I need you by my side✅

Omissa maailmoissa

Aleksi oli mennyt Joonaksen kanssa käymään ulkona ja mä jäin Nikon kanssa puhumaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mitä muutakaan sitä nyt olis osannut enää tehdä. Ihan kun meidän päivät yleensä muusta koostuisikaan...

"Tossa" Niko sanoi ojentaen mulle jääkaappikylmän kaljan. 

Sehän kuului saunomistraditioihin. Meillä se kuului kyllä oikeastaan ihan kaikkeen mutta hyvä tekosyy tälläkin kertaa. Mä taisin olla maailmanmestari keksimään sellaisia.

Tällä kertaa meidän saunakeskustelut olivat jääneet melko kesyiksi. Sitä saattoi pitää jo pienimuotoisena ihmeenä, meidät tuntien. Yleensä ne ei päivänvaloa kestäneet. 

Joonas oli heittänyt muutaman asiattoman vitsin ja siihen se oikeastaan jäikin. Aleksin ja Joonaksen mentyä hakemaan meille lisää juotavaa, olin mä maininnut Nikolle siitä mitä kuulin Alen unissaan sanovan. Sen mielestä mun olis pitänyt ottaa asia puheeksi mutta mä en itse ollut siitä täysin vakuuttunut. Se stressasi asiaa, mikä oli musta pelkästään luonnollista. En mä halunnut aiheuttaa enää yhtään lisää stressiä.

Meidän keskustelut kun alkoivat olla tätä luokkaa, taisi aiemmat saunaillat olla enää vain muisto entisestä. Me oltiin tulossa vanhoiksi!

"Mitä sä teit sille?" Se kysyi yhtäkkiä.

Mä otaksuin sen puhuvan edelleen Aleksista. Mun mielestä Joonaksen aiemmat heitot oli kertoneet ihan tarpeeksi. Mitä siitä sen enempää jauhaa. Mielikuvitus rajana ja sitä rataa...

"Ihan omasta tahdostaan se siinä mukana oli" huomautin siltä varalta et Niko olis kuvitellut mun pakottaneen Aleksin johonkin. Mussa oli se puoli joka osasi tilanteen tullen ottaa vallan haltuunsa mut en mä sentään niin pitkälle menis. En edes minä..

"En mä sitä.." se huokaisi.

Jotain sillä oli nyt sydämellä, mitä se ei syystä tai toisesta osannut pukea sanoiksi. Ei se yleensä ollut meistä kenenkään seurassa tuollainen. Ei meille koskaan ollut ongelma puhua asioista. Oli ne sitten miten henkilökohtaisia tahansa. Mistä nyt oli kyse?

"Pelkään et satutan Joonasta jos teen jotain tollasta.." mistä lähtien Niko oli ollut tuollainen. Pelännyt satuttavansa toista. Tai pelännyt ylipäätään... ei kuulostanut sille ominaiselta sitten alkuunkaan... mikä maailman seitsemäs ihme siihen oli iskenyt.

"Siinä se pointti vähän onkin" huomautin.

Jos se vähääkään ymmärsi mistä me puhuttiin, se tiesi kyllä et kipu oli sille ominaista. Sehän siinä sen nautinnon toikin. Eipä se muuten nimensä veroinen olis ollutkaan... ei sillä että asiaan olisin sen enempää perehtynyt mutta...

"Pelkään et se saa Joonaksen juoksemaan karkuun" se huokaisi.

Mikäli mä vähääkään Joonasta tunsin, sille ei olis tarvinnut kuin ehdottaa moista ja se oli jo sängyssä odottamassa sitojaa. Toki saatoin mä väärässäkin olla. Eihän mulla ollut mitään tietoa sen seksuaalisista mieltymyksistä enkä mä erityisemmin edes välittänyt tietää.

"Miks ihmeessä?" kysyin hämilläni.

Olihan ne muutamaan otteeseen jo ennen parisuhteeseen ryhtymistä toisiaan testanneet. Eikä se vaikuttanut asian selvittämisen jälkeen olevan mikään ongelma kummallekaan. Mikä hitto niitä kahta oikein vaivasi?

"Muuttaaks seksi parisuhteessa kaiken?" se kysyi.

Pitikö se mua jonain helvetin asiantuntijana tässä? Se oli virhearvio veliseni... mä olin saanut kokea pahimman kautta sen kuinka se oli lähellä pilata kaiken. Silloin me ei tosin oltu vielä yhdessä mutta juuri sen se miltei pilasi. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Osasin mäkin joskus mennä posin kautta!

Mietinpähän vain et eikö ne tosiaan olleet tehneet mitään sinä aikana kun olivat olleet yhdessä. Ja mä kun luulin ettei ne mitään muuta tekiskään!

"Siis.. etteks te oo vielä..?" kysyin varovasti.

Ei me oltu koskaan taidettu asiasta edes puhua. Kaikilla vain oli omat ennakko-oletuksensa noista kahdesta puhuttaessa. Sori vaan mutta ne oletukset oli täysin aiheellisia!

"Kerran..." se vastasi hiljaa.

Vilkaisin Nikoon ihmeissäni. Sen olemus oli poissaoleva ja katseesta paistoi tietyllä tapaa tyhjyys. Se oli kaukana siitä mitä tuo yleensä oli. Sen käytös hämmensi mua ihan todella.

Ja mitä sen toteamukseen tuli, oli se kertakin aina enemmän kuin ei yhtään. Ihan kun rakkautta olis mitattu sillä miten paljon aikaa vietti sängyssä. Musta se oli enemmänkin rakkauden merkki, että sä välitit siitä mitä toinen ajatteli ja annoit sille aikaa niin paljon kun se sitä tarvitsi.

Aleksi oli tehnyt helvetin hyvää duunia saadessaan mut ajattelemaan asioita tällaisessa valossa. Kai sille saattoi myöntää jo jonkin palkinnon tästä hyvästä?

"Mistä nyt on kyse?" kysyin.

Mä en tajunnut sen leväperäisistä kommenteista mitään. Tai tajusin mutta en mä saanut niistä tarpeeksi kiinni, yhdistääkseni niitä toisiinsa. Mulla oli vielä paljon opittavaa mutta niin vähän aikaa...

"Se on niin erilaista tunteiden kanssa" se huokaisi.

Sen sanat sai väkisinkin hymyn mun huulille. Ei siksi et se olis ollut jotenkin hauskaa vaan siksi, miten helvetin hienoa oli huomata et joku tunsi samalla tavalla kuin minä. Tiesi mitä oli käyty läpi ja ajatteli asioista samoin. Kuka olis uskonut että se joku oli Niko?

"Hei muru" Joonaksen ääni kuului vähän matkan päästä.

Siitä tuskin oli epäselvyyttä kenelle tuo kommentti oli tarkoitettu. Täysin muissa maailmoissa vaeltelevalle Nikolle. En mä sitä koskaan tuollaisena ollut nähnyt. Mun alkoi käydä sitä jo sääliksi.

Toki mä tiesin et se oli uinut niin syvissä vesissä että ihme sinänsä et se oli jaksanut nousta sieltä edes pintaan, mutta tämä oli jollain tapaa erilaista. Ymmärrättehän?

"Hei rakas" vastasin vittumaisella äänensävyllä.

Piti kai tätäkin synkistelevää tunnelmaa saada jollain tapaa kevennettyä. Yleensä se oli aina ollut toinen noista kahdesta joka oli heittänyt jotain typerää mutta nyt kun Niko oli hukuttanut ajantajun jonnekin ajatusten juoksuhautaan, oli mun vuoro ottaa hauskuuden ohjat käsiini. Ihan kun mun yrityksestä olla hauska, olis muka jäänyt jotain kerrottavaa...

Aleksi katsoi mua muka loukkaantunut ilme kasvoillaan. Turha esittää! Itse olit lähdössä toiselle puolelle maapalloa! Mun tässä olis kuulunut esittää loukkaantunutta... hyvä tietää että oli vaihtoehtoja. Heh... ihan kun mä pääsisin noiden kahden väliin yrittämälläkään.

"Ikävä tuottaa pettymys mutta enemmän mulla ikävä tätä brunea oli kun sua" Joonas tokaisi virnistäen ja halasi Nikoa takaapäin. Niin söpöä et melkein olis voinut oksentaa. Melkein...

***

Joudun tässä varmaan tekemään jonkunasteisen timeskipinntulevissa osissa :/ Ja näin ollen todettakoon että tätä stooria on alle 10 osaa jäljellä O_o