you're beautiful | BTS ~ FIN

83.

*Jiminin näkökulma*

Hiljaa nyyhkytin Yoongia vasten, ja puristin hänen hupparinsa etumusta nyrkkeihini. Yoongi silitti hiuksiani, ja yritti rauhoitella minua.

"Haluutko kertoo siitä unesta?"

Pudistin päätäni, ja jatkoin itkuani. Yoongi huokaisi hiljaa, ja hyssytteli minua. Muut keittiössä puhuivat niin kovaa etteivät he kuitenkaan kuulisi, eikä minua edes kiinnostanut.

"Liittykö se uni muhun?" Hän kysyi hiljaa.

Se sai minut itkemään vain kovemmin, ja kiedoin käteni Yoongin kaulan ympärille. Hitaasti nyökkäsin, ja Yoongi silitti minua.

"Teinkö mä jotain sulle? Jotain mistä sä et pitäny?" Hän kuiskasi, ja sipaisi hiukseni korvani taakse.

Pudistin päätäni, ja itkin lisää. Yoongi hymisi hiljaa, ja silitti poskeani lempeästi.

"Hei, sulla ei oo mitään hätää mä oon tässä. Haluutko puhua siitä? Ees vähän, se vois auttaa?" Poika ehdotti ystävällisesti.

Pudistin päätäni, ja yritin pyyhkiä kyyneleitäni. Yoongi suuteli minua hiljaa, ja pyyhkäisi poskeani pitkin valuvan uuden kyyneleen hellästi pois.

"Okei. Sano vaan jos mä voin tehdä sun olon yhtään paremmaks."

Minusta tuntui pahalta, en minä ollut se jota piti lohduttaa. Yoongi tarvitsi lohdutusta ja aikaa, en minä. Se sai minut itkemään yhä enemmän.

"A-anteeks" sopersin, ja kehoni värisi itkusta.

"Hei ei sun tarvi pyytää mitään anteeks" Yoongi hymyili, ja silitti minua.

"Tää on okei."

Hymyilin kyynelteni läpi, ja halasin Yoongia.

"Kiitos."

Minua ahdisti yhä, enkä saanut sitä videota pois mielestäni. En uskonut että se oli Yoongi, se ei voinut olla. Videon oli kaikista todennäköisimmin kuvannut Baekhyun, ja tiesin sen. Lähettikö Baekhyun minulle viestejä? Olin aika varma siitä. Vai oliko se joku muu, jonka kanssa Yoongi oli ollut. Halusiko Yoongi olla hänen kanssaan? Oliko hän tehnyt sen omasta tahdostaan, vai oliko hänet huumattu tai pakotettu? Tajusiko hän olevansa videolla? Kylmät väreet kulkivat kroppaani pitkin, ja miettimisen lomassa lopetin itkemisen.

"Mitä sä mietit?" Yoongi kysyi hiljaa, ja katsoi minua silmiin.

"Enpä mitään" vastasin hiljaa, ja käänsin katseeni kattoon.

Yoongi oli ollut aineissa. Ehkä kännissä sen lisäksi. Ehkä hän ei ollut halunnut, tietenkään hän ei ollut. Ei se puhunut mitään. Kukaan ei puhunut. Tai no ehkä moni muu asia siinä videossa puhui enemmän kuin tuhat sanaa, mutta yritin jättää ne huomiotta. Halusin uskoa ettei Yoongi ollut tehnyt sitä omasta tahdostaan, pyytänyt sitä. Hänet oli huumattu, rikottu. Minua pelotti että se viestittelijä, mahdollisesti Baekhyun tiesi missä olemme. Se voisi olla vaarallinen. Vaarallinen Yoongille, taas. Tai Chanyeolille. Entä jos se löytäisi Chanyeolin? Se poika oli ihan tarpeeksi sairas jo valmiiksi. En pitänyt Chanyeolista alkuunkaan, mutten halunnut hänelle mitään pahaa. Ei hän ollut syyllinen omaan käytökseensä. Oikeastaan minua säälitti poika, olin niin surullinen hänen puolestaan. Kaikki hänelle tapahtunut oli niin väärin, Baekhyun oli retuuttanut ja paiskonut häntä ilman minkäänlaista moraalia. Chanyeol oli vasta niin pieni, ei hän ymmärtänyt kaikkea. Tai sitten hän ymmärsi aivan liikaa.