you're beautiful | BTS ~ FIN

96.

*Yoongin näkökulma*

"Mulla on niin turvallinen olo."

Jimin venyytteli vähän puhuessaan, ja kääntyi katsomaan minua. Makasimme siinä patjalla vierekkäin, ja Jimin katsoi minua silmiin.

"Mä suojelen sua kyllä, lupaan ettei meille käy enää koskaan mitään tällasta" mumisin.

"Tää on ollu mun elämän hirvein vuosi" Jimin sanoi hiljaa.

"Oon kuitenkin niin onnellinen et me tavattiin" hän jatkoi hymyillen, ja minä silitin hänen poskeaan.

Kevyesti laskin käteni hänen vyötärölleen, ja vedin Jiminin lähemmäs.

"Oon niin onnellinen siit et sä kerroit sun tunteist mulle. En ois ite koskaan saanu tarpeeks rohkeutta, en ollu ees varma tykkääks...pojist" mumisin.

"Mähän sanoin sen silloin? Et mulla on ollu poikaystävä?" Jimin hymyili.

"Joo niin mut... en mä uskonu et sä pitäisit musta."

"Mä rakastan sua. Taino mä olin jo ihan myyty sillon kun melkein nukahit mun auton penkille. Ja sit venyyttelit vähn kun oltiin perillä, ja kiitit kyydistä" Jimin myönsi hiljaa.

"Oot sulosinta mitä mä oon koskaan nähny" nauroin, ja Jiminin suu kääntyi pieneen hymyyn.

"Mulla on vaan niin rakastettu olo kun saan olla sun kaa. Sä...pidät musta huolta. En selviäis ilman sua."

Katsoin Jiminiä, ja hän katsoi minua takaisin. Katselimme siinä toisiamme hetken, nauttien siitä kuinka saimme olla kahden ennen muiden tuloa takaisin.

"Oon sulle niin järkyttävän töykee. Oon käyttäytyny niin törkeesti."

Jimin pudisti päätään.

"Se on sun luonne. Kun se on osa sua, se on myös osa sitä miks rakastuin just suhun. Oot täydellinen just sellasena kun oot."

"Voi rakas Jimin."

Jimin alkoi kikattaa hiljaa, ja nauroin itsekkin.

"Voi hitto mä taidan todella rakastaa sua" mumisin, ja Jimin hautasi kasvonsa paitaani.

"Silitä mua" hän pyysi, ja hellästi silitin hänen pientä kehoaan.

"Oot pehmeä."

"Tarkotatko et oisin lihava?" Jimin kysyi muka loukkaantuneena, ja virnistin.

"Oot just hyvä. Just hyvä mulle."

Jimin hymyili, ja nyökkäsi hiljaa.

"Oikeesti mä meinaan et oon pyytäny miljoonasti anteeks mut... en voi vaan pyytää liikaa. Mä oon niin pahoillani. Me ollaan niin erilaisia, mun ois pitäny osata käyttäytyä. Mun ois pitäny vaan antaa sun lähteä pois mun luolta, mut en uskonu et haluaisit oikeesti lähtee. Halusin jollain sairaalla taval yrittää pitää sut mun luona. Sillon kun sä purskahdit kunnolla itkuun tajusin jotenkin mitä mä tein, ja säikähdin ihan helvetisti. Sit mä vaan lähdin kosk tiesin etten vois katsoo sua enää silmiin, ja sä et vois enää ikinä luottaa...muhun."

Jimin huokaisi.

"Hei, se on mennyttä. Luotan suhun sata prossaa, sul on mun koko luottamus. Voisin antaa mun koko elämän sun käsiin."

Tunsin kuinka Jimin laski pienet kätensä lantiolleni, ja kuinka hän etsi käsillään paitani helmaa.

"Lopetetaan ton jauhaminen, siitä ei tuu kun huonoi muistoi" poika sanoi hiljaa, ja minä tartuin hänen käsiinsä.

Vedin Jiminin kädet omiini, ja hymyilin.

"Mul on aina vaan niin kamala olo siit."

"Mullaki. En mä haluu muistella sitä."

Silloin Jin ja Namjoon palasivat huoneeseen, ja Jinillä oli iso tarjotin kädessään.

"Tehtiin vähän yöpalaa, onko Hoseok ja Taehyung vielä ulkona?" Jin kysyi.

"Joo on ne. Vois käydä kohta hakemassa ne tänne" totesin.

"Antaa niiden olla kahdestaan. Ulkona on ihana tähtitaivas, ei yhtään pilviä. Siellä on tosi kaunista."

Nyökkäsin hiljaa, ja Jimin katsoi silmät naulittuna ruokatarjotinta.

"Nälkä."

Minullakin oli kova nälkä, ja tarjottimella tuoksuva kaakao ja leivät näyttivät paremmalta kuin ikinä ennen. Jimin nappasi ensimmäisen leivän käteensä, ja alkoi syödä sitä hymyillen. Namjoon katseli taas puhelintaan, ja Jin hymyili hänelle.

"Nari?"

Poika ei vastannut, hymyili vain.

Otin itsellenikin leivän, ja hitaasti mutustin sen reunaa. Nostin toiseen käteeni kaakaon, varoen läikyttämästä sitä peitolle. Hörpin tulikuumaa kaakaota hymyillen, kun Jimin mietti ottaisiko seuraavaksi toisen leivän vai kaakaon.
Silloin Hoseok käveli huoneeseen, ja Taehyung tassutteli Hoseokin punaiseen huppariin kääriytyneenä hänen perässään. Poikien hiukset olivat sekaisin, ja he vilkuilivat toisiaan varovasti. Minua hymyilytti lisää, ja Hoseok istuutui heidän patjalleen. 

"Ai täällä on ruokaa?"

Taehyung käpertyi Hoseokin kainaloon, ja poika painoi hellän suukon tämän yön kylmyyden jäljiltä sinisille huulille.

"Ottakaa nyt leipää ennenkun syötte toisenne."

Hoseok katsoi minua punastuen, ja vähän ärtyneenä.

"Hei, se on ok" Jimin totesi.

Kaikki ottivat syötävää, ja asetuimme rinkiin patjojen keskelle. Taino suurinpiirtein sellaiseen, kaikki olivat käpertyneet omille mukaville paikoilleen.

"Mennäänkö johonki huomenna?" Namjoon kysyi, ja muut höristivät korviaan.

Jimin kurkisti tukka sotkuisena sylistäni, makeasti haukotellen.

"Mihin?"

"En tiiä. Johonki?"

"Mitä sä voit tehdä kun ulkona on vielä lunta ja illalla on kylmä?" Jimin vikisi.

"Ostetaan herkkuja ja lojutaan koko päivä sisällä?" Ehdotin.

Kaipasin läheisyyttä. Vaikka Jimin oli sylissäni, en koskaan saanut läheisyydestä tarpeekseni. Pienet kosketukset ja silitykset merkitsivät minulle äärettömästi, rakastin hänen pieniä käsiään. Koko päivä peittoihin ja toisiimme kietoutuneina ei kuulostanut ollenkaan pahalta ajatukselta. Voisin maata Jiminin kanssa sylikkäin ikuisuuden, ja päivä oli jo melkein ikuisuus.

"Mehän tehdään niin jo. Joka päivä."

Naurahdin, ja pudistin päätäni.

"Haluun tehdä niin ettei nousta ollenkaan. En ainakaan päästä Jiminii ylös, siitä voitte olla varmoi."

Jimin katsoi minua hymyillen, ja pyöräytti silmiään.

"Okei, sopii mulle" hän totesi vihdoin.

"En mä sulta kysyny ees. En ois kumminkaa päästäny sua meneen."

Jimin nauroi, ja pukkasi minua kylkeen. Tartuin hänen kasvoihinsa, ja suutelin poikaa nopeasti mutta hellästi huulille. Jimin hämmentyi vähän, ja painoi pääsä sitten taas syliini.

"...Yoongii.."

Silitin hänen hiuksiaan, ja poika vilkaisi minua hiustensa lomasta.

"Kiitos että oot täällä mua varten."