you're beautiful | BTS ~ FIN

34.

Tää on jo luku 34, ja tällä fanficilla on yli 7k lukijaa. Kiitos aivan älyttömästi❤️

*Jiminin näkökulma*

Heräsin siihen että joku silitti poskeani. Avasin hitaasti tummat silmäni, ja katsoin eteeni. Yoongi makasi vieressäni, kasvot melkein kiinni omissani, ja toinen käsi poskellani.

"Huomenta kulta" poika sanoi lempeästi.

"Huomenta" hymyilin, ja suutelin häntä hellästi hänen pehmeille huulilleen.

Nousin istumaan, ja katselin ympärilleni. Olimme ainoat huoneessa, ja keittiöstä kuului puhetta. En ollut varma olivatko kaikki sisällä, vai oliko joku lähtenyt ulos. Yöpöydän kello näytti 13.47, ja kurtistin kulmiani.

"Kulta me ollaan nukuttu aika pitkään" huomautin.

"Tiiän" Yoongi mumisi.

"Heräsin kyllä aikasemminki mut en halunnu herättää sua" hän jatkoi.

Yhtäkkiä pojan ilme muuttui huolestuneeksi, aivan kuin hän olisi muistanut jotain. Yoongi nousi istumaan viereeni, ja puri huultaan.

"Kulta?" Kysyin hiljaa.

Silloin Yoongi katsoi minua, ja sanoi pehmeästi:

"Ei mitään Jimin"

Katsoin poikaa hieman epäilevästi, mutta ennen kuin ehdin esittää yhtäkään kysymystä, tunsin pojan huulet taas omillani.

Ennen kuin huomasinkaan, makasin sängyllä Yoongin alla. Poika suuteli minua hymyillen, pysähtyen välillä hengittämään tuoksuani.

"Yoongih..." kuiskasin hiljaa, ja tunsin pojan hymyn levenevän entisestään.

"Jimin mä rakastan sua ihan älyttömästi" Yoongi totesi yhtäkkiä.

Punastuin, ja käänsin katseeni muualle pojasta. Hän kuitenkin käänsi pääni takaisin, ja suuteli minua uudelleen.

"Jimin. Sun pitää luvata mulle yks asia."

"No?" Sanoin hämmentyneenä.

"Jos sun mielen päällä on ikinä mitään mikä liittyy sun terveyteen tai muuhun sellaseen, lupaa kertoo mulle. En haluu menettää sua koskaan mun oman tyhmyyden takii"

Katsoin poikaa ihmeissäni.

"Yoongi? Oon ihan kunnossa, mulla ei oo hätää. Huolehit ihan turhaan" sanoin hymyillen.

"Mut Jimin sun maha! Mua pelottaa, mä pelkään et teet niin taas. Mua pelottaa et menetän sut, mua pelottaa etten enää tunnista mun omaa Jiminii" poika sanoi hiljaa.

Näin kuinka hänen silmänsä alkoivat kostua, ja hätääntyneenä tartuin pojan käsiin.

"Yoongi mä oon kunnossa! Sä huolehit liikaa, mä en koskaan jättäis sua tänne yksin. Lupaan olla sun kaa aina, ikuisest. Rakastan sua niin paljon."

Yoongi katsoi minua epäillen, ja pyyhkäisi sen jälkeen kasvonsa hihaansa.

"Lupaa mulle että kerrot heti" Yoongi toisti vielä.

"Lupaan. Lupaan kautta kiven ja kannon." Lupasin, ja hymyilin rohkaisevasti.

Silloin tunsin kuinka Yoongi painoi minut kovemmin sänkyä vasten. Hänen pehmeät huulensa painuivat omilleni, ja hymyilin. Poika selkeästi pelkäsi puolestani, ja minusta se oli suloista.
Hitaasti Yoongi liu'utti käsiään vartaloani pitkin, ja irrottautui suudelmasta.

"Jimin mä rakastan sua" yoongi totesi, ja nousi istumaan.

Huohottaen nousin hänen viereensä, ja silitin hänen takkuisia hiuksiaan.

"Sulla on jotai mieles päällä, nään sen" sanoin hiljaa.

"Mitä on tapahtunu?"

"En saa kertoo. Lupasin"

"Ai."

tiesin ettei mikään saisi yoongia muuttamaan lupaustaan. Ei yhtään mikään.

"Sun pitää kertoo jos se liittyy sun terveyteen"

Poika katsoi minua hetken.

"Ei liity."

"Hyvä"

Yoongi nousi seisomaan, ja käveli kaapilleen. Hän veti sinisen hupparin päälleen, ja käveli takaisin luokseni. Haroin sotkuisia hiuksiani, jotka olivat yhä haalean vaaleanpunaiset.

"Onko sulla jo nälkä?" Hän kysyi vitsaillen.

Totta kai minulla oli nälkä, viime ruoasta oli varmasti jo ikuisuus.

"Mennäänks syömään" Yoongi ehdotti, ja istuutui viereeni sängylle.

Katsoin hänen suloisia kasvojaan, ja sydämeni hypähti miltein paikaltaan. Hymyilin, ja nojauduin suutelemaan poikaa lempeästi, käsi hänen rintaansa nojaten. Yoongi kietoi kätensä kaulalleni, ja naurahti suudellessaan minua takaisin. Hetkeäkään miettimättä kiipesin hänen syliinsä, ja kuljetin sormiani hänen pehmeiden hiuksiensa läpi. Yritin vielä syventää suudelmaa vetämällä Yoongia hiuksista lähemmäs itseäni, mutta Yoongi kaatoi minut päältään sängylle. Poika kaatui viereeni, ja nauroi ääneen. Hänen kasvonsa olivat kääntyneet suloiseen hymyyn, ja hän silitti poskeani.

"Ei saa olla noin raju. Soo soo."

Kurtistin kulmiani.

"Mut oot ihana. Rakastan sua." Sanoin loukkaantuneella äänellä.

Silloin Yoongi nousi nopeasti päälleni sängylle, ja alkoi suudella kaulaani. Hätkähdin aluksi, mutta käänsin sitten päätäni hieman sivulle antaakseni hänelle tilaa. Vaistomaisesti tartuin taas pojan hiuksiin, eikä hän tälläkertaa sanonut mitään. Hymyilin, kun tunsin Yoongin suudelmien muuttuvan rajummiksi. Tiesin että niistä jäisi jälkiä, ja vedin pojan hiuksia kovempaa. Yoongi nosti päätään kaulaltani, ja katsoi minua. Hänen suupielestään valui kuolaa, ja hänen silmänsä olivat täynnä jotain määrittelemätöntä tunnetta.

"Au. Älä vedä niin lujaa." Yoongi sanoi hiljaa.

Sitten hän nojautui lähemmäs minua, ja kuiskasi korvaani käheällä äänellä:

"Tai mä en vastaa seurauksista."

Punastuin aluksi kevyesti, ja sitten korviani myöten.

Yoongi hymyili minulle taas, ja näytti siltä kuin hän purskahtaisi nauruun.

Katsoin häntä loukkaantuneena, ja tunsin poskieni kuumenevan entisestään.

Silloin poika kumartui suutelemaan minua taas, mutta tälläkertaa hän tarttui minun hiuksiini. Pojan lempeät sormet pyörittelivät hiustuppoja alusi lempeästi, ja sitten rajummin. Yhtäkkiä hän tarttui hiuksiini rajusti, ja veti pääni taaksepäin. Vinkaisin, tai pikemminkin voihkaisin ääneen.

"...Jimin..." Yoongi kehräsi korvaani, ja tunsin kuinka hänen toinen kätensä liukui vartaloani pitkin.
Yritin vastata jotain järkevää estääkseni häntä etenemästä liian alas, mutta suustani kuului vain kuumaa vaikerrusta.

"Yoongi-ah" huohotin, ja painoin hänet vielä yhteen suudelmaan.

Silloin yoongi nousi istumaan, ja veti minut poikittain syliinsä.

"Ja nyt syömään. Ei me muuten jakseta."

Katsoin poikaa pettyneenä, kuolavans suustani roikkuen.

"Ei me voida ottaa riskiä jäädä kiinni" Yoongi vastasi ääneen katseeseeni.

Mutristin suupieliäni.

Silloin Yoongi painoi huulensa korvalleni ja kuiskasi:

"Ei hätää pieni, kyllä me jotain keksitään"

Punastuin jälleen, ja hautasin pääni Yoongin rintaan.