you're beautiful | BTS ~ FIN

24.

Oon pahoillani et täs on kestäny ikuisuus❤️ tällä fanficilla on pian 3000 lukijaa, mitä haluaisitte spessuksi? Otan edelleen vastaan oneshot-toiveita kommenteissa ja yksityisellä. Toteutan ne kaikki parhaani mukaan, ja mahdollisimman nopeasti❤️

*Jiminin näkökulma*

Makasimme hiljaa vierekkäin hiekalla. Yoongi kieputti hiuksiani sormensa ympärillä, ja hymyili minulle. Hymyilin hänelle takaisin, ja käännyin kyljelleni. Kiedoin käteni pojan ympärille, ja hengitin hänen pehmeää tuoksuaan.

"Yoongi-huh?"

"No mitä Jimin?"

Yskäisin hiljaa.

"Mitä sitten kun meidän opiskelut täällä loppuu? Asut varmaan toisella puolella maata, nähdäänkö me enää? Mä en halua että me erotaan, en halua lopuu susta ikinä" sanoin huomaamattani itkuiseksi muuttuneella äänelläni.

"Shh, kyllä me jotain keksitään. En jätä sua kulta" Yoongi hymyili, ja kääntyi itsekin kyljelleen, kasvot minuun päin.

"Rakastan sua"

"Saanko mä suudella sua?" Yoongi kysyi hiljaa. 

Nyökkäsin, ja hymyillen painauduin vasten Yoongia. Juuri ennenkuin huulemme kohtasivat, Yoongi pysähtyi.

"Yoongi?" Katoin häntä kysyvästi.

"Mäkin rakastan sua" Yoongi nauroi, ja painoi meidät hellään suudelmaan.

Ennen kuin edes ehdin tajuta, olin taas hänen allaan. Yoongi oli painanut käteni hiekkaa vasten, ja katsoin häntä hymyillen.

"Sano heti jos haluut että lopetan" Yoongi kuiskasi, ja kuljetti sormiaan hiuksieni läpi.

"Sano heti jos haluat että lopetan"
Hän sanoi uudelleen.

Nyökkäsin inahtaen. Hymyillen painoin Yoongin uuteen suudelmaan, ja virnistäen hän painoi huulensa omiani vasten.

-

"No sait sit mitä halusit" Yoongi huohotti hymyillen.

Punastuin, ja käänsin katseeni poispäin pojasta. Aloin vetää vaatteitani takaisin päälleni, ja sivusilmällä vilkaistuani huomasin että yoongi teki samoin.

"Mm... mun hiukset on ihan hiekassa" mumisin, ja haroin vaaleanpunaisia hiuksiani.

"Munkin, oot aika raju" Yoongi nauroi.

Punastuin uudelleen, ja vedin paitani pääni ylitse. Silloin tunsin kuinka Yoongi kietoi läpimät käsivartensa takaapäin tiukasti ympärilleni, ja painoi kasvonsa niskaani vasten.

"Mhmn... Jimin" hän mumisi, ja tiukensi otettaan.

"Musta tuntuu nyt niin paljon paremmalta. Äh, en mä tiedä. Tuntuu hyvältä tietää et meillä ei oo enää mitään salaisuuksii. Mitää mitä ei kerrottais toisillemme. Yritän vaa kertoo et oon onnellinen et annoit mun tuntee sut kokonaan" poika kuiskasi hiljaa.

"Mäkin rakastan sua" nauroin, ja suutelin häntä.

"Mut nyt meidän ihan totta pitää alkaa kävellä takas, muut varmaan miettii et mihin me oikee ollaan jääty" totesin huolestuneena.

"Joo"

Yoongi auttoi minut ylös hiekalta, ja horjahdin yrittäessäni löytää tasapainoa. Jalkani olivat yhä huterat, ja Yoongi kaappasi minut syliinsä.

"Wow, varo ettet kaadu. En haluu suhun enää yhtäkään jälkeä"

Hymyilin hänelle, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen tiukemmin.

"Yoongi mä en tiedä mitä mä tekisin ilman sua. Kaikki tää viimeaikanen, kaikki kää tapahtumat... kaikki on ollu nii hämmentävää. Mua on pelottanu niin paljon, oon pelänny et sullekki käy jotain. Mua on pelottanu niin paljon, et musta tuntuu et kuolen"

Yoongi katsoi minua silmiin.

"Jimin, mulle ei käy koskaan mitään. Tuun aina olemaan sun luona, en koskaan jätä sua, okei?"

Tunsin onnen kyyneleiden kohoavan silmiini.

"Mut musta tuntuu niin turvalliselt tuntee sut näin lähellä mua ja... musta tuntuu et saan olla oma itteni. Yoongi mä oon sulle niin paljon velkaa"

"Sä riität ihan hyvin maksuksi" poika hymyili, ja suuteli minua taas.

-

Vihdoin saavuimme takaisin kämpällemme. Yoongi oli kantanut minua reppuselässä puolet matkasta, sillä olin liian uupunut edes ajattelemaan kävelemistä. Hiljaa Yoongi avasi oven, ja astui sisään. Potkin kenkäni jaloistani, ja Yoongi kantoi minut sängylleni. Hän katseli ympärilleen, ja huomasi että kaikki muut nukkuivat jo. Silloin hän käpertyi itsekkin viereeni nukkumaan, ja veti peiton meidän päällemme. Hellästi hän silitti poskeani, ja hymyilin hänelle puoliunessa.

"Hyvää yötä kulta"

"Hyvää yötä Yoongi"

"Rakastan sua"

"Oot mun kaikki"