you're beautiful | BTS ~ FIN

101.

*Jiminin näkökulma*

Istuskelin penkilläni keittiöön katetun aamiaispöydän ääressä. Hajamielisenä ja unisena pitelin kiinni lusikastani, joka ui kulhollisessa maitoa ja riisimuroja.

"Sä näytät hölmöltä" Yoongi totesi muina miehinä, kaataessaan vettä kahvinkeittimeen.

Pudistelin päätäni, ja sen läpi kulki vihlova kipu. Olin ottanut jo kaksi särkylääkettä, mutta ne eivät auttaneet.

"Sattuu päähän" valitin, ja päästin irti lusikasta. Se kilahti kulhoa vasten, ja minä tuhahdin.

"Etkö sä ottanu jo pari särkylääkettä?" Yoongi kysäisi, ja nyökkäsin.

"Ei auta."

"Kulta, sun ei ois pitäny juoda niin paljon" Yoongi totesi ärsyttävän ylihuolehtivaisella äänensävyllään, ja vilkaisi minua ilkikurisesti virnistäen.

"Ei oo mun vika et mulla on huono viinapää" turhauduin, ja potkaisin pöydänjalkaa saaden murokulhoni kilisemään.

Yoongi käveli taakseni, ja alkoi hiljaa silittää hiuksiani. Hän ojensi minulle höyryävän kahvikupin, ja nyökkäsin kiitokseksi.

"Sulla ei oo mitään syytä kiihtyä, kunhan vaan vitsailin. Rakastan sua" Yoongi hymyili, ja suuteli hellästi poskeani.

Käänsin päätäni, ja ennenkuin poika ehti vetää itsensä pois, painoin suukon hänen pehmeille huulilleen.

"Mäkin sua."

Yoongin suupielet kääntyivät uudelleen kissamaiseen hymyyn, ja hän pörrötti hiuksiani leikkisästi. Sitten hän istahti oman kahvikuppinsa kanssa viereeni, ja alkoi mutustaa paahtoleipää. Minä aloin taas keskittyä muroihini, vaikka tuntui kuin joku hullu takoisi päätäni vasaralla.

"Eikö sulla oo paha olo?" Marisin ääneen.

"Ei, en juonu niin paljon höpsö. Ja mulla on paljon parempi viinapää kun sulla" poika virnisti, ja hörppäsi kahviaan.

Tyydyin pyöräyttämään silmiäni, ja työntämään lusikallisen muroja suuhuni.

"Hei muuten kulta," Yoongi totesi yhtäkkiä. "Muistathan sä Kwanin?"

Se Chanyeolin hoitaja. Sinitukkainen poika, joka puhui Chanyeolin puolesta oikeudessa. Lopetin syömisen, ja katsoin Yoongia uteliaana. Pojan ruskeat silmät näyttivät vähän epäröiviltä, ja minua alkoi kiinnostaa hänen asiansa.

"Joo muistan" vastasin uteliaasti.

Yoongin nappasi puhelimensa pöydältä, ja selasi sitä hetken. Yhtäkkiä outo tunne valtasi kehoni, ja minua alkoi hirvittää vähän.

"Onko jotain sattunu?" Vinkaisin.

"Ei, ei ei" Yoongi korjasi nopeasti, ja huitaisi vielä kättään vahvistaakseen sanojaan.

"Se vaan lähetti mulle viestiä."

Kohotin kulmiani. Viestiä?

"Mitä se sulle? Ja mitä Chanyeolille kuuluu?" Mussutin suu täynnä muroja.

"Se vaan kerto mulle että Chanyeol on piristyny tosi paljon. Kuulemma ihan silmissä, ja ne on tehny paljon kaikkea yhdessä. Chanyeol on päässy pois osastolta ja asuu nyt Kwanin kämpässä, ja se hoitaa sitä parhaansa mukaan. Kysy multa jotain juttuja et miten ollaan toimittu joissain tilanteis, mut ne on vähän henkilökohtasempii etkä haluu varmaan kuulla. Mut Chanyeol tykkää piirtää ja maalata, ja ne soittaa usein pianoo yhdessä."