you're beautiful | BTS ~ FIN

77.

*Taehyungin näkökulma*

Ulkona satoi lunta, ja minä kääriydyin vilttiini tiukemmin. Oli kylmä päivä, vaikka oli jo melkein huhtikuu. Hoseok käveli olohuoneeseen keksilautasen kanssa, ja laski sen varovasti pöydälle. Minä hymyilin hiljaa, ja Hoseok istuutui viereeni.

"Onks sulla kylmä?"

Nyökkäsin, ja tunsin kuinka Hoseok kietoi kätensä ympärilleni. Hiljaa hän suuteli poskeani, ja silitteli hiuksiani lämmittääkseen minua. Se toimi, ja lämmin tunne valtasi kehoni hiljalleen kokonaan. Käänsin päätäni, ja suutelin Hoseokia hänen pehmeille huulilleen. Suutelimme siinä hiljaa hetken, ja minua hymyilytti ihan hitosti.
Hetken kuluttua Hoseok painoi television päälle, ja sieltä alkoi pyöriä joku murhasarja. Kiinnostuneena hän tutki sen nimeä, ja minä kiipesin hänen syliinsä. Hoseok kietoi kätensä suojelevasti ympärilleni, ja minä hymyilin.

"Mä rakastan sua, oot sulosin asia ikinä" Hoseok sanoi yhtäkkiä, ja punastuin.

"Kiitos" sopersin hiljaa.

Hoseok kääntyi minuun päin, ja silitti poskeani.

"Mun aurinko."

Sitten hän suuteli minua hellästi, silittäen hiuksiani. Kiedoin käteni hänen kaulalleen, ja Hoseok liu'utti omansa hiljaa lantiolleni. Tunsin kuinka Hoseok laski minut makaamaan sohvalle, ja kömpi viereeni. Mahduimme siihen juuri ja juuri vierekkäin. Hitaasti hän suuteli minua, ja kuljetti käsiään ihoani pitkin.

"Tää tuntuu hyvältä, saat mut niin onnelliseks" sopersin hiljaa.

Hoseok suuteli kaulaani ja leukaani, ja tunsin kuinka hänen suupielensä kääntyivät hymyyn.
Hitaasti pojan kädet seikkailivat kehoani pitkin alemmas, kunnes ne olivat paitani alla. Tunsin kuinka hän liu'utti käsiään ihollani, ja hymyilin. Sitten hän tarttui paitani helmaan, ja katsoi minua hiljaa.

"Onks tää okei, haluutko jatkaa enää pidemmälle?" Hoseok kuiskasi hiljaa.

Mietin hetken. Sydämeni hakkasi puhtaasta rakkaudesta Hoseokia kohtaan, olin niin onnellinen että hän kohteli minua näin. En voisi kuvitella parempaa poikaystävää, rakastin Hoseokia niin helvetin paljon.

"En ehkä haluis...mennä pidemmälle nyt" sanoin lopulta hiljaa.

Hoseok hymyili, ja veti kätensä pois.

"Ihan miten haluut, kulta."

Katsoin Hoseokia silmiin, ja hän painoi huulensa omilleni. Olin niin onnellinen Hoseokin ajattelevaisuudesta.

"Saanko mä koskee sua niinku... vaatteiden läpi? Vai haluutko lopettaa ihan kokonaan?" Hän kysyi hiljaa, ja silitti poskeani.

"Vaatteiden läpi on okei" hymyilin, ja suljin silmäni.

Hoseok antoi kätensä kulkea kehoani pitkin, ja piirtää hellää ympyrää lantiolleni.

"Oot rakas, tiiäthän?"

Nyökkäsin.

"Tiiän."

"En vaihtais sua mihinkään koko täs maailmas" Hoseok kuiskasi hiljaa, ja tunsin kuinka hänen kätensä kulkivat kylkiäni pitkin. Se tuntui hyvältä, erilaiselta kuin liian suora kosketus. En missään nimessä ajatellut mitään meidän kahden välillä tapahtuvia intiimimpiä aisioita ahdistavina tai epämiellyttävinä, minusta ei vain nyt tuntunut siltä. Hoseok rakasti minua oikeasti, ja hän sai minut joka kerta tuntemaan itseni niin tärkeäksi. Hän kysyi joka välissä miltä minusta tuntui, ja pitikö hänen olla hellempi tai rauhallisempi. Välillä se otti päähän, mutta ainakaan minuun ei koskaan sattunut liikaa. Tunsin oloni niin turvalliseksi aina, kun sain olla Hoseokin kanssa. Teimme kaiken puhtaasta rakkaudesta.