you're beautiful | BTS ~ FIN

51.

*Jiminin näkökulma*

Vajosin keittiön lattialle lasinsirpaleiden keskelle, ja itkin. Yoongi tuijotti minua kyyneleet silmissään, ja yritin lukea hänen katsettaan. Hän varmasti vihasi minua nyt.
Kaikki mitä Yoongi oli minulle huutanut, oli varmasti totta. Yoongi oikeasti ajatteli että olin likainen huora, ja se satutti minua enemmän kuin mikään muu. En minä ajatellut että Yoongi olisi jotenkin viallinen, ja kaduin omaa käytöstäni. Paljon. En halunnut olla Yoongille vain lelu tai jokin turha välikappale, halusin vain rakkautta. Minua pelotti, halusin pyytää anteeksi. Uudelleen. Yoongia varmasti oikeasti ällötti. Olin ällöttävä, sisältä ja ulkoa. Se sai minut itkemään yhä enemmän, enkä pystynyt enää hallitsemaan poskilleni valuvaa kyyneleiden tulvaa.

"Jimin..." Yoongi kuiskasi hiljaa.

Käänsin pääni pois, ja työnsin hänet kauemmas. En halunnut katsoa poikaa, tai koskettaa häntä. Halusin kauas pois, mutta samaan aikaan osa minua halusi heittäytyä Yoongin syliin ja itkeä. Vilkaisin nopeasti Yoongin kasvoihin. Hän näytti satutetulta, aivan kuin eksyneeltä koiranpennulta tai hylätyltä kissalta. Sydämeeni sattui, mutta tiesin ettei Yoongi oikeasti välittänyt. Hän ei välittänyt tunteistani, olin hänelle vain ällöttävä huora.

"Jimin, oon niin pahoillani kaikest" poika sopersi murtuneella äänellä.

En tiennyt kuinka reagoida, pudistin hiljaa päätäni, ja laskin katseeni lattiaan. Yoongi alkoi taas itkeä, ja minuun sattui. Rakastin häntä enemmän kuin ketään tai mitään tässä maailmassa, mutta tunsin itseni vihatuksi. Yoongi ei halunnut minua, olin vain säälittävä kakara.

"Yoongi...mä..."

Yoongi katsoi minua itkuisena.

"Oon pahoillani kaikest mitä sanoin sulle, mä rakastan sua" sopersin hiljaa, välittämättä siitä mitä Yoongi tunsi. Minua ei kiinnostanut vihasiko hän minua. Minä rakastin häntä, yli kaiken. Ihan sama vaikka olisin Yoongille vain säälittävä lutka jolla ei ole mitään arvoa, minä rakastin Yoongia.

Silloin Yoongi käveli lähemmäs minua, ja tunsin kuinka hän tarttui käteeni. Värähdin, kun hän kietoi sormensa omieni lomaan, ja lukitsi ne yhteen. Sitten hän hitaasti painoi minut seinää vasten.
Suljin silmäni, ja painauduin koko painollani seinään. Hitaasti Yoongin käsi kulki poskellani, ja silitti sitä.

"Jimin, mä rakastan sua enemmän kun mitään koko maailmassa. Oot mulle niin rakas, oon niin pahoillani."

Silloin hän suuteli minua hellästi, ja painauduin seinää vasten. En voinut lopettaa itkemistä, ehkei Yoongi sittenkään vihannut minua.

"Y-yoongi mä rakastan sua, mä oon niin pahoillani, a-anteeks" sopersin, ja itkin lisää.

Silloin Yoongi nosti minut hellästi syliinsä, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Itkin pojan olkapäätä vasten, toistellen kuinka pahoillani olin. Yoongi silitti selkääni, ja istuutui keittiön tuolille. Kiedoin jalkani hänen lantiolleen, ja itkien haukoin happea.

"Kulta, ota ihan rauhassa. Kaikki on hyvin, mä rakastan sua. Oot mulle kaikista tärkein, Jimin oot mulle niin rakas"

Aloin itkeä yhä lujemmin, kun mietin mitä kaikkea kauheaa olin sanonut Yoongille. Olin käskenyt hänen tappaa itsensä.

"M-mä käskin sun t-tappaa ittes" änkytin, ja nyyhkytykset ravistelivat kehoani.

Hellästi Yoongi tarttui vyötärööni, ja painoi meidät pehmeään suudelmaan.

"Jimin, kaikki on hyvin nyt"

Sitten hän pyyhki kyyneleeni peukalollaan, ja hymyili minulle. Olin niin onnellinen, ja samaan aikaan niin hämmentynyt. Lattia oli täynnä lasinsirpaleita, ja Yoongin maidonvaaleasta jalasta vuosi verta. Olin satuttanut häntä. Aloin itkeä uudelleen, ja Yoongi tuuditti minua sylissään.

"M-musta tuntuu niin pahalta, mä en k-kestä" sopersin, ja annoin kyynelten valua poskilleni.

"Mustakin tuntuu pahalta, oon hirviö. En ymmärrä itteeni, musta tuntuu niin pahalta" Yoongi sanoi hiljaa.

Suutelin poikaa hellästi, kallistaen päätäni hieman. Yoongi kuljetti käsiään ihollani, ja minä itkin yhä. Silloin hän nosti minut paremmin syliinsä, ja nousi ylös. Yoongi kantoi minut ovelle, ja avasi sen. Kävelimme olohuoneeseen, ja nostin pääni Yoongin kaulasta. Siellä istuivat Namjoon, Hoseok ja Taehyung.
Katsoin heitä itkuisena, ja Yoongi pysähtyi.

"Joko te sovitte?" Namjoon lopulta kysyi.

Katsoimme toisiamme hämmentyneinä. Sitten hitaasti nyökkäsin, ja Yoongi yhtyi nyökkäyksiini.

"Hyvä. Nyt voinkin kysyy, että ymmärrättekö te kuinka lapsellisii ootte? Hoseokia ja Taehyungia ahistaa, ja ootte huutanu ikuisuuden ihan-"

"Namjoon, riittää jo" Hoseok keskeytti.

"Me ollan okei Taehyungin kaa, ja kaikki riitelee joskus. Pääasia et saitte sovittuu." Poika jatkoi hymyillen.

"Sori" Yoongi mutisi, ja katsoin anteeksipyytävästi sohvalla istuvia poikia. Heidän oli täytynyt kuulla kaikki, ja minua hävetti.

Silloin Yoongi lähti kävelemään poispäin olohuoneesta, jättäen Namjoonin tuijottamaan meitä ehkä hieman vihaisena. Hän huokaisi, ja kantoi minut makuuhuoneeseen. Hitaasti poika laski minut sängylleni, ja jäin siihen makaamaan. Yoongi kaatui viereeni, ja katsoi minua silmiin.
Hellästi hän silitti poskeani, ja hymyilin.

"Mä rakastan sua, ja musta tuntuu vaan niin pahalta ja ilkeeltä ja arvottomalta" sopersin.

"Muru, mä rakastan sua enemmän. Älä huolehi enää, tää on nyt sovittu. Toivon että luotat yhä muhun, tai et saatais ees tää luottamus rakennettuu uudestaan. Oon niin hirvee ihminen."

"Mä luotan suhun edellee, kuolisin sun puolest" sanoin ilmeettömästi.

"Voi rakas"

Tunsin lempeän käden kietoutuvan lantiolleni, ja vetävän minut itseään vasten.

"Haluun olla lähellä sua" Yoongi mumisi hiljaa, ja veti kroppani omaansa vasten.

Hymyillen hautasin kasvoni Yoongin rintaan, ja kiedoin käteni hänen lanteilleen.

"Oot idiootti" sopersin hymyillen poikaa vasten, ja Yoongi nauroi.

"Me molemmat ollaan, Jimin"

Rauhallisesti Yoongi silitti hiuksiani, ja minua väsytti. Olin nukkunut paljon, mutta silti minua yhä vain väsytti. Hengitin Yoongin rauhoittavaa tuoksua, ja tunsin nukahtavani minä hetkenä hyvänsä. Juuri ennen kuin vajosin uneen, kuulin kuinka Yoongi kuiskasi jotain hiljaa.

"Rakas oot mulle niin tärkee. Ilman sua en olis tässä, oot auttanu mua niin paljon. Mä rakastan sua ihan helvetisti, mä oon niin pahoillani. Anteeks, mä oon vaan ihan helvetin tyhmä."

En jaksanut vastata järkevästi, joten tyydyin vain hautaamaan pääni lähemmäs Yoongin lämmintä kehoa. En tiennyt olinko onnellinen, kai minä olin. Hymyillen nukahdin poikaystäväni lämmintä kehoa vasten, toivoen että herätessäni kaikki olisi paremmin.