you're beautiful | BTS ~ FIN

57.

*Yoongin näkökulma*

Minusta tuntui hieman epämukavalta istua ruokapöydässä. Taehyungin äiti yritti syödä pääruoaksi tarjoiltua pihviään normaalisti, mutta sortui samalla puhuessaan aina kyyneliin. Olin ollut aina huono ilmaisemaan tunteitani, joten pelkkä yksinkertaisen lauseen "minä rakastan sinua" sanominen Jiminille oli vaikeaa. Rakkaudesta puhuminen oli vaikeaa, ja kaikki hellyydenosoitukset olivat vaikeita vaikka ne saattoivat näyttää luonnollisilta ja helpoilta. Niitä oli niin paljon helpompi ottaa vastaan kuin antaa.

"Anteeksi" Taehyungin äiti sopersi, ja pyyhki jälleen kyyneleitään.

"Ei se mitään äiti, oon kunnossa ja Hoseok pitää musta huolta"

Taehyungin äiti hymyili, ja niiskaisi.

"Kiitos Hoseok"

"Oot sanonu ton niin monta kertaa, ei sun tarvi enää kiitellä" Hoseok mumisi hieman nolona.

Rouva Kim kääntyi taas poikansa puoleen.

"Kuulin siitä koko osastokierteestä, ja voin rehellisesti kertoa olevani niin ylpeä sinusta. Taistelit sen kaiken läpi niin rohkeasti, minun oma poikani. Olen niin pahoillani, minun olisi pitänyt olla täällä silloin."

"Ei sinne muutenkaan päästetty ketään, Taehyung oli yksin" Hoseok totesi ilmeettömänä.

"Yksin?" Rouva Kim toisti hitaasti. Sitten hänen ilmeensä valahti.

"Kulta pieni, miten ihmeessä ne pystyivät laittamaan sinut sinne yksin, voi rakas... voi ei..." nainen sopersi, ja tarttui Taehyungin käsiin.

"Äiti mä yritän...syödä.." Taehyung sanoi hieman takellellen.

"Anteeksi, minä vain...anteeksi."

Rouva Kim tarttui poikansa kasvoihin, ja pyyhkäisi hellästi hiukset hänen silmiltään.

"Sinun tukkasi on kasvanut. Aiotko leikata sitä?" Hän kysyi.

"En tiiä."

Taehyungin äiti suuteli hiljaa poikansa otsaa, ja totesi:

"Rakastan sinua."

Vilkaisin Namjoonia ja Jiniä. Jin katseli hymyillen Taehyungia ja hänen perhettään, ja Namjoon katsoi hymyillen Jiniä. Virnistin itsekseni.

"Hoseok tulee mustasukkaseks" Jimin totesi yhtäkkiä pokkana ääneen.

"Enkä!" Hoseok nauroi, ja punastui.

"Anteeksi" Taehyungin äiti hymyili, ja päästi pojastaan irti.

"Kai sinä et sitten olekkaan enää minun" hän totesi haikeasti.

Taehyung hymyili onnellisena, kallistaen hieman päätään. Pojan valkoiset hampaat näkyivät, kun hänen ilmeensä suli vielä leveämpään hymyyn.

"Anteeks äiti!" Hän huikkasi, ja kiepsautti itsensä Hoseokin syliin. Hoseok kietoi kätensä hämmentyneenä pojan ympärille, mutta pian hänenkin ilmeensä suli hymyyn. Hoseok kietoi kätensä paremmin poikaystävänsä lanteille, ja painoi kasvonsa hänen niskaansa. Taehyung painautui Hoseokia vasten.

"Syön nyt täs" Taehyung sanoi.

Jin pyöritti silmiään, mutta antoi pojan kuitenkin vaihtaa paikkaansa. Katseeni kiersi jälleen pöydässä, ja osui Taehyungin isään. Mies näytti vanhalta ja viisaalta, paljon kokeneelta. Ehkä liikaa. Tuli mieleen oma isäni. Rakastin isääni, mutta hän ei koskaan ymmärtänyt minua. Ihailin myös kuinka Taehyungin vanhemmat suhtautuivat heidän ainoan poikansa homouteen. Siitä ei tarvinut edes keskustella. Asia oli aivan yhtä normaali, kuin tyttöystävä. Jos minä olisin tullut kaapista vanhemmilleni kotona, minut olisi rehellisesti sanottuna hakattu. Eivät minun vanhempani tajunneet tällaista. Eivät he tajunneet mitään.
Jimin hymyili vieressäni, ja nosti lautaselleen lisää salaattia. Olin iloinen hänen hyvästä ruokahalustaan. Se oli hyvä mittari, jos poika ei syönyt kunnolla, se oli varma merkki siitä että jokin oli pielessä.