you're beautiful | BTS ~ FIN

19.

Kiitos jälleen kommenteista. ette pysty ees kuvittelemaan paljonko ne mulle merkitsee❤️

*Yoongin näkökulma*

Istuimme keittiössä, miettien mihin Hoseok jäi. Nousin ylös lähteäkseni katsomaan missä poika oli. Kävelin olohuoneeseen, ja huomasin Hoseokin sohvalla, Taehyung kainalossaan. Hymy levisi kasvoilleni, ja tunsin itseni hieman typeräksi siinä keskellä lattiaa hymyillessäni. Kävelin lähemmäs, ja nostin tarjottimen sohvan viereiseltä pöydältä. Siinä oli jäljellä vielä puolikas paahtoleipä, ja hieman kaakaota. Menin tarjottimen kanssa keittöön, ja laskin astiat pesualtaaseen. En jaksanut itse tiskata, joten istuin pöydän ääreen juttelemaan muiden kanssa.

"Missä Hoseok ja Taehyung on?" Jin kysyi.

"Ne nukkuu" vastasin hymyillen.

"Ai vierekkäin?"

"Joo, sohval"

Hymy levisi Jinin kasvoille.

"Tää on yks ekoist kerroist kun se päästää jonkun lähelleen. Ehkä Hoseok voi todella auttaa sitä" hän sanoi hymyillen.

Silloin uninen Hoseok käveli huoneeseen. Hän haukotteli, ja venyytti käsiään kohti kattoa, notkeasti kuin kissa.

"Nukuitteko hyvin?" Jin kysyi hymyillen.

"Joo" poika vastasi ja punastui.

"Mihin Taehyung jäi?" Jimin kysyi. Hänen äänensä kuulosti epävarmalta ja hiljaiselta. Katsoin häntä huolestuneena ja kysyvänä.

"Taehyung jäi lepäämään"

Jimin painoi päänsä alas, ja olin näkevinäni pojan silmissä epätoivoa. 

"Jimin?" Kysyin huolestuneena.

"Haittaakohan sitä jos käyn puhumassa sille" Jimin mietti ääneen.

"Uskon ettei" Hoseok totesi, ja katsoi käytävään.

"Mee vaan"

Jimin käveli kohti olohuonetta taakseen katsomatta, ja huolestuneena jäin tuijottamaan hänen peräänsä.

*Taehyungin näkökulma*

Kuulin kuinka joku koputti oveen. Ajattelin että Hoseok oli varmasti unohtanut jotain, ja palasi hakemaan sitä nyt.

"Sisään" sanoin hiljaa.

Yllätyksekseni huoneeseen tassutteli Jimin. Hän oli selkeästi hermostunut, ja melkein tärisi.

"Moi Taehyung" hän sanoi värisevällä äänellä.

"Moi Jimin" vastasin kysyvästi.

"Mulla on asiaa" Jimin sopersi.

"Mikä sul on? Näytät silt et voit pahoin" sanoin huolestuneena.

"Oon pitäny tän itelläni jo pitkää, mut nyt en enää pysty. Tää on liian raskas juttu mulle" poika sanoi hiljaa.

"Mulle voit kertoo mitä vaan. Uskon et mikää ei järkytä mua enää" totesin ilmeettömästi.

Jimin näytti siltä kuin hän voisi minä hetkenä hyvänsä purskahtaa itkuun.

"M-mä, mun.." poika takelteli.

"Ihan rohkeesti vaan"

"Pari päivää, ehkä viikko ennen... sitä..." Jimin veti syvään henkeä.

"Jungkook kerto mulle et se haluaa kuolla. Se sano et se aikoo kuolla"

Jimin purskahti itkuun ennenkuin ehdin edes avata suutani.

"Se sano mulle etten saa kertoo kellekkään. Jos oisin kertonu tätä ei ois välttis tapahtunu. Musta tuntuu nii syylliseltä, et en kestä enää. Tää kaikki on mun syytä"

Kyyneleet valuivat vaaleanpunahiuksisen pojan poskille, ja hän peitti suunsa kädellään.

"Mä oon niin pahoillani"

Hellästi silitin Jiminin poskea ja hymyilin.

"Ei se oo mitenkää sun syytä. En pysty ees laskeen kuinka monta kertaa se sano itekkin ton mulle. Tää ei oo millää tavalla sun syytä, älä huoli" sanoin hymyillen.

Oikeastaan minua ei hymyilyttänyt, päin vastoin. Hymyilin Jiminin vuoksi, jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi.

Jimin katsoi minua hämmentyneenä.

"Ai" hän sanoi.

"Just niin. Tää ei oo sun syytä, unoha tollanen"

"Kiitos Taehyung. Mä oon vielä kerran niin pahoillani"

"Älä oo. Kaikki on kunnossa" sanoin hiljaa, ja sipaisin vielä viimeisen kerran Jiminin poskea. Eksyin ajatuksiini, ja kyneleet kohosivat silmiini. Jimin kai huomasi sen, ja poistui hiljaa hymyillen huoneesta, jättäen minut käsittelemään ajatuksiani.

Moi! Anteeks näin lyhyestä osasta, lupaan että seuraava on reilusti pidempi. Kuitenkin aattelin tässä sitä, että kun lopetan tän ficin ja alotan uuden, ilmottelen tässä sitte siitä. En oo kuitenkaa heti lopettamassa, ei hätää. Aattelin myös tehä uuden kirjan oneshoteille, miltä se kuulostas? Lisäksi voitte seurata mua, niin saatte tiedon mahollisista uusista ficeist❤️