you're beautiful | BTS ~ FIN

82.

Hyvää uuttavuotta 2018!❤️

Luku sisältää seksuaalista häiritsevää sisältöä, ei yhtä rajua kun aiemmis osis mut jos susta vähänkin tuntuu siltä että et halua lukea sitä, jätä tää luku suosiolla välistä. En haluu kellekkään pahaa oloa täst.

*Hoseokin näkökulma*

Rymistelimme kaikki kerralla kauppakassejen kanssa eteiseen. Taehyung huomasi kenkäparit naulakon alla ensimmäisenä, ja hänen hymynsä oli leveämpi kuin pitkään aikaan.

"Ne on tullu kotiin!" Hän hihkaisi, ja potki omat kenkänsä minne sattuu.

Minä riisuin kenkäni rauhallisemmin, ja autoin kantamaan yhden ruokakassin keittiöön. Minuakin hymyilytti, olin oikeasti ikävöinyt heitä. Yoongin kuivia kommentteja, ja Jiminin loputonta hössötystä. Ja nyt Yoongi saisi apua, kaikki olisi hyvin.
Taehyung ryhtäsi huhuilemaan Jiminiä ja Yoongia käytävään, ja minä virnistin hänelle.

"Taehyung hiljaa, et sä tiedä nukkuuko ne tai jotain" Namjoon huikkasi hänelle.

Minä kävelin nauraen pojan perään, ja löysin hänet olohuoneesta. Hän tuijotti hymyillen sohvaa, jossa Jimin ja Yoongi nukkuivat sylikkäin.

"Ai sä löysit ne" nauroin, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.

"Ällösöpöä" hän totesi, ja pyöräytti silmiään.

"Sanot sä" hymähdin, ja silitin Taehyungin pehmeitä hiuksia.

Taehyung nojautui rintaani vasten, ja hymyili hiljaa.

"No annetaan niiden nukkua nyt, voitais vaikka syödä jotain?" Ehdotin, ja Taehyung nyökkäsi.

"Joo, mul onkin jo nälkä."

Kävelimme käsi kädessä keittiöön, missä Namjoon tunki ruokia jo valmiiksi täynnä olevaan jääkaappiin. Kaivoin pöydällä olevaa kauppakassia hetken, ja otin meille sieltä leipää. Keitin nopeasti kahvit, ja istuimme pöytään syömään. Jin ja Namjoon liittyivät seuraamme, ja juttelimme samalla kaikenlaista.

"Oon niin ilonen et ne pääsi kotiin jo nyt" Jin huokasi.

"Miksei Jimin ilmottanu mitään meille?" Totesin, ja muut miettivät hetken.

"ehkä sillä oli muuta ajateltavaa" Taehyung virnisti.

Pyöräytin silmiäni.

"Näinpä."

"No on se mulle ainakin ennen kertonu kaiken."

"No, kysytään siltä sitten kun ne herää" Jin päätti, ja nyökkäsimme kaikki sille ehdotukselle.

*Jiminin näkökulma*

Unisena avasin silmäni. Keittiöstä kuului ääniä, ja tajusin muiden olevan täällä. He eivät olleet herättäneet meitä, vaan antoivat meidän nukkua rauhassa. Hymyilin hiljaa, ja yritin nousta ylös. Yoongi nukkui yhä, ja hänen käsivarret ympärilläni estivät minua nousemasta. Hymyilin itsekseni, ja kaivoin puhelimeni hupparini taskusta. Katselisin sitten sitä, kunnes Yoongi heräisi. Ei minulle nykyään kukaan soitellut, mutta katsoin sitä aina varalta. Ihan varmuuden vuoksi.

2 viestiä

Hämmentyneenä katsoin näyttöäni, ja painoin viestin kuvaa. Ehkä joku muista pojista. En ollut kertonut heille että pääsimme kotiin juuri nyt, unohdin sen ihan kokonaan. Sairaalassa oli ollut niin paljon hässäkkää, että menetin ajantajuni. Painoin kännykkäni alas, ja käänsin katseeni Yoongiin.
Katselin Yoongin nukkuvia kasvoja, ne olivat minusta kauniit. En tiennyt mitään kauniimpaa kuin hän, ja hänen pitkät tummat ripsensä. Minua hymyilytti niin paljon, ja hellästi silitin hänen nukkuvia kasvojaan. En minä enää halunnut nähdä muita, halusin vain maata tässä hänen vierellään koko päivän. Sitten muistin taas ne viestit.

Yksityinen numero: sä et ole Yoongille mitään, oot vaan yks sen leluista

Yksityinen numero: oot sille vaan yks huora muiden joukossa

Mitä? Luin ne uudestaan ja uudestaan. Katsoin viestejä hiljaa. Yksityinen numero. Chanyeol se ei ollut, hänellä ei ollut puhelinta. Mistä joku oli saanut numeroni? Minua alkoi ahdistaa. Paljon.

Minä: kuka helvetti sä oot

Minä: Yoongi rakastaa mua

Odotin hetken hiljaa, ja tuijotin puhelimen näyttöä. Katsoin Yoongia, hän nukkui rauhassa tuhisten. Sitten kännykkääni kilahti uusi viesti.

Yksityinen numero: video🎥

Tärisevin käsin painoin videota. Hitaasti se alkoi latautua, ja nostin valkoiset kuulokkeet korvilleni. Tiesin ettei minun pitäisi, olisi oikein vain poistaa se video ja estää tuo häirikkö. Kuitenkin purin huultani, ja tuijotin hämärää näyttöä. Lopulta video latasi, ja painoin sitä.
Aluksi videolla näkyi vain valkoinen seinä, ja kuului rätinää. Sitten kamera kääntyi. Videolta erottui hahmo, joka makasi sängyllä. Sitten se tarkentui, ja tajusin sen olevan Yoongi. Minun Yoongini. Video oli kuvattu hänen rintakehästään ylöspäin, ja poika oli alasti. Tuijotin videota lamaantuneena, mitä helvettiä. Sitten särinä loppui, ja Yoongi tuijotti suoraan kameraan. Hänen tukkansa oli sekaisin, ja silmänsä suuret kuin lautaset. Hämärässä valossa erotin hänen kalpealla ihollaan jotain punaista. Verta. Pojalla oli kaulassaan nahkainen kaulapanta, minun Yoongillani. Sitten joku työnsi kaksi sormeaan hänen suuhunsa, ja Yoongi voihkaisi ääneen. Poika tuijotti suoraan kameraan, suoraan minua silmiin. Hän alkoi vaikeroida ja huohottaa, ja hänen kehonsa nyki hieman. Näin kuinka kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen, ja jostain kuului todella hiljaista itkua. Ei Yoongista, jostain muualta. Minua alkoi oksettaa, ja kylmä hiki liimasi vaatteeni ihooni. Pojan silmät painuivat melkein kiinni, mutta jäivät hieman raolleen. Sitten hän hymyili hieman. Yhtäkkiä se sama käsi tarttui siihen kaulapantaan, ja alkoi kiristää sitä. Hitaasti se veti pantaa sentti sentiltä tiukemmalle, ja se alkoi pureutua Yoongin ihoon. Halusin lopettaa videon katsomisen nyt. Nyt heti. Jokin kumminkin käski minua jatkamaan, ja nielaisten katsoin taas näyttöäni. Yoongi näytti vähän hämmentyneeltä, mutta hymyili. Sitten hänen hengityksensä alkoi rohista, ja hän vaikeroi hiljaa. Poika työnsi kielensä ulos, ja se roikkui hänen suustaan näyttäen kammottavalta. Tunsin kuinka kurkkuani kuristi, ja mahaani sattui aivan helvetisti. Sitten se käsi nykäisi pantaa, ja Yoongin silmät pyörähtivät hänen päänsä sisään niin, että vain niiden valkoinen osa näkyi. Poika päästi oikeasti eläimellisen äänen, ja kamera alkoi täristä. Paniikissa pysäytin videon, ja tuhosin sen heti puhelimestani. Minua itketti, ja tärisin puhtaasta kauhusta. Kyyneleet valuivat poskilleni, enkä tiennyt mitä ajatella. Päässäni oli vain kuva Yoongista makaamassa siinä. Kun suljin silmäni, se ilmestyi päähäni. En saanut sitä pois, ja aloin oikeasti panikoitua. Heitin kännykkäni lattialle, ja käännyin Yoongiin päin. Olin niin lähellä purskahtaa huutoitkuun.

Hämmentyneenä hän avasi silmänsä, ja katsoi minua.

"Jimin..."

Katsoin Yoongia silmiin. Kasvoni olivat märät kyynelistä, ja minua pelotti varmaan enemmän kuin koskaan.

"Ootko kunnossa?" Yoongi kysyi hätääntyneenä, ja nielaisin.

Pudistin päätäni, ja Yoongi katsoi minua huolissaan.

"Mikä on? Tapahtuko jotain?"

Pudistin päätäni. En voisi kertoa Yoongille.

"E-ei mä vaan näin pahaa unta" sopersin.

"Voi sua, oisit herättäny mut. Ei oo mitään hätää, se oli vaan unta" Yoongi sanoi hiljaa, ja kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni.

Olisipa se ollut. Mutta se ei ollut. Jollakin oli oikeasti numeroni.

"Sun ei olis tarvinu pelätä yksin" Yoongi kuiskasi, ja silitti hiuksiani.

Hiljaa painoin pääni hänen rintaansa, ja nyyhkytin.

"Mä rakastan sua."