you're beautiful | BTS ~ FIN

45.

Kiitos kaikista ihanista kommenteista edelliseen osaan, vaikka en oo vielä kerennyt niihin vastaamaan ne merkitsee mulle todella paljon❤️

*Yoongin näkökulma*

Katoin pöytää, ja Jimin pyöri ympärilläni hermostuneesti hymyillen. Hymyilin hänelle takaisin, ja poika jatkoi levotonta vaelteluaan.

"Jimin sä voit vaikka laittaa meille ruokailuvälineet?" Jin ehdotti hymyillen.

Jimin tassutti keittiön laatikolle, ja kaivoi sieltä sopivan määrän haarukoita, lusikoita ja veitsiä. Hän asetteli ne sievästi koristeltuun ruokapöytään, ja jatkoi sitten hyppelyään.
Hymähdin, ja asettelin jälkiruokalautaset keittiön tasolle valmiiksi. Jin pilkkoi salaattia, joululauluja hyräillen. Namjoon oli sytyttämässä takkaa, ja kuulin kuinka hän raapi tulitikkuja toisensa jälkeen, yrittäen saada tulen aikaiseksi.
Pysäytin Jiminin kesken hyppelyn, ja kaappasin hänet syliini. Poika tärisi hermostuneena, ja suutelin häntä nopeasti hymyillen.

"Yoongi mua jännittää" poika myönsi hiljaa.

"Muakin kulta, mutta yritä nyt vaikka ottaa toi salaatti ja asetella se pöytään. Sitten meiltä ei puutu enää kuin jälkkäri, ja sen Jin hoitaa nopeemmin ja paremmin kun kukaan muu"

Jin hymyili kehulleni, ja raastoi suklaata kulhoon. Jimin katsoi poikaa ihaillen, hän rakasti suklaamoussea.

"Otan isoimman kulhon" hän ilmoitti heti.

Jin nauroi, ja katsoi Jiminiä muka vihaisesti. Todellisuudessa hän siirsi suurimman kulhon syrjään, ja näin hänen hiljaa hymyilevän itsekseen.

-

Vihdoin kaikki oli pöydässä, ja kämpässämme oli kivan jouluinen tunnelma. Radiosta soi hiljaa kaikille tuttuja joululauluja, ja piparit ja kinkku tuoksuivat kilpaa keittiössä. Olimme itsekkin hämmästyneitä, kuinka paljon olimme saaneet aikaiseksi. Tästä tulisi paras joulu koskaan.

Yhtäkkiä kuulin kuinka avain kääntyi lukossa. Eteisen ovi avautui, ja kaksi kenkäparia kopisteli lunta matolle.
Jimin istui sylissäni sohvalla, ja silitin hänen hiuksiaan rauhallisesti hymyillen. Nyt poika kuitenkin nousi sylistäni niin nopeasti, etten ehtinyt tarttua hänen lantioonsa ja vetää häntä takaisin. Nousin äkkiä itsekin ylös, ja harpoin nopeasti pojan perään. Tiesin ketkä olivat tulleet, heitä olimme odottaneet koko illan.
Ryntäsin Jiminin perässä eteiseen. Ovensuussa seisoi kaksi poikaa, Hoseok ja Taehyung. Molempien posket olivat punaiset kylmästä, ja Hoseok itki. Hän itki onnesta, ja vähääkään välittämättä meistä hän painautui suutelemaan Taehyungia. Hellästi hän liu'utti käsiään pojan pehmeillä hiuksilla, ja Taehyung laski kätensä hänen lantiolleen.
Suudelma ei kestänyt kauaa, ja Taehyung nosti katseensa meihin. Heikosti hän hymyili, ja silloin Jimin purskahti itkuun.

"Taehyung!" Hän sopersi, ja ryntäsi halaamaan poikaa. Jimin rutisti Taehyungin itseään vasten, ja itki hänen takkinsa etumukseen. Taehyung hymyili, ja kietoi kätensä Jiminin ympärille. Poika tärisi, ja katsoi Taehyungia itkuisin silmin.

"T-Taehyung mä oon niin onnellinen et sä oot taas täällä. Et sä oot elossa" Jimin nyyhkytti, ja Taehyung hymyili hiljaa.

"Mäkin" hän lopulta totesi, ja silitti Jiminin selkää.

Lopulta Jimin irrottautui, ja käveli vierelleni. Hän painautui minua vasten, ja painoi kätensä rinnalleni. Poika oli minua lyhempi, ja näytimme hyvältä siinä toisiamme vasten seistessämme. Jimin nojasi minua vasten, ja hymyili onnellisena.
Silloin Jin käveli keittiöstä eteiseen. Näin kuinka kyyneleet valuivat hänen poskilleen, ja hän avasi kätensä. Taehyung juoksi Jinin syliin, ja hautasi päänsä pojan rintaan. Jin hymyili, ja pyyhki kyyneleitään.