you're beautiful | BTS ~ FIN

41.

*Jiminin näkökulma*

Makasin sohvalla. Yoongi makasi vieressäni, ja olin haudannut pääni hänen rintaansa. Poika oli kietonut kätensä ympärilleni, ja hengitin hänen turvallista tuoksuaan. Sisään ja ulos. Ulos ja sisään.
Taehyung on nyt siirretty suljetulle osastolle, ja kävimme tapaamassa häntä eilen. Poika oli hiljainen, ja istui Hoseokin sylissä koko vierailuajan. Tiesin kuinka rankkaa tämä tulisi olemaan heille molemmille, ja tahtomattani tunsin syyllisyyttä. En edes tiedä miksi. Tiesin että tämä olisi Taehyungin ainoa mahdollisuus parantua, mutta se tuntui silti niin väärältä.

Kun Hoseok oli saanut lääkäriltä Taehyungin lähetteen suljetulle osastolle, hän oli heti samana päivänä ottanut asian puheeksi Taehyungin kanssa. Poika ei halunnut uskoa olevansa niin sairas. Muistan kuinka hän itki ja vakuutteli lääkäreille ja hoitajille parantuvansa ilmankin. Turhaan. Kukaan ei antanut hänelle enää periksi, ja nyt Taehyung oli turvallisesti viety omaan huoneeseensa suljetulle.
Hän ei saanut soittaa meille, eikä edes lähettää viestejä. Hänet oli kirjaimellisesti eristetty kaikesta muusta paitsi itsestään ja syömisestä.

Kun pääsimme kotiin, Hoseok itki monta tuntia kykenemättä lopettamaan. Minusta tuntui niin pahalta katsoa poikaa, että itkin itsekkin.
Nyt Hoseok oli lähtenyt sairaalalle Namjoonin ja Jinin kanssa. Kello oli noin kymmenen illalla, ja sain viestin että he jäisivät sinne yöksi. En halunnut nousta sohvalta, ja painauduin lähemmäs Yoongia.
Minusta tuntui yhtäkkiä hyvältä, aivan kuin kaikki ongelmat olisivat ratkenneet. Taehyung sai hoitoa ja Hoseokin ei tarvinnut enää huolehtia pojasta.

Hymyilin leveästi yoongin rintaa vasten, ja tunsin kuinka hänen kätensä alkoi liikkua selkääni pitkin. Yoongin vahva mutta lempeä käsi liukui vartaloani pitkin, ja tunsin punastuvani sen edetessä alemmas.
Yoongi pysäytti kätensä takapuolelleni,  ja puristi sitä hellästi. Punastuin kuin hullu, ja katsoin Yoongia häpeissäni.
Poika tuijotti minua takaisin, ja hänen lempeässä katseessansa oli myös jotain muuta. Jotain mitä en osannut tulkita, ja hämmentyneenä tuijotin häntä takaisin.
Silloin Yoongi suuteli minua, aluksi lempeästi, kuin kysyen lupaa. Kun vastasin suudelmaan halukkaasti, hän alkoi suudella minua rajummin. Tunsin kuinka hänen otteensa tiukkeni, ja hän veti kroppani kokonaan itseään vasten. Älähdin, mutta en irrottanut huuliani hänen omiltaan.
Silloin Yoongi nousi istumaan, ja veti minut mukanaan syliinsä. Lukitsin jalkani hänen lantiolleen, ja kiedoin käteni pojan kaulan ympärille. Yoongi tarttui lantiooni, ja punastuen suutelin häntä uudelleen.

*Yoongin näkökulma*

Varovasti korjasin asentoani, ja samalla tunsin Jiminin kehon jännittyvän. Hellästi liikutin lanteitani parempaan asentoon, ja samalla kuulin kuinka Jimin inahti. Pikemminkin voihkaisi.
Hymyilin, ja tartuin hänen lanteisiinsa hieman rajummin.
Suutelin pojan pehmeitä huulia, ja Jimin vastasi suudelmiini hyvin halukkaasti. Kun irrottauduin välillä vain hengittämään, näin kuinka pojan silmät olivat täynnä himoa ja rakkautta. Hymyilin, ja suutelin häntä uudelleen.

"...Yoongih..."

Hymyillen liikutin huuleni Jiminin korvalle.

"Mitä kulta? Multa voit pyytää mitä vaan" kuiskasin hiljaa.

Puristin toisella kädelläni Jiminin lähemmäs itseäni, ja hän huohotti kuuluvasti minua vasten.

"Sänky" Jimin kuiskasi korvaani ääni väristen. 

Sanaakaan sanomatta nostin pojan syliini. Varovasti kannoin hänet makuuhuoneeseen, ja laskin hänet pehmeälle sängylle.
Jimin voihkaisi ääneen kun painoin hänet lempeästi mutta varmasti sänkyä vasten. Pojan keho jännittyi, ja hänen hengityksensä nyki.