you're beautiful | BTS ~ FIN

60.

Ylläri, päätin päivittää vielä tätäkin nytkun oon mun mummolla ja mulla on pari päivää vapaata!❤️
Oottehan huomannu mun uuden tarinan jonka alotin aika vasta, se löytyy mun profiilista. Käykäähän kattomassa, toivottavasti pidätte siitä❤️

*Hoseokin näkökulma*

En saanut enää unta. Minua oli alkanut pelottaa. Paljon. Olin todella säikäyttänyt Taehyungin, vaikka poika tiesikin sen olevan vain unta. Taehyung nukkui hiljaa kasvot minuun päin, ja katselin häntä. Pojan oli täytynyt todella säikähtää. Olin niin pahoillani hänen puolestaan, minun pieni Taehyungini. Silitin hiljaa pojan poskea, ja silloin hän avasi silmänsä.

"Shh, nuku vaan" kuiskasin, mutta Taehyung ei sulkenut enää silmiään.

"Millanen olo sulla on?" Mumisin.

Silloin Taehyung purskahti uudelleen itkuun. Hän nousi istumaan sängylle, ja minä nousin hänen viereensä. Taehyung peitti kasvonsa käsillään, ja itki. Nopeasti kiedoin käteni pojan ympärille, ja vedin hänet hellästi syliini.

"Taehyung, se on okei. Mulle sä voit kertoa ihan kaiken, rakastan sua."

Taehyung painautui minua vasten, ja hänen pieni kehonsa värisi itkun voimasta. Silitin hänen päätään, ja hyräilin hiljaa. Ikkunasta näkyi, kuinka lumi satoi hiljaa maahan maalaten sen entistä valkoisemmaksi. Joku joutuisi lumitöihin huomenna.

"Hoseok..." Taehyung sopersi. Olin ollut tässä tilanteessa niin monta kertaa ennenkin, ja silti se sattui aina vähän enemmän. En toivonut mitään muuta, kuin että Taehyung saisi olla terve ja hänen ei tarvitsisi enää pelätä.

"Mulla on ihan vitun paha olla" Taehyung nyyhkytti minua vasten.

Tunsin kuinka kyyneleet valuivat omillekkin poskilleni, ja silitin yhä Taehyungin päätä.

"Shh, sulla ei oo hätää. Mä oon tässä, sä oot tässä. Me ollaan kunnossa, me selvitään."

Sanat eivät vaikuttaneet Taehyungiin, hän vain itki entistä lohduttomammin. Pyyhin pojan kyyneleet, ja tilalle valui yhä uusia ja uusia. Niille ei vain voinut mitään.

"Rakastan sua, oot mulle niin rakas"

Taehyung nyökkäsi hiljaa.

"Musta tuntuu et sä jätät mut."

Huokaisin, ja suutelin häntä nopeasti mutta pehmeästi.

"En koskaan jättäis sua. Kuvittele kuinka paljon me ollaan koettu yhdessä, en mä tekis tätä ihmisen vuoks jota en rakasta."

Taehyung näytti mietteliäältä, ja nyökkäsi sitten. Poika ei kuitenkaan lopettanut itkemistä, vaan painautui taas syliini. Itkimme yhdessä vielä ainakin kaksi tuntia, nyt minullakin oli syy itkeä pahaa oloani pois. Itkeminen puhdisti jollain oudolla tavalla mieltä, sen jälkeen olo oli aina vähän parempi.

Lopulta päätimme yrittää taas nukkua, ja lupasin Taehyungille etten nukahda ennenkuin hän on unessa. Silitin pojan sotkuisia hiuksia, ja hyräilin hiljaa yrittäen saada hänet nukahtamaan. Taehyung makasi sängyllä yhä levottomana, ja tuijotti hermostuneesti eteensä.

"Haluatko puhuu jostain?" Kysyin hiljaa.

"En haluu vaivata sua enää. Oon pitäny sua hereillä jo koko yön, älä puhu mulle enää" Taehyung sopersi.

Huokaisten kellahdin Taehyungin viereen, ja kiedoin käteni hänen lanteilleen. Poika värähti, kun nostin hänen paitaansa muutaman sentin. Aloin piirtää peukaloillani hellästi kuvioita Taehyungin vyötärölle, ja poika sulki silmänsä. Sormeni liukuivat hänen pehmeällä arpien peittämällä ihollaan, ja Taehyung värisi. Tunsin kuinka hänen kehonsa rentoutui vähän, ja rauhoituin itsekin hieman.

"Mä vihaan itteäni. Vihaan mun kroppaa, mun jalkoja, mun käsiä, mun hiuksia, mun silmiä, mun ääntä, mun arpia, oon niin säälittävä, vihaan elää. Haluun kuolla" Taehyung alkoi yhtäkkiä purkaa ajatuksiaan.

Hätkähdin hieman.

"Taehyung, oikeesti rakastan sua niin paljon. Oot maailman kaunein ihminen, oot niin kaunis. Oot kaunein ihminen kenet oon koskaan nähny, sua ei voi korvata millään. Älä jooko koskaan jätä mua, oot mulle niin tärkee. En tiiä mitä tekisin jos sua ei enää olis."

Taehyung katsoi minua hetken.

"Sä tapoit ittes kun olit kännissä."

Tuntui kuin joku olisi lyönyt syndäntäni veitsellä. Olin kertonut Taehyungille vähän vaikeasta menneisyydestäni, joten hän tiesi että minulla oli ollut vakava alkoholiongelma. Olin saattanut ryypätä monta viikkoa putkeen, välittämättä mistään. Ei minulla ollut ollut silloin mitää menetettävää. Nyt poika pelkäsi että alkaisin taas juoda, ja kuolisin siihen. Olin alkanut taas itkeä, ja rutistin Taehyungin minua vasten.

"Mä lupaan, mä lupaan etten enää ikinä juo. Mä en vois koskaan jättää sua, mulla on nyt jotain jonka menetän jos alotan sen taas. En vois elää jos menettäisin sut" sopersin itkien hiljaa.

Taehyung oli hetken hiljaa.

"Mä tiiän. Mä luotan suhun, mut en vaan voi mitään sille et mua pelottaa. Pelkään et sä kuolet tai jätät mut."

Pudistelin hiljaa päätäni.

"Yritetäänkö nukkua hetki, lupaan että aamul sulla on paljon parempi olla."

"Mua pelottaa ettet oo täällä enää aamulla, mua pelottaa että oot poissa ku herään. En halua nukkua, mua pelottaa liikaa."

Kiedoin käteni taas hänen lantiolleen, ja aloin jälleen piirtää hellää kuviota peukaloillani pojan ihoon. Taehyung tuntui taas rauhoittuvan tästä, ja sulki silmänsä jälleen. Hiljaa hän alkoi itkeä, ja minä jatkoin kiemuroiden piirtämistä hänen arpiseen ihoonsa.

"Sulla ei oo mitään hätää, voit nukahtaa ihan rauhassa. Oon tässä."

Taehyung yritti nukahtaa nyyhkyttäen noin puoli tuntia, kunnes hän lopulta sai tasattua hengityksensä ja vaipui uneen. Silitin häntä vielä pitkään sen jälkeen, kunnes itsekin nukahdin, kädet suojelevasti hänen ympärillään. Toivoin voivani itsekin uskoa siihen, että aamulla kaikki olisi paremmin.