siitä halusinko mä tietää mistä oli kysymys mutta silti mä vain kysyin. Mun oli vain pakko saada tietää.

"Joonas, mä pidän susta kovasti.." se aloitti.

Sen ääni oli niin pahaenteinen et tuo lause ei voinut jatkua millään muulla sanalla kuin mutta. Se iänikuinen mutta... mä tiesin alusta asti et mun ei olis pitänyt missään vaiheessa edes avata suutani koko asian suhteen. Se ei kuitenkaan muuta kuin pahentanut asiaa. Se kyllä tuli huomattua...

"Ei sun tarvii selitellä mitään" sanoin hennosti hymyillen. Mä en ollut vielä henkisesti valmis kuulemaan mitään syitä sille miks me ei voitu saada kaunista päätöstä tälle tarinalle. Mulla oli ihan täysi työ käsitellä sitä et mä tiesin ettei sitä kaunista päätöstä milloinkaan tulisi.

Sitä paitsi mä olin sen verran väsynyt ja kävin hirvittävillä kierroksilla kaiken tämän päivän aikana tapahtuneiden jälkeen et mä en jaksanut enää yhtään. Niko oli hengissä ja turvassa, sillä oli kaikki hyvin joten tilanne oli taas pienen hetken seesteinen.

"On ollu aika raskas päivä, haluisin nukkumaan" sanoin.

Niko katsoi mua niin haikealla ilmeellä et se sattui. En mä sitä pois olisi tahtonut ajaa mutta eiks se ollut vain kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Niin mä ainakin uskoin olevan.

"Voinks mä jäädä sun viereen?" Se kysyi.

Joku tökki tällä hetkellä neuloja mun sydämestä läpi. Eikä se ollut mikään miellyttävä tunne, voin sanoa...

Aiemmin sen ei olisi tarvinnut edes kysyä koko asiaa. Totta kai se olisi saanut jäädä. Nyt se tilanne vain oli eri. Kaikkien kannalta parempi jos se meni vain kotiin ja kävisi lähtiessään ilmoittamassa muille jätkille olevansa kunnossa.

"Se ei taida olla hyvä idea.." vastasin hiljaa.

Sen katse muuttui kertaheitolla vielä entistä surullisemmaksi ja mä olin jo hyvin lähellä sitä pistettä et olisin ruvennut itkemään. Elämä osasi olla yhtä tunteiden vuoristorataa...

"Kiltti... mul on ollu ikävä sun lähelle" se sanoi haikeana. Tuota korttia se ei olisi saanut käyttää. En mä voinut sanoa sille vastaan kun se oli tuollainen. Enhän mä halunnutkaan mutta.. mutta...

Huokaisin ja riisuin päälläni olevat farkut ja hupparin, jättäen ne lojumaan viereiselle pikkuiselle tuolille.

"Tule sitten" sanoin hiljaa ja tartuin Nikoa kädestä. Kaivauduin peiton alle ja vedin vieressäni olevan miehen kiinni itseeni. Se kietoi kätensä mun ympärille ja painoi kasvonsa mun lapaluiden väliin.

"Olet rakas" se mumisi hiljaa.

Mä tiedän sen.. se vaan ei tuntunut enää samalta. Oli kai väärin sanoa et se ei tuntunut miltään mutta.. eipä se paljoa liioittelua ollut. Se tässä eniten taisi sattua... 

***

No siellähän se Niko oli :) Sain vielä laitettua tämän tänään <3