you're beautiful | BTS ~ FIN

64.

*Jiminin näkökulma*

Istuin sohvalla, vilttiin kääriytyneenä. Hörpin itkuisena kaakaotani, ja lämmitin sormiani kupin ympärillä. Enemmän kuin mitään, halusin tuntea Yoongin itseäni vasten. Ei hän ollut tarkoittanut pahaa, ei hän voisi satuttaa minua. Mutta Yoongi oli häipynyt, niinkuin Jin käski hänen tehdä. Olin yhä peloissani, ja hieman epävarma, mutta tiesin että rakastan Yoongia. Antaisin hänelle loppujen lopuksi melkein mitä vain anteeksi.

"Jimin, ootko ok?" Namjoon kysyi ovelta, ja käveli vierelleni sohvalle.

"Missä Yoongi" kysyin itkuisena.

Namjoon huokasi hiljaa, ja katsoi minua.

"En tiiä, se lähti ulos. Yksin."

Katsoin poikaa surullisena, ja purskahdin uudelleen itkuun. Namjoon painoi minut syliinsä, ja nyyhkyttäen nojasin häneen. Toivoin vain että Yoongi tulisi pian takaisin. Olin yhä vihainen ja peloissani, mutta näin pieni asia ei rikkoisi meidän suhdettamme. Selviäisimme tästä yhdessä.

*Yoongin näkökulma*

Poika suuteli minua takaisin, ja tajusin vasta nyt kuinka paljon hän haisi alkoholilta. Tunsin hänen kätensä joka puolella kroppaani, ja vaikersin hiljaa. Poika nosti minut irti seinästä, ja kaaduimme hänen pehmeälle sängylleen. Hän romahti päälleni, ja jatkoi huulieni pahoinpitelyä. Kiemurtelin hänen allaan, ja huohotin hiljaa. Tunsin itseni likaiseksi, melko paljon lutkaksi. En oikeastaan tunnistanut itseäni. Mutta samalla se tuntui niin hyvältä, ja en voinut estää itseäni vaikertamasta. Tuntui kuin minua ei olisi hylätty kokonaan, ja kelpasin jollekkin. Vaikka tiesin ettei vaaleahiuksista poikaa kiinnostanut mikään muu kuin kroppani, uskottelin itselleni että hän rakasti minua. Että olisin tärkeä hänelle.
Silloin tunsin kuinka poika tarttui vyöhöni, ja alkoi avata sitä. Tajusin, etten voi edetä pidemmälle. En vain voi. Vaikka olisin kuinka kännissä.

"Lopeta. Älä koske muhun." totesin ääneen, ja työnsin pojan pois päältäni. Hän katsoi minua hetken hiljaa, ja näin kuinka kyyneleet alkoivat kohota hänen silmiinsä.

"Anteeks...anteeks, oon ihan vitun kännissä" hän sopersi epäselvästi, ja alkoi itkeä.

En tiennyt kuinka reagoida, tilanne oli muuttunut hetkessä ihan täysin. Poika vaikutti katuvalta, ja painoi päänsä alas.

"Anteeks" hän niiskaisi, ja laski päänsä käsiinsä.

"Oon vitun likanen lutka, anna anteeks" hän itki, ja peitti kasvonsa.

Tuijotin häntä hetken, ja kiedoin sitten käteni pojan ympärille.

"Mulla on ihan helvetin vaikeeta, luulin et tää ois ollu ratkasu mun ongelmiin, haluun vaa rakkautta. Haluun vaan et joku rakastais mua. Anteeks, mä tiiän et oot varattu, oon ällöttävä" poika katsoi minua itkuisin silmin.

Hänen ruskeat silmänsä olivat kauniit, ja surulliset. Ensimmäistä kertaa näin hänen kasvonsa kokonaan. Hän näytti suloiselta ja paljon pienemmältä kuin hetki sitten. Sydäntäni pisti. Minua säälitti poika.

"Mun poikaystävä ei halua nähdä mua enää, se hyväksikäytti mua ja halus vaan mun kropan. Nautin siitä, ja se kyllästy muhun, se ois halunnu et vastustelisin ja itkisin kun se lyö mua. Aattelin et sut on jätetty myös, ja tuntisit samoin" poika nyyhkytti.

"Ei se mitään, ei se mitään" kuiskailin hiljaa, ja silitin pojan hiuksia.

En oikeasti tiennyt hänestä mitään, ja halusin edes yrittää auttaa. Minua säälitti niin paljon.