you're beautiful | BTS ~ FIN

50.

Multa kysyttiin että eikö ne koskaan tappele, no, yritin
Tässä osassa on myös aika rajua kielenkäyttöä, joten jos se ei oo sun juttu niin ethän lue<3

*Taehyungin näkökulma*

Heräsin kovaan ääneen, mutta en halunnut avata silmiäni. Ihan kuin joku olisi paiskannut lautasen tai lasin lattialle, ja se olisi särkynyt tuhansiksi palasiksi. Kurtistin kulmiani, ja hautasin kasvoni Hoseokin rintaan. Hoseok oli todennäköisesti jo hereillä, ja tunsin hänen käden vaeltavan selälläni.
Silloin kuulin kuinka joku huusi keittiössä.

"Hoseok... mitä siellä tapahtuu?" Mumisin poikaa vasten.

"En tiiä. Kaikki muut on varmaa siellä, ollaa ainoot täs huonees"

Huokaisin. Varovasti irrotin käteni Hoseokin ympäriltä, ja nousin istumaan. Hoseok nousi viereeni, ja pörrötti hiuksiani. Hymyilin hänelle leveästi, ja nousin ylös sängystä. Hoseok katsoi minua väsyneenä, ja tarttui käteeni.

"Jää mun kaa vielä hetkeks."

Pudistin hymyillen päätäni, ja vedin puolipitkät shortsit jalkaani. Hoseok kömpi itsekin huokaisten ylös, ja veti housut jalkaansa. Kello näytti kahtatoista päivällä, ja naurahdin.

"Me ollaan nukuttu."

Hoseok nauroi myös, ja veti minut hellään suudelmaan. Hymyilin häntä vasten, ja pujotin sormeni hänen hiuksiinsa.

"Sattuko enää?" Hoseok hymyili.

Punastuin, ja peitin kasvoni käsilläni. Nauraen Hoseok veti käteni pois, ja antoi minun vastata.

"Ei enää niin paljon. Tuntuu...oudolt."

Poika hymyili, ja sipaisi poskeani.

"Mennäänkö nyt kattoon mitä ne riehuu tuolla?" Hoseok kuiskasi hiljaa.

Nyökkäsin, ja käsi kädessä lähdimme suunnistamaan kohti keittiötä.

-

Tunnistin Jiminin äänen jo kaukaa, mutta en saanut hänen sanoistaan selvää. Kun kävelimme lähemmäs, pojan huudosta alkoi erottua lauseita.

"Mä vihaan sua, jätä mut rauhaan!"

Hämmentyneenä lähdin harppomaan nopeammin, vetäen Hoseokia perässäni.
Vihdoin saavuimme keittiöön, ja katsoin ympärilleni. Jimin piteli vielä ehjää lautasta käsissään, ja huusi suoraa kurkkua. Hänen suloiset kasvonsa olivat märät kyynelistä, ja poika kirkui kuin viimeistä päivää. Yoongi seisoi parin metrin päässä, ja huusi Jiminille. Namjoon istui keittiön pöydän ääressä heidän välissään, selvästi yrittäen rauhoittaa tilannetta.

"Mitä täällä tapahtuu?" Hoseok kysyi hämmästyneenä.

"Kolmas maailmansota" Namjoon totesi, ja viittasi poikiin.

Katsoimme häntä hölmistyneenä.

"Jiminillä on nälkä. Jin lähti kaupunkiin, ja se ei oo syöny mitään. Nyt se suuttu Yoongille jostain, ja heittelee astioita lattialle."

"Jimin, mä en ymmärrä sun pointtia" blondi yritti todeta rauhallisesti.

"Mä vihaan teitä kaikkia, vihaan sua Min Yoongi" Jimin kirkui, ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen.

"Sulla ei oo mitään syytä vikistä mistään, vittu hoidan muutenkin kaikki sun hommat tässä kämpässä" Yoongi huusi hänelle takaisin, ja katsoin heitä silmät pyöreinä.
En ollut ikinä nähnyt Yoongia vihaisena, ja se oli jopa pelottavaa. Varovasti painauduin lähemmäs Hoseokia, ja hämmästyksekseni huomasin hänen virnistävän.