you're beautiful | BTS ~ FIN

69.

Tää luku sisältää todella seksuaalista sisältöä, jos susta tuntuu pahalta lukea, ethän jatka pidemmälle. Muistakaa että tällanen ei ole tervettä, ja jos sen lukemisesta tulee paha olo, on oikeesti syytä lopettaa ajoissa.

*Yoongin näkökulma*

Kävelin eteiseen, hiljaa itsekseni hymyillen. Tiesin että Jimin tulisi itkien takaisin luokseni, ja anoisi minua kaatamaan hänet sänkyyn vielä kerran. Ja uudelleen. Ja taas uudelleen. Hän rakasti minua yhä. Näin sen pojan tummista silmistä, jotka olivat täynnä kyyneleitä. Kyyneleitä hänen oman naiivin luonteensa takia. Otin reppuni lattialta, ja vedin tennarit jalkaani. Lähdin ulos pakkaseen, ja tiesin täsmälleen minne menisin. Lumi narskui jalkojeni alla, ja sairas virne ei pyyhkiytynyt kasvoiltani edes silloin, kun kylmä vei tunnon sormistani. 

Kävelin puolisen tuntia, muistellen tuttua reittiä. Jimin oli typerä erotessaan minusta. Voisin elää ilman häntä, mutta hän ei ilman minua. Olin hänen kaikkensa, mutta se typerä huora ei ollut minulle mitään. Ei yhtään mitään. Tajusin kyllä kuinka hän oli vältellyt minua viimeaikoina, ja halusin vielä viimeisen kerran todistaa, kenelle hän oikeasti kuului. En välittänyt siitä etten ehtinyt hyvästellä muita, Jimin kyllä muistaisi minut aina. Minun pikku Jiminini, niin tyhmä ja naiivi. Samaan aikaan jokin päässäni kirkui minun olevan moraaliton hullu, ja kertoi minun rakastavan häntä. Olin kyllä moraaliton, millään ei ollut enää mitään väliä. Jokin pääni sisällä oli naksahtanut, ja pahasti. Ainoa asia mitä ehkä ikävöin jo nyt, oli Jiminin kroppa. Se oli pieni, ja juuri sopivan muotoinen, naisellinen ja kuuma. Siihen en kyllästyisi koskaan.

Lopulta saavuin tutun kerrostalon pihaan. Näppäilin ovikoodin, ja astuin porraskäytävään. Siellä haisi tupakka ja savu, ja suunnistin oikealle ovelle hetkeäkään miettimättä. Pimpotin ovikelloa, ja muutaman minuutin kuluttua joku alkoi avata luokkoa. Tai lukkoja. Hetken kuluttua hän sai oven auki, ja tuijotin Chanyeolia silmiin.

"Hei" hymyilin, ja katsoin poikaa.

"Tuu sisälle" Chanyeol totesi, ja kääntyi kannoillaan. 

Potkin kenkäni pois, ja heitin reppuni syrjään. Seurasin poikaa keittiöön, ja siellä hän istui, puisen pöydän ääressä. Pöydälle Chanyeol oli järjestellyt erivärisiä tabletteja. Huumeita, en vain tiennyt mitä. 

"Istu alas" Chanyeol sanoi kutsuvasti, ja virnistäen istuuduin tuolille. 

Olimme hetken hiljaa, ja poika järjesteli nappejaan. 

"Mistä sä oot saanu nää?" Kysyin lopulta. Tiesin että huumeet ovat kalliita, ja Chanyeol oli varmasti muutenkin korviaan myöten veloissa.

"Mun isännältä" hän kehräsi ylpeänä.

"Oon sen hyvä poika, ja saan palkinnoks näitä. Maksuks mun kropasta."

Katsoin Chanyeolia, ja tajusin että hänellä oli kaulassaan panta. Nahkainen koiran panta, johon oli kaiverrettu siistillä käsialalla hänen nimensä. Hän oli kai taas palannut Baekhyunin luo. Koiralle tarkoitettu panta sai hänet näyttämään samaan aikaan viattomalta, ja sairaalta. 

"Maista säkin, nää on hyviä. Sulle tulee niin hyvä olo, et unohat kaiken."

"Mut en mä halua unohtaa sua."

Chanyeol katsoi minua, ja huomasi kuinka kiinnostuneena tuijotin hänen vartaloaan. 

"Et sä tän yön jälkeen unohdakkaan."

Kroppani reagoi sanoihin välittömästi, ja jouduin käyttämään kaiken itsehillintäni etten paiskaisi poikaa pöytää vasten, ja tekisi hänestä kävelykelvotonta seuraavaksi viikoksi.