you're beautiful | BTS ~ FIN

13.

Kiitos kaikista ihanista kommenteista❤️ varoitan jo etukäteen, tämä luku sisältää ahdistavaa kielenkäyttöä tapahtumia. Jos oot herkkä, ethän lue❤️

*jungkookin näkökulma*

Kävelin yksin nurmikentän halki, kohti koulurakennusta. Taehyung ja muut odottivat minua ruokalassa, ja suunnistin hieman hämmentyneenä kohti tapaamispaikkaa. Olin juuri tulossa koulupsykologilta, ja myöhästyin sen takia tapaamisen alkuminuuteilta. Onneksi Taehyung soitti minulle, ja kertoi ettei Bambam ollut vielä tullut.
Saavuin valkoisen lasioven eteen, ja tempaisin sen auki. Silmieni eteen avautui loputtoman pitkä käytävä, jonka varrella oli luokkia ja siivouskomeroita. Huokaisin hiljaa itsekseni, ja astuin sisään käytävään antaen oven sulkeutua perässäni. Vaikka käytävä oli kohtuullisen valoisa, painoin silti valot valokatkaisijasta päälle. Ajatuksiini hukkuen lähdin astelemaan pitkin käytävää, toivoen että löytäisin sen toisesta päästä etsimäni. Katselin kengänkärkiäni, enkä nostanut katsettani lattiasta koko kävelyaikanani.
Pysähdyin erään luokan eteen, tarkistamaan mikä numero sen ovessa lukisi. Silloin voisin arvioida kuinka kauan käytävä vielä kestäisi.
Yhtäkkiä kuulin takaani äänen.

"Jungkook"

Jähmetyin paikoilleni. Tunnistin äänen, se oli minulle liian tuttu. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini, ja käteni joka piteli reppuani valahti veltoksi. Reppuni tipahti lattialle, levittäen sisältönsä ympäri käytävää. Tuijotin ovea täysin liikkumatta, uskaltamatta edes hengittää. Tämä ei voinut olla totta. Tunsin kuinka kylmät sormet sivelivät kaulaani, ja inhoa tihkuva ääni kuiskasi korvaani:

"Hei Jungkook. Siitä on pitkä aika"

Yritin koota itseni, ja tunsin kuristuvani omaan itkuuni. En ehtinyt äännähtääkkään, kun tummahiuksinen poika tarttui salamannopeasti rateisiini, ja paiskasi minut käytävän seinää vasten.

"Mulla onki ollu ikävä sua, lelu" Baekhyungin myrkyllinen ääni kehräsi kaulaani vasten.

Tämä oli pahin painajaiseni minkä olin koskaan nähnyt. Paitsi että tämä ei ollut unta. Tämä oli totta. Nyyhkäisin ääneen, ja yritin kääntää päätäni kauemmas pojan kasvoista. En halunnut tuntea häntä, en halunnut hänen koskettavan minua.

"Sul-sulla on lähestymiskielto, et-etsä voi vaan, vaan, et sä saa-" änkytin, ja kyyneleet virtasivat poskillani.

"Ai nytkö oot vaan Taehyungin huora? Enkö mä enää kelpaa? Etkö enää saa tyydytyst musta?" Baekhyun kehräsi kaulaani vasten.

Hitaasti hän liu'utti kättään rintakehääni pitkin ylöspäin, hymyillen, kasvot täynnä jotain määrittelemätöntä tunnetta. Minua pelotti. Halusin kuolla. Heti. Lasittunein silmin tuijotin entistä poikaystävääni, kykenemättä avaamaan suutani. Näkökenttäni sumeni kyynelistä, ja tunsin Baekhyunin hengityksen yhä kaulallani.
Yhtäkkiä hän löi minua kasvoihin. Vinkaisin kivusta, ja tunsin veren maun suussani.

"Vastaa vitun huora! Haluan kuulla sun sulosen äänen"

Itkuni yltyi. En kyennyt vastaamaan, enkä suojautumaan lyönneiltä. Pelkäsin ihan helvetisti. Tuntui kuin joku hakkaisi särkyneen lasisydämeni viimeisiä rippeitä tohjoksi. Maailmani romahti silmieni edessä, kaikki tähän asti saavutettu valui hukkaan. Kaikki se työ mitä Taehyung oli tehnyt vuokseni oli nyt nollaantunut. Kaikki se oli turhaa. Taehyung. Pojan ajatteleminen sai minut yhä rikkinäisemmäksi. Tunsin kuinka happi pakeni keuhkoistani, kun Baekhyun painoi minut kovemmin seinää vasten.

"Taehyung on varmaan onnekas kun sillä on sut. Ootko sen hyvä poika?"

Tunsin pojan kädet lanteillani, ja kauhuissani yritin rimpuilla irti hänen otteestaan.

"Eikö Taehyung saanu sua tuntemaan mielihyvää? Vastaa mulle, lutka. Eikö se leikkiny sulla? Etkö viettäny öitä lakanoiden välis sen kaa, anoen sitä olemaan rajumpi? Voin kuvitella sut anomas sitä antamaan sun viimein tulla..."

Hitaasti hän liu'utti kätensä lanteilleni, ja alkoi avata housujani.

"Ei!" Nyyhkytin, ja yritin lyödä Baekhyunia. Poika nappasi käteni tiukkaan otteeseen, ja katsoi sitä tarkemmin. Hitaasti hän kääri hihani ylös, ja virnistäen tuijotti kättäni.

"Ai ai, oot ollu tuhma poika. Huomiohuora!" Baekhyun huusi, ja paiskasi käteni takaisin seinään.

"Etkö saanu tarpeeks huomiota Taehyungilta? Pitääkö sun vielä tehdä tällasta kaiken lisäks, huhhuh. Säälittävää. Miks et anonu sitä sänkyyn sun kaa, että oisit saanu sen säälittävän huomion mitä haet tällä. Taehyungilta oisit varmasti saanu, olit varmasti hyvä poika"

"Mistä-mistä sä tiiät, Taehyungin?" Nyyhkytin. Kaikkialle kehooni sattui, ja jokin pääni sisällä kirkui niin kovaa että tunsin kuuroutuvani.

"Kuulin juttuu että olit heti hommautunu jonkun muun huoraks kun meidän juttu oli "ohi". Tää ei oo ohi lelu, ei lähelläkään" Baekhyun kehräsi, ja tunsin hänen huulensa kaulallani.

"Lopeta, en haluu tätä" nyyhkytin sydäntäsärkevästi. Yritin viimeisillä voimillani työntää reilusti vahvempaa poikaa pois päältäni, mutta hän ainoastaan työnsi minut tiukemmin seinää vasten.

"Nyt saat olla mun lutka. Kuvataanko vähän videonpätkiä Taehyungille? Näytetään sille et kenelle oikeesti kuulut" poika sanoi kylmällä äänellä.

"Ei, ei älä koske muhun, pyydän" anelin, ja kyyneleet olivat nyt kastelleet koko kasvoni.

"Shhh kulta, pian tunnet jotain tosi hyvää, hmm?" Baekhyun virnisti.

Hitaasti hän avasi housuni loppuun, ja katsoi minua silmiin.

"EI" huusin, ja ääneni sortui lohduttomaan itkuun.
"Ei, älä, mä en haluu tätä. Lopeta, LOPETA" huusin, mutta mitkään sanat eivät tehonneet Baekhyuniin. Pystyin vain itkemään, ja toivomaan että hän lopettaisi pian.

Makasin käytävällä nyt puolialasti, ja Baekhyun makasi päälläni. Suljin silmäni ja rukoilin Baekhyunia lopettamaan. Tukahdutin nyyhkytykseni huonoin lopputuloksin, ja itkin hiljaa.

"Taehyung..." nyyhkytin hiljaa.

Baekhyun pysähtyi, ja katsoi minua.

"Taehyung ei oo nyt täällä. Oot vaan mun, mun lelu"

Nyyhkytin jo turtuneella äänelläni, ja tunsin kuinka viimeisetkin sydämmeni sirpaleet murskaantuivat tomuksi. Taehyung oli luvannut ettei mitään tällaista enää koskaan tapahtuisi. Itkuni vain yltyi, uudelleen.

"LOPETA, EN OO SUN LELU" huusin niin kovaa kuin itkultani kykenin, särkyneellä äänelläni. Baekhyun katsoi minua vihaisesti. Hänen kasvoiltaan paistoi sairas viha ja tyytymättömyys, ja hän tarttui kämmenellään kurkkuuni.

"En rakasta sua, en koskaan rakastanu. Tuhosit mun elämän. Rakastan Kim Taehyungii. Se pelasti mut sulta" kähisin viimeisillä voimillani.

Tunsin kuinka Baekhyunin ote kurkkuni ympärillä tiukkeni, ja olin varma että kuristuisin. Hiljaa, täysin äänettä itkin. Olin valmis kuolemaan, enemmän kuin mielelläni.

Yhtäkkiä jokin työnsi Baekhyunin pois päältäni. Kuulin kuinka joku hakkasi poikaa, kuulin hänen tukahtuneet huutonsa. Pian joku, joku jonka lempeät kädet olivat verestä värjääntyneet, tarttui hellästi minuun. Tunsin kuinka hänen lämpimät kyyneleensä putoilivat hänen kasvoiltaan minun kasvoilleni, ja heikosti raotin silmiäni.

"T-Taehyung..."

Silloin maailmani pimeni.

Anteeks vielä kerran tästä, oon pahoillani ;;