you're beautiful | BTS ~ FIN

8.

Kiitos kaikista ihanista kommenteista edellisiin osiin❤️

*Taehyungin näkökulma*

Istuin aamiaispöydässä selaten päivän lehteä. Jungkook söi paahtoleipää vieressäni, ja selasi läppäriltään sähköposteja. Jin paistoi lisää aamiaista, samalla iloisesti hyräillen. Hoseok söi muroja, ja selasi kännykkäänsä, ja Namjoon joi kahvia jutellen Jinille.

"Taehyung, viitikkö käydä herättämässä Yoongin ja Jiminin? Niiden ruoat jäähtyy kohta" Jin huikkasi minulle.

Nostin puhelimeni pöydältä taskuuni, ja huokaisten lähdin suunnistamaan kohti makuuhuonetta.
Saavuin huoneeseen, ja kävelin aluksi Jiminin sängylle. Avasin suuni herättääkseni hänet, mutta huomasin ettei poika ollut sängyssä yksin.
Yoongi nukkui hänen vierellään, kädet suojelevasti pienemmän vaaleanpunahiuksisen pojan ympärillä. Jimin oli painanut itsensä Yoongia vasten, ja hymyili nukkuessaan.
Hiljaa kaivoin puhelimeni taskustani, ja otin pojista kuvan. Hymyillen hiivin takaisin keittiöön, ja istuuduin penkilleni.

"Missä Yoongi ja Jimin on?" Jin kysyi vaativasti.

Näytin hänelle kuvaa puhelimestani.

"Oi, ethän herättäny niitä?" Jin hymyili, ja jatkoi aamiaisen laittoa.

"Onhan niillä koko aamu aikaa"

"Näytä mullekkin" Hoseok vaati, ja kurkotti pöydän yli.

Kuvan nähdessään hän nappasi puhelimen kädestäni, ja loikki Namjoonin luo.

"Kato tätä" Hoseok sanoi virnistäen, ja näytti kuvaa pojalle.

"Aww, suloset" Namjoon hymyili, ja hörppäsi kahviaan.

"Vieläkö ne nukkuu?"

"Juu kai, en raaskinu ainakaa herättää niitä" hymähdin.

"Näytä mulle myös?" Jungkook kysyi uteliaana.

Otin puhelimen Hoseokilta, ja ojensin sen Jungkookille.

"Ne olis niin hyvä pari" Jungkook hymyili, ja ojensi puhelimeni takaisin minulle.

"Nii ois" vastasin, ja nostin aamulehden takaisin käteeni.

"Huomenta" kuulin unisen äänen haukottelevan ovensuusta.

Yoongi nojasi seinään, ja hymyili väsyneenä. Jimin tassutteli hänen perässään, hieroen silmiään unihiekasta. Hymyillen laskin lehteni takaisin pöydälle.

"Nukuitteks hyvin?" Jin kysyi.

"Joo" Jimin hymyili.

Hän näytti onnelliselta. Arvasin ettei hän ollut vielä uskaltanut kertoa tunteistaan, mutta tämä oli jo hyvä askel eteenpäin.

---------------------------------------------

*Yoongin näkökulma*
(Anteeks taas nk'n vaihdost kesken luvun)

Istuuduin väsyneenä penkille syömään aamiaistani. Jimin otti tuolin vierestäni, ja hymyili minulle.
Voitelin leipäni, ja Jin kaatoi minulle kahvia.

"Mennäänkö käymään aamiaisen jälkeen ulkona? Siellä on nyt aika kiva ilma" Namjoon ehdotti.

Muiden mielestä se oli hyvä idea, ja syönnin jälkeen lähdimme kaikki etsimään vaatteitamme.
Puin päälleni hupparin ja farkut, ja vedin jalkaani tennarit.
Nojasin eteisen seinään odottamaan että muut olisivat valmiita. Pian Jimin saapui eteiseen, ja hän näytti aivan helvetin suloiselta. Poika oli pukenut ylleen suuren vaaleanpunaisen hupparin, ja puolipitkät vaaleat farkut. Hänen vaaleanpunaiset hiuksensa sojottivat pörröisinä eri suuntiin, tehden hänestä vielä suloisemman. Jimin pysähtyi eteisen lattialle vetämään kenkiä jalkaansa. Hetken kuluttua muutkin olivat valmiita, ja pääsimme lähtemään.
Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, ja muut juoksivat edellämme. Lämmin tuuli heilutti lempeästi koivujen oksia, ja linnut lauloivat. Jimin käveli vieressäni hymyillen, ja tarttui minua kädestä.
Taehyung kantoi Jungkookia reppuselässään, ja nauraen he juoksivat läheiselle lammelle. Jin levitti piknikviltin lammen viereisen puun alle, ja Namjoon istuutui sille tähystäen lammelle. Hoseok kaivoi repustaan jalkapallon ja pyysi Namjoonia pelaamaan kanssaan. Pojat siirtyivät lammen vieressä olevalle nurmikentälle pelaamaan, ja Jin katseli heitä hymyillen viltiltään.

Olimme parinkymmenen metrin päässä viltistä jolla Jin istui, kun Jimin nykäisi hihastani.

"Voitaisko käyä... tuolla vähä sivummalla... mulla ois asiaa" hän änkytti.

Hämmennyin täysin pojan yhtäkkisestä ujoudesta.

"Joo, mikäs siin" vastasin hymyillen.

Jimin ohjasi minut syrjäisälle polulle, yhä kädestäni kiinni pitäen. Polkua ympäröivän metsän puut kaartuivat yllemme, luoden turvallisen ja lämpimän tunnelman.
Jimin vaikutti hermostuneelta, ja minusta tuntui kuin häntä painaisi joku.

"Jimin, ootko kunnossa?" Kysyin huolissani.

"En... taisiis oon, mulla on vaa jotai tunnustettavaa" poika sopersi.

Hän näytti kutistuvan vielä pienemmäksi hupparinsa sisällä, ja katsoi minuun pelokkain silmin.

"Jiminie, mulle voit kertoo mitä vaan, lupaan yrittää auttaa parhaani mukaa" sanoin rohkaisevasti.

Nostin käteni pienemmän pojan olkapäälle, ja hymyilin hänelle.

"Yoongi, must tuntuu et...um" Jimin melkein kuiskasi. Punastuen hän laski katseensa maahan.

"Niin?" Kysyin kärsivällisesti.

Minulla olisi koko päivä aikaa kuunnella mikä pojan mieltä painoi noin raskaasti.

"En tiiä miten sanoisin tän, mut siit hetkestä lähtien kun näin sut tiesin et susta tulis mulle tosi tärkee. Sä oot erityinen, oot jaksanu mun hössötystä ärsyyntymättä kertaakaa. Yoongi... must tuntuu et mul on tunteita sua kohtaan" poika vihdoin sopersi.

Sanojen myötä hän punastui yhä syvemmin, ja vetäytyi kauemmas minusta.
Jähmetyin paikoilleni, kykenemättä sanomaan sanaakaan. Tämä ei voinut olla totta, tämä oli liian hyvää ollakseen todellisuutta. Tämän oli pakko olla unta. Hiljalleen suupieleni kaartuivat hymyyn, ja katsoin poikaa hellästi.

"Voi Jimin..." sanoin lempeästi, ja nostin käteni kohti hänen kasvojaan.

Pyyhkäisin vaaleanpunaiset hiussuortuvat hänen silmiltään, ja painoin hänet lähemmäs itseäni.

"Voi Jimin, Jimin, Jimin"

Liu'utin käteni hänen niskalleen, ja painoin otsani hänen omaansa vasten.
Poika katsoi minua hämmentyneenä, yhä hieman pelkoa silmissään. Hellästi painoin huuleni vain millimetrejen päähän hänen huulistaan, ja hymyilin.

"Voi Jimin, et tiiäkkään paljonko merkitset mulle" kuiskasin, ja lempeästi painoin huuleni hänen omilleen.

Jimin oli aluksi täysin hämmentynyt, ja hieman panikoiden hän jähmettyi paikoilleen. Pian poika kuitenkin tajusi tilanteen, ja pehmeästi hän vastasi suudelmaan.
Hän kietoi pienet käsivartensa kaulani ympärille, ja syvensi suudelmaamme samalla hiljaa hymyillen. Nostin toisen käteni hänen lantiolleen, ja painauduin lähemmäs poikaa. Olin aivan helvetin onnellinen.

----------------------------------------------

Anteeksi näin lyhyt osa. Lupaan et seuraavast tulee pitempi❤️