I need you by my side✅

Friendzone

Mä istuin himassa yksin ja mietin missä Joel mahtoi mennä. Ja kenen kanssa. Olisihan se voinut sanoa mulle ihan suoraan että sillä oli joku juttu meneillään. En mä siitä olis itseeni ottanut. En varsinkaan jos se olisi suoraan sanonut missä mentiin.

Muut jätkät oli lähteneet Nikon kämpille ja yrittäneet kovasti mua mukaansa. Mä en ollut sillä tuulella nyt. Mieluummin mä istuin himassa miettimässä Joelia ja odottamassa sitä päivää kun mun sydän olis taas käyttökelpoinen.

Mä tunsin itseni enemmän kuin säälittäväksi pohtiessani tuollaisia asioita mut siihenhän mä olin kerennyt jo tottua. Enkä mä mahtanut sille yhtään mitään. Jos mä itse olisin osannut ajatuksiani säädellä, mä olisin miettinyt jotain ihan muuta kuin Joelia ja sen pikkulorttoa. Anteeksi..

Eihän kukaan tunteilleen mitään voinut. En minäkään, vaikka en mitään muuta olis halunnutkaan. Eikä ketään voinut pakottaa rakastamaan toista. Tai olla rakastamatta...

Mun mieli kävi tällä hetkellä jonkinlaista kaksintaistelua oikean ja väärän välillä. Toinen puoli halusi tekstata Joelille ja kysyä miten sillä meni, kun taas toinen puoli halusi repiä sen puhelimen mun kädestä ja paiskata Aurajokeen. Älkää kysykö miksi sinne.. ehkä se oli tarpeeksi kaukana et mä en menis itse sen perässä.

Yritin unohtaa Joelin ja sen mukanaan tuomat kiduttavat ajatukset edes pieneksi hetkeksi. Se oli haastavampaa kuin saatoitte edes uskoa...

Suljin silmäni ja koitin tyhjentää päätäni kaikesta mahdollisesta. Laskin ensin hiljaa mielessäni kymmeneen ja tulin siitä alas. Toistin saman muutamaan kertaan ja sen jälkeen aloin saada jostain tyhjyyden kaltaisesta tilasta kiinni. Helpotti asiaa kummasti.

Yksittäisiä sanoja alkoi hyppiä mun mieleeni ja niitä purkaakseni mä tarvitsin avukseni kynän ja paperia.

Nappasin sohvapöydällä lojuvan lehtiön käteeni ja käänsin puhtaan sivun esille. Otin sen vierestä kuulakärkikynän ja aloin purkamaan päähäni tulvineita sanoja siihen.

Sami Kurosen toitottamat luottamus, rakkaus, onni ja yhteinen tulevaisuus saivat rinnalleen juuri mun näköiseni version. Temptation Island Suomi oli nyt Pathetic Friendzone Helsinki. Vitutus, viha, katkeruus ja kateellisuus. Se kuulosti melko terveeltä. Vai mitä?

Ihan totta puhuen tästä oli oikeasti hyötyä. Vaikka sitä turhautumista ei saanutkaan purettua sanallisesti, oli kirjallinen tapa ihan yhtä toimiva. Ainakin mulle.

Oli se vapauttavaa ja helpottavaa kun sen kaiken sylki paperille. Niinhän ne parhaat biisitkin aina syntyi. Mitä syvemmissä vesissä oltiin, sitä syvemmät merkitykset myös lyriikoihin tuli. Ja se oli juuri sitä joka kuuntelijoihin iski. Ainakin mun havaintojeni perusteella.

Ehkä mä olinkin seuraavan elämää suuremman riipaisevan ja kivuliaan rakkauslaulun sanoitusten takana. Kuka sen tietää.. omista kokemuksistahan ne parhaat lyriikat kasaan sai.

Saatuani melankoliset, jopa raadolliset ajatukseni paperille, oli mulla niistä sentään jotain mustaa valkoisella. Tämän johdosta mä päätin antaa pääni sisäiselle taistelulle periksi ja tartuin puhelimeen.

Etsin Joelin yhteystiedot ja laitoin sille epätoivoa uhaten viestiä. Tyydyin vain kysymään miten sen ilta oli mennyt. Ihan kun en olisi muistanut kristallin kirkkaana mitä se studiolla oli meille kertonut. Ei sen sitä tarvinnut tietää..

Mä jäin odottamaan sen vastausta tietäen et en sitä pitkään aikaan tulisi saamaan ja olin sillä välin jo täysin valmis itkemään itseni uneen. Voinen sanoa että ei muuten ollut ensimmäinen kerta.

Se oli ihanan turruttavaa. Puuduttavaa ja helvetin lohdutonta ja säälittävää. Itkeä niin pitkään et sä lopulta nukahdit siihen. Odotit vain sitä hetkeä milloin hukkuisit omiin kyyneliisi. Teki muuten hyvää... Suosittelen!

***

Koitan saada viel toisen osan tänään kun tästä tuli nyt vähän lyhyt :( Sit joudun hidastaa tahtia kun palaan takas töihin ens viikolla mutta ainakin yhtä osaa per päivä yritän tähän silti saada :) Ja J&J jatko alkaa muuten keskiviikkona ;) Puspus<3