you're beautiful | BTS ~ FIN

86.

*Jiminin näkökulma*

Makasin sängyllä Yoongin kainalossa. Pojan kädet olivat ympärilläni, ja hellästi hän silitti paljasta ihoani. Minusta tuntui jotenkin paremmalta, mutta silti ahdistavat ajatukset hiipivät mieleeni. Nyt kun minä ja Yoongi emme enää, no tehneet sitä, kaikki palasi ennalleen. Paitsi että tunteeni Yoongia ja hänen rakastavaa olemustaan kohden olivat vain kasvaneet. Silti minua pelotti vähän, vaikka painauduin koko ajan lähemmäs hänen lämmintä kehoaan.

"Milt susta tuntuu" Yoongi kuiskasi hiljaa, ja silitti minua.

Hymisin jotain, ja hän hymyili. Oikeastaan meidän ei olisi pitänyt tehdä tätä. Halusin vain niin kovasti Yoongin taas itselleni, halusin pyyhkiä Chanyeolin jäljet hänestä pois.

"Eihän sua satu?"

Ei sattunut, tuntui ehkä vähän oudolta. Olin jo vetänyt housut jalkaani, samoin Yoongi. En ollut jaksanut pukea paitaani, joten annoin sen olla.
Yoongi silitti hellästi alavatsaani, niin hänellä oli tapana tehdä aina sen jälkeen. Minulle tuli usein vatsa kipeäksi siitä, ja hänen hellät kätensä auttoivat paljon.

"Ei satu."

Yoongi hymyili taas, ja silitti hiuksiani.

"Mä en muistanu et rakastan sua näin paljon."

Eipä tietenkään. Vaikka Yoongi ei tarkoittanut mitään pahalla, melkein kaikki satutti silti vähän. Olin niin epävarma itsestäni ja valinnoistani, etten tiennyt miten olla. Halusin olla ehkä hetken yksin, mutta en voisi jättää Yoongia tähän. Hän luulisi että hän olisi tehnyt jotain väärin.

"Oot hirveen hiljanen. Jimin, enhän mä tehny mitään mist et pitäny?" Yoongi kuiskasi hiljaa.

Pudistin päätäni, ja hautauduin syvemmälle hänen rintaansa vasten. Pojan rintakehä kohoili tasaisesti, ja tunsin oloni turvalliseksi. Äkkiä se mitä teimme äskön tuntui oikealta vaihtoehdolta, ja säikähdin kuinka nopeasti ajatukseni muttuivat. Säikähdin oikeasti vähän. Painauduin suutelemaan Yoongia, ja hän tarttui yllättyneenä hymyillen lantiooni. Yoongin kädet olivat kuin luotu minun lantiolleni, ja hymyillen annoin niiden olla siinä. Painoin taas haaramme vastakkain, vaikka välillämme ei ollut enää sellaista jännitettä. Yoongi pörrötti tukkaani, ja minä hymyilin.

"Jimin, sun pitää luvata mulle yks asia."

Katsoin Yoongia silmiin, vähän hämmentyneenä.

"Jos mä enää koskaan, ikinä satutan sua... sun pitää vaan jättää mut. Sun pitää vaan lähteä pois, koska sillon sä et voi olla onnellinen. Ihan sama mitä teen, haluan vaan et sulla ois hyvä olla. En antais itelleni koskaan anteeks jos suhun sattuis tai jos menettäisin sut kokonaan. Niinku ikuisiks ajoiks niin ettet tulis takas. Ikinä."

Yoongi näytti vakavalta, ja sydämeni hypähti hieman. Hän vaikutti olevan niin tosissaan, ja tunsin oloni niin rakastetuksi. Vaikka oli ihan sairasta ajatella että Yoongi olisi viimeaikoina ajatellut vain minun parastani, se oli lohduttava ajatus. Tiesin ettei se ollut totta, mutta uskoin siihen.

"Mä rakastan sua Yoongi" mumisin, ja Yoongi katsoi minua.

"Sun pitää luvata et jos sua ikinä pelottaa et satutan sua, kerro se mulle."

Nyökkäsin.

"Jos mä en..."

Yoongi käänsi katseensa pois minusta ja jatkoi.

"...usko tai niinku...tottele sua ja lopeta... nii ota sun tavarat ja lähe pois, lupaa mulle et meet niin kauas pois kun pystyt et oot turvas, ja et tuu takas. Koska jos mä satutan sua vielä, mä en voi elää enää itteni kaa ja en oo tääl ku tuut takas."