you're beautiful | BTS ~ FIN

29.

*hoseokin näkökulma*

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja makasin olohuoneen sohvalla. Seinäkello näytti puoltapäivää, ja Taehyung nukkui vieressäni unissaan tuhisten. Silitin hänen hiuksiaan, ja hyräilin hiljaa jotain ikivanhaa sävelmää. Yhtäkkiä Yoongi käveli huoneeseen. Hänen perässään kompuroi uninen mutta silmin nähden innostunut Jimin.

"Me saatiin idea!" Hän hihkaisi.

Nostin päätäni. Taehyung lakkasi tuhisemasta, ja mulkaisin Jiminiä ärtyneesti.

"Sori jos herätin" poika sanoi nopeasti.

"Ei se mitää. Nyt kun ollaan hereil, kertokaa vaa."

Olimme saaneet kaikki koululta kahdeksan kuukauden sairasloman, lukuunottamatta Taehyungia joka saisi parantua kokemastaan yli vuoden. Tiesin että opintomme viivästyisivät, mutta kaikki pitivät mielenterveyttämme ehdottomasti tärkeämpänä.

"Tässä aika lähellä on yks huvipuisto. Voitais käydä siellä kuudestaan?"

Ja siitä kaikki lähti.

-

Olimme pakanneet eväät valmiiksi, ja pakkauduimme parhaillamme Jiminin autoon. Pian kuitenkin huomasimme, että meitä oli kuusi, ja auton penkkejä vain viisi.

"Mitä me nyt?" Jimin kysyi hieman hämmentyneenä.

"Voit istuu mun syliin" Yoongi virnisti, saaden pojan punastumaan.

"Okei" hän sanoi hymyillen, ja niin saimme kaikki mahtumaan autoon.

Istuin keskipenkillä Jinin ja Taehyungin välissä. Namjoon ajoi, ja Jimin ja Yoongi halusivat eteen Jinin vastusteluista huolimatta. Jonkin ajan kuluttua Jin nukahti, nojaten päätään auton ikkunaan.

"Hoseok.." havahduin ajatuksistani.

Huomasin Taehyungin tärisevän vieressäni.

"Kulta?" Kysyin hätääntyneenä.

Taehyungin ilme muuttui itkuisesta hämmentyneeksi.

"Ei! T-taisiis, en mä tarkottanu... se vaa lipsahti" sopersin.

"Ei se mitää" Taehyung hymyili.

Hän tarttui käteeni tiukemmin, ja pian tunsin kuinka hän vajosi uneen vieressäni. Yhtäkkiä hän kirjaimellisesti kaatui syliini, ja jatkoi uniaan pää sylissäni. Silitin hänen hiuksiaan, ja hyräilin hiljaa. Pian vaivuin itsekkin rauhalliseen uneen.

-

"Perillä!" Jimin hihkui, ja juoksi ympäri parkkipaikkaa Yoongi perässään.

"Oota mua" vanhempi poika nauroi, ja kaivoi reppuaan auton takakontista.

Hellästi herätin Taehyungin, ja pyysin häntä nousemaan autosta. Poika siristeli silmiään auringossa, ja venyytteli kuin kissa. Kaivoin reppuni esiin, ja nostin sen selkääni.

Nopeasti maksoimme itsemme sisään, ja lähdimme tutkimaan paikkaa. Jimin oli meistä selkeästi innokkain, ja nauraen hän veti poikaystäväänsä pitkin huvipuiston värikkäitä katuja. Minua hymyilytti nähdä Yoongin leveä hymy, jonka hän oli omistanut vain ja ainoastaan Jiminille. Jimin oli parasta mitä Yoongille oli koskaan tapahtunut, ja sen näki jo kaukaa. Tartuin Taehyungia kädestä, ja yhdessä me seurasimme muita kohti ensimmäistä laitettamme.

"Haluun mennä tohon!" Jimin kiljui.

No, kaikki muut paitsi minä ja Taehyung halusivat mennä. Jäimme istumaan penkille, ja odottamaan kunnes he olisivat valmiita.