you're beautiful | BTS ~ FIN

67.

*Jiminin näkökulma*

"Jimin-huh, mulla on tosi huono olo"

Avasin silmäni hitaasti, ja Yoongi katsoi minua pahoinvoivan näköisenä takaisin. Talvisen aamuauringon säteet valaisivat huonetta verhojen raosta, ja Yoongi haroi mustia hiuksiaan.

"Oksettaa."

Hymähdin, ja yritin kietoa käsiäni takaisin hänen ympärilleen. Minua väsytti, enkä jaksanut ajatella. Yoongi kuitenkin repi itsensä irti minusta, ja nousi ylös sängystä juostakseen jonnekkin, kai oksentamaan.
Hetken ajan kuluttua kyllästyin siihen ettei poika tullut enää takaisin, ja nousin itsekin ylös. Vedin mustan hupparin ylleni, ja tassuttelin keittiöön keittämään kahvia. Minua väsytti eilisen valvomisen jälkeen, ja olin yhä hieman sekavassa tilassa. Muistelin eilistä, ja minulle tuli taas paha olo. Helvetin Chanyeol.

"Huomenta."

Käännyin kahvinkeittimen ääreltä tervehtimään Hoseokia, joka vasta heränneenä haukotteli keittiön ovensuussa. Taehyung käveli hänen taakseen, ja kietoi kätensä oranssihiuksisen pojan ympärille.

"Nukuitteko hyvin?" Kysyin hymyillen, ja kaadoin meille kaikille kahvit. Kaadoin Yoongillekkin, hän varmasti tulisi iloiseksi.
Hoseok ja Taehyung istuivat pöytään, ja istuin heidän viereensä.

"Joo, mua ainaki väsytti aika paljon" Taehyung myönsi, ja hymyili.

Silloin Yoongi käveli keittiöön, ja rojahti viereeni penkille. Hän näytti kuolemanväsyneeltä, ja siltä kuin ei olisi nukkunut vuosiin. Pojan tukka oli yhä sekaisin ja hänen ihonsa oli vitivalkoinen.

"Huomenta" Taehyung sanoi hiljaa.

Tiesin että hän aisti täällä tapahtuneen jotain. Ellei Hoseok ollut jo kertonut hänelle. Painostava hiljaisuus riippui ilmassa, ja Hoseok painoi katseensa lattiaan. Yoongi katsoi vuorotellen minua, ja vuorotellen Hoseokia. Vihdoin hän päätti avata suunsa.

"Kuule, sori Hoseok. En mä tarkottanu."

Hoseok nosti päänsä, ja katsoi Yoongia hiljaa. Hän nyökkäsi, ja hymyili sitten pienesti.

"Tiiän, ei se mitään."

Yoongi virnisti, ja joi nopeasti loput kahvistaan. Sitten hän työnsi valkoisen kupin kauemmas itsestään, ja katsoi minua kysyvästi. En tiennyt mitä hän halusi, joten hämmentyneenä tuijotin hänen ruskeisiin silmiinsä. Vaikka Yoongi näytti väsyneeltä ja kaikin puolin hyvin darraiselta, sydämeni hypähti silti paikallaan. Katselin lumoutuneena hänen silmiään, kuin hukkuen niihin. Sitten täysin yllättäen poika suuteli minua. En ehtinyt reagoida mitenkään, kun hän jo irrottautui minusta, ja palasi omalle tuolilleen. Katsoin häntä punastuen, enkä edes viitsinyt ajatella Hoseokin tai Taehyungin reaktioita.
Sitten Yoongi rikkoi taas painostavan hiljaisuuden.

"Hoseok, mulla ois sulle ja Namjoonille asiaa. Käviskö nyt?"

Hoseok katsoi poikaa hieman yllättyneenä, mutta nyökkäsi sitten.

"Liittyykstää eiliseen?" Hän kysyi hiljaa.

"Joo. Muttei suhun."

Taehyung katsoi Hoseokia ihmeissään, ja poika hymyili hänelle.

"Miksen mä voi tulla?" Taehyung sopersi.

"Haluun kertoo tän ensiks vaan niille, ok?"

Taehyung oli hetken hiljaa, ja nyökkäsi sitten.

"Okei."

Sitten Yoongi nousi ylös paikaltaan, ja viittoi Hoseokia seuraamaan itseään. Pojat katosivat käytävään, kai etsimään Namjoonia.

"Otatko lisää kahvia?" Kysyin hämmentyneeltä Taehyungilta, ja hän nyökkäsi hymyillen.

"Joo kiitos. Mua väsyttää aika paljon."

"Haha, muakin. Tuli eilen vähän valvottua."

Taehyungin suu kääntyi virneeseen, ja hän katsoi minua merkitsevästi.

"Ai menikö teillä myöhään Yoongin kaa?" Hän kysyi muina miehinä.

Punastuin korviani myöten, ja pudistin päätäni.

"E-ei, meillä oli vaan puhuttavaa."

Taehyung pudisti päätään.

"Mä kyllä näin sen kaulan. Susta vois tulla taiteilija."

Paha olo vyöryi ylitseni, ja ahdistuneena nyökkäsin. Ei Taehyung voinut tietää ettei Yoongin kaula ollut minun käsialaani, enkä hennonnut kertoa sitä hänelle. Se sekoittaisi väsyneen pojan päätä vielä enemmän. Taehyung huomasi ahdistuneisuuteni, ja kirosin käytöstäni hiljaa. Olin liian läpinäkyvä.

"Hei, sulla ei oo mitään syytä hävetä. En mä tarkottanu, ei mua oikeesti kiinnosta teidän seksielämä."

Nyökkäsin, ja pala kurkussani kasvoi.

"Hei onks kaikki okei?"

Nyökkäsin uudelleen, ja hymyilin Taehyungille. En halunnut hänen miettivän tätä enää. Poika kuitenkin nousi ylös, ja siirtyi istumaan viereeni. Tiesin että Yoongi kertoi parhaillaan Namjoonille ja Hoseokille eilisestä, ja he kertoisivat sitten Jinille ja Taehyungille kun on aika. Mutta minulla oli silti niin paha olla.

"Mikä sul on hätänä?" Taehyung kysyi lempeästi, ja kietoi kätensä ympärilleni. Halasin poikaa takaisin, ja Taehyung silitti selkääni hiljaa.

"Miksei mulla ja Yoongilla voi mennä yhtä hyvin kun teil."

Taehyung oli hetken hiljaa, ja silitti minua.

"Oliks teillä riitaa?"

Nyökkäsin. Taino olihan meillä paljon muutakin, mutta en halunnut kertoa yksityiskohtia.

"Haluutko kertoo siitä?"

Pudistin päätäni, ja tunsin kyynelten nousevan silmiini.

"Miks me ei vaan voida olla onnellisia niinkun sä ja Hoseok, meidän suhde on niin feikki ja se koostuu enää riitelemisest ja seksist. Ei se varmaa haluu muuta. Taehyung mä en tiedä mitä mä teen" nyyhkäisin, ja purin huultani.

Taehyung silitti selkääni hiljaa, ja tiesin hänen miettivän vastausta.

"Sähän tiedät et Yoongi rakastaa sua, mut se on vaan huono näyttämään sen tunteita? Sähän tiedät et se on parempi koskettamaan, kun puhumaan järkevästi?"

Nyökkäsin. Kyllä minä sen tiesin, mutta Taehyung ei tiennyt puoliakaan koko jutusta.

"Mut miks me ei vaan voida onnistua? Ollaan ainoot jotka riitelee tääl ja aiheutetaa vaa pahaa oloo kaikille muille. En mä haluu tehdä tätä enää, en mä jaksa."

Tiesin että Taehyung yritti miettiä sopivaa vastausta. Hän tiesi minun olevan oikeassa.
Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen hän puhui.

"Mä uskon suhun ja Yoongiin, vaikka ootte niin erilaisia te sovitte niin hyvin yhteen. Mut jos sust kuitenkin tuntuu silt et teidän suhteest ei tuu mitään, niin sit sille ei oikeen voi mitään. Sit sun pitää vaan uskaltaa päästää Yoongista irti. Joskus eroaminen on vaan se oikee vaihtoehto."

Aloin itkeä. Ei minun pitänyt, mutta aloin silti. Rakastin Yoongia, mutta en luottanut häneen enää. Annoin pojalle kyllä anteeksi, mutta sydämeni oli yhä tohjona, murskana, sirpaleina. En voinut katsoa häneen päin, sydämeni kyllä hakkasi mutta samalla minusta tuntu niin pahalta. Joku muu oli merkannut hänet omakseen, ja hän ei enää kuulunut minulle. Ajatus sai minut itkemään vielä lohduttomammin, ja Taehyung yritti hiljaa rauhoitella minua.

"Hei, en sanonu et eroaminen ois ainoo vaihtoehto. Niit vaihtoehtoi on ihan niin monta kun sä haluut, ja saat ihan ite päättää. Mut jos susta tuntuu siltä et sä ja Yoongi ette vaan pysty tähän, niin sit on vaan parempi päästää irti."

Hautasin pääni Taehyungin rintaan, ja hän halasi minua hiljaa.

"No, mitä sä ajattelet täst?" Hän kuiskasi, ja pyyhkäisi hiukseni pois silmiltäni.

"Taehyung, m-mä haluan erota Yoongista."