you're beautiful | BTS ~ FIN

48.

*Hoseokin näkökulma*

Taehyung makasi sängyllä hymyillen, kun astuin huoneeseen. Hän oli sulkenut silmänsä, ja nojasi päätään käteensä. Kävelin sängylle, ja istuin hänen vierelleen. Poika värähti, ja kääntyi makaamaan selälleen. Hitaasti hän avasi silmänsä, ja katsoi minua.

"Sattuu."

En voinut mitään sille, että naurahdin. Taehyung näytti hämmentyneeltä, ja ehkä hieman hätääntyneeltä. Kumarruin suutelemaan hänen otsaansa, ja pyyhkäisin hiukset hänen silmiltään.

"Ei hätää, se on ihan normaalii."

Minusta tuntui puhtaalta. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen en tuntenut Baekhyunin vahvoja käsiä lantiollani, enkä hänen rajua kosketustaan ihollani. Aivan kuin Taehyungin kevyesti liikkuvat, hieman epäröivät sormet olisivat pyyhkineet kaikki muistot Baekhyunista pois. En tuntenut itseäni enää niin likaiseksi, lutkaksi.
Taehyung oli hämmentynyt, tiesin ettei kukaan ollut koskaan koskettanut häntä näin. Jungkookin kanssa he eivät koskaan olleet edenneet näin pitkälle, poika oli pelännyt liikaa.

"Sattuuko sua paljon?" Kysyin, hiljaa hymyillen silitin hänen hiuksiaan.

Taehyung pudisti päätään, ja painoi itsensä kosketustani vasten.

"Hyvä" hymyilin.

"K-kiitos" Taehyung sopersi yhtäkkiä.

Katsoin häntä kysyvästi, ja jatkoin pojan pään silittämistä.

"Kiitos?"

Taehyung veti henkeä, ulos ja sisään.

"Musta ei oo ikinä tuntunu näin...tärkeeltä ja hyvältä. Oon niin onnellinen, kiitos" poika sopersi, ja hymyilin hänelle.

"Ei, kiitos sulle. Oikeesti."

Kömmin sängylle, ja istuuduin alas sen päätyyn nojaten. Jatkoin Taehyungin hiusten silittämistä, ja hyräilin hiljaa.
Silloin Taehyung kömpi varovasti istumaan, ja hieroi silmiään. Hänen vartalonsa peittänyt peitto valahti alas, ja paljasti pojan paljaan yläkropan. Taehyung nosti sängyn päädystä vaaleanharmaan t-paidan, ja veti sen nopeasti ylleen. Paita oli hänelle iso, ja itse asiassa se oli minun. Saatuaan paidan päälleen, Taehyung ryömi luokseni. Varovasti hän kömpi syliini, ja painautui rintaani vasten. Hän hautasi päänsä kaulaani, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
Lyhythihainen paita paljasti pojan kädet. Annoin sormieni juosta pitkin hänen arpien peittämää käsivarttaan, ja painoin Taehyungin iholle hellän suukon.

"Oot niin kaunis."

Suutelin pehmeästi hänen kättään, tutkien jokaisen arven ja jäljen sen iholla. Taehyung painautui minua vasten, ja sulki silmänsä.

"Sun kädet on niin kauniit"

Liu'utin sormeni hänen omiensa lomaan, ja lukitsin ne yhteen.

"Taehyung. Oon niin onnellinen et mulla on sut, oot kauneinta mitä oon koskaan nähny."

Taehyung punastui, ja hautasi kasvonsa kaulaani.

"Otatko suklaata, hain keittiöst?" Ehdotin.

Taehyung pudisti päätään, mutta otin silti pöydältä konvehtirasian.

"Avaa suu" kuiskasin hiljaa, ja otin konvehdin rasiasta.

Taehyung katsoi vuoroin minua ja vuoroin konvehtia kauhuissaan.

"Kulta, se on hyvää mä lupaan"

Taehyung yritti peruuttaa kauemmas konvehdista, mutta painoin hänet itseäni vasten.

"Muru, tää ei lihota sua. Tää on vaan yks konvehti, Jimin sano että tykkäät näistä. Se on syöny näitä jo paketillisen, eikä se oo lihava, eihän?"

Taehyung katsoi minua itkuisin silmin ja nyökkäsi. Ojensin konvehtia hänen suutaan kohti, ja poika otti sen varoen suuhunsa.

"No, miltä maistuu?" Kysyin hymyillen.

Taehyungin suupielet kääntyivät hymyyn, ja hän kietoi pienet kätensä kaulalleni.

"Kiitos, kiitos, kiitos, ki-"

Keskeytin pojan suutelemalla häntä pitkään ja hellästi. Taehyung suli kosketustani vasten, ja hän maistui sulkaalta ja puhtaalta rakkaudelta.

"Mä rakastan sua niin paljon" totesin, samalla kun irrottauduin pehmeästä suudelmasta.

"Mäkin s-sua" Taehyung sopersi, ja tunsin kuinka hänen sydämensä hakkasi rintaani vasten.

"Sattuuko enää?" Kysyin, ja piirsin hellää ympyrää peukalollani hänen lanteilleen. Taehyung inahti, ja nyökkäsi hitaasti.

"En ois saanu olla niin raju" totesin, ja hymyillen silitin toisella kädelläni pojan poskea.

"Et sä ollu, mä vaan... en oo tottunu tällaseen."

"Kyllä sä vielä totut" virnistin, ja Taehyung punastui korviaan myöten.

"No, kulta. Mitä sä haluut tehä nyt?"

Taehyung kiehnäsi päätään kaulaani vasten, aivan kuin kissa. Minusta tuntui niin oudolta pitää Taehyungia sylissäni, näin lähellä minua. Tuntui oudolta olla rakastettu, rakastaa jotain. Olin vannonut viimeisen suhteeni jälkeen, etten enää ikinä rakastu. Kehenkään ei voi luottaa, ja loppujenlopuksi kaikki olivat kiinnostuneita vain kropastani, ja siitä millainen olin kun valot sammuvat. Olin aina ollut tanssija, ja kaikki halusivat sänkyyn tanssijan kanssa. Ja minä halusin vain rakkautta.

Nyt minulla oli Taehyung. Poika rakasti minua, ja minä häntä. Hän luotti minuun, ja minä häneen. Olin niin onnellinen, etten pystynyt käsittämään sitä.
Taehyung haukotteli makeasti, ja katselin kuinka hän maiskutti suutaan, ja painautui sitten taas rintaani vasten. Poika oli niin pieni, halusin suojella häntä kaikelta pahalta. Sydämeeni sattui, hän oli kokenut niin paljon kaikkea väärää. Kenenkään ei pitäisi käydä tällaisia asioita läpi, varsinkaan minun Taehyungini.

"Väsyttääkö sua pikkunen?" Kysyin lempeästi, ja pyyhkäisin hiukset pois hänen silmiltään.

Taehyung pudisti päätään, ja hymyili väsyneenä.

"Kyllä sua väsyttää"

Laskeuduin makaamaan sängylle, ja Taehyung käpertyi kainalooni kuin turvaa hakien. Nopeammin kuin huomasinkaan, hän oli jo vajonnut sikeään uneen. Pojan kylki kohoili tasaisesti, ja liu'utin käsiäni hänen kehoaan pitkin. Unissaan poika sopersi jotain, ja hymyillen painoin hänet lähemmäs itseäni. En voinut ymmärtää, kuinka paljon rakastin minua vasten nukkuvaa olentoa. Olin niin onnellinen.
Painoin niin hellän hyvänyönsuukon hänen otsalleen kuin kykenin, ja käännyin sitten kyljelleni niin, että halasin Taehyungia. Kiedoin käteni suojelevasti hänen ympärilleen, ja silloin tunsin pojan tekevän samoin. Olimme niin lähellä, että tuntui kuin meidät olisi luotu yhdeksi ihmiseksi.

"Mä rakastan sua."

/Hui sain vihdoin kirjotettua tänkin osan loppuun, mulla on ollu nyt paljon kokeita ja huomennakin kaks. Kirjotan tätä nyt hyppytunnilla, toivottavasti tää kelpaa. Yritän jatkaa mahollisimman pian, kiitos tuhannesti et jaksatte oikeesti lukee tätä❤️