I need you by my side✅

Hyvitys

Tunsin itseni taas todelliseksi älyköksi. Mun silmät ei tahtoneet enää edes pysyä auki mut en kai mä autoakaan treenikselle voinut jättää.

Vanhat merkit oli jälleen pitäneet paikkansa ja mä olin saanut kulutettua sujuvasti koko päivän tietokoneeni kanssa. Mä olin saanut sen sentään kuntoon ja vihdoin ja viimein myös pysymään meidän äänitykset siellä tallennettuina.

"Mennäänkö välillä mun luo?" Ehdotin.

Joel tuijotti vain auton ikkunasta ulos. Se oli ollut ihan omituinen koko päivän. Ei se ollut juuri edes katsonut mua saati sitten puhunut.

"Mä haluun kotiin" se totesi.

No sitten me mennään.. mä vain ajattelin kun ei me oltu vietetty yhtäkään yötä mun luona, sitten sen jälkeen kun oltiin jääty jätkien katalan juonen uhreiksi.

Ei siinä mitään, Joelin kämppä oli lähempänä joten helpompi sinne oli mennä kun lähteä seikkailemaan mun asuntoani kohti. Pääsisipä ainakin nopeammin nukkumaan...

Ajoin ajatuksissani miltei päin punaisia mut kerettiin onneks pois alta vielä hyvän sään aikana. Mun ei todellakaan olin pitänyt ajella väsyneenä...

Kun me päästiin perille, Joel lähti autosta niin et hyvä kun mä ehdin edes pysäyttää. Mikä hitto sitä vaivasi? Mä en tietääkseni ollut tehnyt mitään pahaa tai sanonut.. hetkinen... oliko se suuttunut siitä pienestä sanaharkasta kun se olisi halunnut lähteä aiemmin? Olisiko se voinut olla niin lapsellinen..? Hyvä mun oli sanoa kun suutuin itsekin välillä täysin mitättömistä asioista..

Päästyäni ulos autosta, otin Joelin kiinni muutamalla juoksuaskeleella vain ehtiäkseni sen perään. Muuten mä saisin viettää yöni taivasalla.. se mua ei olisi erityisemmin napannut. Mä halusin Joelin viereen.

Hyppelehdin portaat ylös sen perässä ja jäin odottamaan sisälle pääsyä. Se avasi oven lukosta ja painui sisään edes muhun vilkaisematta.

Se jätti kenkänsä eteiseen, heitti takin nurkkaan ja viskasi avainnipun pöydälle. Mä en ollut varma olisko mun pitänyt olla vihainen siitä et se oli mulle vihainen siitä et halusin vain tehdä töitäni.. kunnon syöksykierre...

"Mä meen nukkumaan" se tokaisi.

Mulle oli joskus sanottu et vihaisena ei saanut mennä nukkumaan. Jos en saanut mennä minä niin ei saanut sitten Joelkaan.

Tartuin sitä käsivarresta ja pakotin sen katsomaan itseäni silmiin. Sen katse oli turhautunut.

"Joel, mikä on?" Kysyin vaativasti.

Jos se oli mulle jostain kiukkuinen, sanokoot sen ääneen. En mä ajatuksia osannut lukea. Naisten kohdalla mä olin saanut tuosta vittumaisesta tavasta tarpeekseni.

"Ei mikään. Mua vaan väsyttää" se sanoi hartioitaan kohauttaen.

Ei varmasti.. ihan muuten vaan käyttäydyit mua kohtaan noin kun yleensä sain miltei repiä sitä irti itsestäni jos halusin liikkua johonkin suuntaan. En mä siitä valittanut. Musta se oli lähinnä suloista.

Nyt se oli suuttunut. Todennäköisesti siitä et mä olin treeniksellä huutanut sille. Enhän mä sitä pahalla tarkoittanut...

"Anteeks" tyydyin sanomaan ja takerruin halaamaan sitä tiukasti. Sen kädet kiertyi mun ympärille ja leuka painautui mun olkapäälle. Oot sä nyt tyytyväinen?

"En olis saanut suuttua sulle niin" jatkoin.

Mitä muutakaan mä olisin voinut sanoa tai tehdä kun pyytää anteeksi. Ei mulla ollut mahdollisuutta aikamatkustukseen, joten tehtyä ei enää tekemättömäksi saanut.

Joel irtautui musta ja katsoi mua huulet mutrussa. Jos se yritti näyttää vihaiselta, se yritys meni pieleen pahemman kerran.

"Älä oo tollanen" sanoin hennosti hymyillen ja nostin sitä leuasta. Se oli aika hiton ihana heittäytyessään noin lapselliseksi.

"Voinks mä hyvittää tän jotenkin?" Kysyin huultani purren ja painoin käteni sen vyötärölle. Sen katse tihkui flirttiä ja silmistä paistoi kiinnostus.

"Voit" se totesi ja painoi mut olkapäistä polvilleni.

Se kohotti toista kulmaansa merkitsevästi, ihan kun mä en olis tiennyt jo muutenkin mihin tässä oltiin menossa. Tuskin se paljoa arvailujen varaan jätti.

Mä en silti tarkoittanut kyllä ihan tätä. Kai sitä olis ollut huonompiakin tapoja pyytää anteeksi...

Tartuin kiinni sen farkkuihin ja aloin repiä nappia ja vetoketjua auki. Saamasi pitää. Tämä ei kylläkään ollut mun erikoisalaani joten sainpahan pyytää jo varmaan tätäkin anteeksi.. ainakin mä hei yritin!

***

Kattellaa hei saadaanko tänää viel toista :) Voimme pureutua Nikon ja Joonaksen sielun elämään ::)