I need you by my side✅

OK. Vai onko sittenkään?

Jälleen kerran mä olin nukkunut päin helvettiä, edes syytä tietämättä. Se vain tuntui olevan joka öinen ongelma mistä mä en tulis pääsemään ikinä eroon. Pidemmän päälle aivan jumalattoman raskasta.

Mä olin ollut Alen luona katsomassa Sons of anarchya ja päässyt himaan vasta kahden jälkeen. Okei ehkä mä sain syyttää ihan itseäni siitä et unirytmi oli antanut mulle rukkaset...

Minkä mä sille mahdoin et kyseinen sarja vain sattui olemaan todella koukuttava. Ja toiseksi, mä en millään raaskinut siirtää Aleksia pois sylistäni. Se osasi olla todellinen takertuja kun sille päälle sattui.

Mä odotin Joonasta treeniksellä. Sen olis pitänyt olla paikalla jo vartti sitten. En mä toisaalta jaksanut enää yllättyä sen myöhästelyistä. Ja mikä mä olin sanomaan, itsekin olin nukkunut miltei viimekertaisten kuvausten ohi.

Lievä hämmennys valtasi mut kun tajusin ettei Aleksikaan ollut vielä paikalla. Yleensä se oli ensimmäisenä treeniksellä ja lähti viimeisenä. Eikä se ollut edes ilmoittanut mitään itsestään. Nikon, Tommin ja Ollin mä tiesin skippaavan tämän päivän mut muista ei ollut mitään puhetta.

Kuulin oven kolahtavan ja sen jälkeen liudan kirosanoja. Joonas Porko oli paikalla.

Se marssi nahkatakki päällään mun luo ja istahti väsyneen näköisenä lähimmälle nojatuolille. Mä katsoin sitä kysyvästi mutten sanonut sanaakaan.

"Aleksi on kipeenä, joten me ollaan kahdestaan" se tokaisi.

Katsoin sitä hämmästyneenä. Ihan terveeltä mies ainakin eilen vaikutti. Mikäköhän sille oli yhtäkkiä tullut.

"Mites se eilinen?" kysyin varovasti.

Se katsoi mua kysyvästi, ihan kun ei olisi edes tajunnut mistä mä puhuin. Se huokaisi syvään ja painautui peremmälle tuoliinsa. Se laittoi kädet puuskaan ja näytti hetken siltä kun olis voinut alkaa itkeä.

"Se on ihan ok" se totesi.

Miehen reagoinnin huomioonottaen mä olisin odottanut kaikkea muuta kuin tuota. Miksi se sitten oli kuin maansa myynyt. Mä kuvittelin sen olevan pelkästään hyvä asia jos siitä selvittiin puhumalla.

"Eiks se oo hyvä juttu?" kysyin ansaiten siltä tappavan katseen. Kaikesta päätellen ei ollut. Katsoin Joonasta odottavasti mutta se vain pudisteli päätään. Mikä kaikkia vaivasi?!

"On, mutta kun se on kaikkea muuta kun ok" mies sanoi.

Siitä mä olin sen kanssa täysin samaa mieltä. Rehellisesti sanottuna mä en voinut edes ymmärtää miten kukaan päätyi vahingossa sänkyyn. Kaikkea näköjään pystyi humalassa tekemään mut.. kai seksi ja suudelma vielä toistaiseksi olivat vähän eri asia.

"Miten hitossa te edes päädyitte siihen?" kysyin hämilläni.

Joonas pudisteli päätään ihan kun ei itsekään olisi tajunnut koko asiaa. Se oli kyllä maailmanmestari tekemään omituisia juttuja.. en mä sitä tuomita halunnut eikä tarkkaan ottaen se mitään väärää ollut edes tehnyt. Niko tässä oli se jolla oli parisuhde pelissä.

"Teidän lähdettyä jäätiin vaan sohvalle halailemaan ja se sai yhtäkkiä päähänsä suudella mun kaulaa" kuuntelin miehen selitystä hämilläni.

Aleksi oli istunut puolet eilisestä illasta mun sylissä eikä mun tullut missään kohtaa mieleenikään käydä sen kaulan kimppuun. Eipä me tosin ihan samanlaisia oltukaan kuin nuo kaksi.

"Sit se vaan jotenkin lähti siitä väärille raiteille ja niin..." se sanoi.

Joonasta asia vaivasi selvästi vaikka ne oli kaiketi sen jo sopineet. Kyllä mä sitä tavallaan ymmärsin.

"Kaduttaaks sua?" mä jatkoin kyselemistä.

Hetken sen käytöstä seurattuani mä voisin kuvitella vastauksen olevan aika selvä. Itse tilannehan oli kaikkea muuta kuin sitä, joten kaikki oli mahdollista.

"Jos meidän ystävyys on vaarassa tän takia niin totta helvetissä" se sanoi hiljaa.

Katsoin sitä järkyttyneenä. Jos niiden ystävyys oli vaarassa, se tarkoitti rivien välistä luettuna myös sitä et meidän muidenkin tilanne oli vaakalaudalla.

"Sähän sanoit et se on ok" huomautin sen aikaisempaan lausuntoon viitaten.

Mä en ihan ymmärtänyt... jos tilanne oli ok, niin miksi sitten kenenkään ystävyyssuhteen pitäisi olla vaarassa. Olinko mä tyhmä kun en tajunnut?

"Nikolle on, mutta ei mulle" mies vastasi.

Mä olin tippunut kyydistä jo ajat sitten ja ajauduin aina vaan kauemmas sitä kuunnellessani. Jos parisuhteetkin oli nykyään tällaisia, mä olin enemmän kuin onnellinen sinkun tittelistä.

"Kai sä sanoit sille asiasta?" sanoin toista kulmaani hieman kohottaen.

Mun olikin hyvä ruveta leikkimään jotain rakkauden ammattilaista tässä. Viimeisimmästä parisuhteestakin oli aikaa kepeät kolme vuotta. Ei enempää eikä vähempää... Mä olin tosin sen jälkeen vannonut jätkille pysyväni ikisinkkuna, ja toistaiseksi tuo lupaus tuli pitämään.

"Tajusin sen vasta aamulla" Joonas huokaisi.

Mä jäin miettimään sen sanoja ja yhdistelin niitä pienessä päässäni. Olisiko voinut olla mahdollista..? Ei kai nyt sentään...

"Joonas älä vaan sano että oot rakastunut siihen.."

Se pudisteli päätään ja naurahti hennosti. Se oli jo paljon. Jos kysymys ei ollut rakkaudesta niin mistä sitten? Ei ollut Joonaksen tapaista käyttäytyä noin vain seksin takia... se salasi multa jotain. 

***

Onko laillista julkaista saman päivän aikana 2 osaa samaan tarinaan?! Ehkä hiljenen tämän myötä hetkeksi ::)