you're beautiful | BTS ~ FIN

87.

Wattpad sekoilee taas, toivottavasti se saa paskansa kasaan vauhdikkaasti

Kiitos ihan jumalattomasti 50k mitä tää on ?

*Hoseokin näkökulma*

Istuin puisella penkillä, katsellen parkkipaikkaa. Taehyung värisi vieressäni, ja yritti löytää katseellaan sen asian, mitä tuijotin. Todellisuudessa katsoin vain, ja ajattelin. Kääriydyin tiukemmin takkiini, suojautuakseni kylmältä kevätsäältä. Taehyung teki samoin, ja hymyilin. Vedin savut röökistäni keuhkoihini, ja puhalsin ne hitaasti ulos. Taehyung painoi päänsä olkapäätäni vasten, ja hymyili. Silitin vapaalla kädelläni hänen hiuksiaan, ja poika nojautui kättäni vasten.

"Rakastan sua" hän mumisi yhtäkkiä.

"Mäkin sua" hymyilin, ja vedin käteni pois.

"Tää kaikki on niin paljon helpompaa, kun tiiän et oot tääl mun kaa etkä jätä mua" Taehyung sopersi hiljaa.

Hiljaa liu'utin käteni hänen poskelleen, ja suutelin häntä niin lempeästi kuin osasin.

"En tietenkään jätä. En koskaan."

Taehyung hymyili, ja painoi päänsä taas olkapäälleni. Minä puhalsin taas savua ulos, ja katselin taivasta. Purppuran vaaleanpunaisella taivaalla leijui vaaleita pilvenhattaroita, ja minä katsoin sitä hymyillen. Taivas oli niin kaunis tänä iltana. Talvi oli vaihtumassa kesään, ja illat olivat yleensä niin kauniita. Istuimme yleensä Taehyungin kanssa ulkona kauan, jutellen tai vain halaten toisiamme hiljaa.
Päivät olivat kuluneet nopeasti, nopeammin kuin tajusinkaan. Yoongi oli paljon paremmassa kunnossa, ja käytti kaiken energiansa näyttääkseen Jiminille paljonko poika oikeasti välitti hänestä. Aluksi ajattelin että Jimin oli melko hyväuskoinen ja typerä antaessaan Yoongille jälleen kerran anteeksi, mutta enemmän olin ollut huolissani. Lopulta kun näin Yoongin sotkuiset hiukset ja väsyneet arpiset kasvot, minua säälitti ihan sanoinkuvailemattoman paljon. Minusta tuntui niin hirveältä hänen puolestaan. Puhuimme myös Namjoonin kanssa Jiminin tekstiviesteistä, enkä ollut uskoa silmiäni. Veimme puhelimen poliisilaitokselle lisätodisteeksi Baekhyunin etsinnässä, toivoen että hänet oikeasti saataisiin pian kiinni. Ajatuskin siitä kuinka hän kohteli ihmisiä sai minut voimaan niin pahoin. Minun suurin vastustajani olin minä itse, mutta silti vihasin Baekhyunia sanoinkuvailemattoman paljon. Ilman häntä en olisi koskaan päätynyt yhteen Taehyungin kanssa, mutta myös moni muu asia olisi niin toisin. Jos hänet saataisiin kiinni, hän voisi vastata teoistaan. Tällä hetkellä toivoin kaikista eniten, että se mies saisi ansaitsemansa rangaistuksen.

"Mitä sä mietit?" Taehyung kysyi hiljaa, ja nosti suklaanruskeat silmänsä minuun.

Katsoin häntä hymyillen, ja vedin pojan lähemmäs itseäni.

"Vähän kaikkee. Niinku mitä on tapahtunu viimeaikoina, ja miten tää kaikki päättyy."

Taehyung katsoi minua, ja hymyilin hänelle.

"Hoseok jos sä ikinä haluut puhuu vaikka...Baekhyunist. Mä oon tääl, ja kuuntelen" hän sanoi yhtäkkiä.

Nyökkäsin.

"Okei, pitää muistaa."

Vaikka minusta tuntuisi pahalta, en koskaan puhuisi Taehyungille. Hänellä oli jo tarpeeksi huolia, ja olin hänen ainoa tukipilarinsa. Jos minä murtuisin, Taehyungilta vedettäisiin pohja alta ja hänelle tulisi vain paljon pahempi olo.