you're beautiful | BTS ~ FIN

89.

*Jiminin näkökulma*

Istuin Yoongin viereen paikallemme, ja Yoongi tuijotti eteensä tyhjä katse silmissään. Meidän viereisellä penkillämme istui joku tyttö, joka itki hihaansa vasten. Hän ei ollut yleisössä, vaan oikeudenkäyntiin kuuluvien joukossa. Raukka oli joutunut varmasti tekemisiin Baekhyunin kanssa, ja minua säälitti. Käänsin katseeni oikealle puolelleni, ja huomasin Chanyeolin. Hän istui sen saman sinihiuksisen pojan jonka näimme aulassa kanssa yhdessä vierekkäisillä penkeillä. Se poika näytti nuorelta, mutta oli varmasti joku Chanyeolin hoitajista. Ei hänellä varmasti ollut ystäviä. Eikä niitä ystäviä olisi päästetty tänne. Kuulin heidän juttelunsa tänne asti, ja Chanyeol näytti ahdistuneelta. Poika vilkuili ympärilleen, ja se sinihiuksinen yritti saada häntä rauhoittumaan. Kukaan ei lohduttanut sitä ruskeahiuksista tyttöä, ja hän istui penkillään yksin. Oikeudenkäynnin alkuun olisi vielä vartti, mutta kaikki olivat jo täällä. Kaikki paitsi Baekhyun.
Tartuin Yoongia kädestä. Hän värisi hiljaa, eikä katsonut minua. Silitin hänen karheaa kämmentään, ja hyräilin hiljaa jotakin laulunpätkää. Lopulta tunsin oloni hyödyttömäksi, joten lopetin hyräilyn. Yoongi ei hievahtanutkaan, ja huokaisin hiljaa.

"Laula."

Katsoin Yoongia ihmeissäni, ja hän nosti katseensa minuun. Poika näytti niin pieneltä ja haavoittuvalta. Oikeasti Yoongi oli minua reilusti pidempi, mutta nyt hän kutistui silmissäni. Hänen tummat silmänsä olivat märät kyynelistä, ja hän pyysi minua laulamaan.

"Jooko...kiltti."

Puristin hänen kättään, ja aloitin hyräilyni uudestaan. Hiljaa Yoongi nyyhkäisi, ja minä kiedoin käteni hänen ympärilleen. Poika hautasi kasvonsa olkapäähäni, ja tärisi.

"Se menee hyvin. Sua ei voida syyttää mistään."

Itse asiassa en ollut varma. Mitä jos Yoongikin saisi tuomion? Ahdistuksen aalto vyöryi ylitseni. Ei. Tämä oikeudenkäynti oli Baekhyunille.
Yoongi nosti päänsä ylös, ja nyökkäsi hiljaa.

"Kiitos."

Painoin hänet hellään suudelmaan, ja suutelimme siinä hellästi vähän aikaa välittämättä muista. Halusin vain kertoa Yoongille kuinka paljon häntä rakastin, ja että tukisin häntä aina.

"Mä rakastan sua, oot niin hirveän kaunis enkä mä vois elää ilman sua" sopersin.

Yoongin suupielet kääntyivät pieneen hymyyn, ja hän kietoi kätensä vyötärölleni.

"Rakastan sua Jimin. Sori et musta on sulle näin paljon vaivaa."

Pudistin päätäni.

"Ei susta oo. Oot mulle rakkain."

Käänsin katseeni taas siihen yksinäiseen tyttöön. Nyt hänen vieressään oli joku, ja hämmentyneenä katsoin häntä. Tytön vierellä istui Namjoon, kädet suojelevasti hänen ympärillään. Tyttö itki Namjoonin rintaa vasten, ja poika silitti hellästi hänen hiuksiaan. En voinut mitään sille että hymyilin, ja lempeästi tönäisin Yoongin kylkeä.

"Kato."

Osoitin Namjoonia ja sitä tyttöä, ja Yoongi käänsi päänsä sinnepäin. Häntä hymyilytti, ja hymyillen poika käänsi päänsä takaisin minuun päin.

"Namjoon aattelee aina vaan muita."

Yoongi hymyili, ja veti minut lähemmäs itseään. Katselin nyt taas Chanyeolia ja sitä sinitukkaista poikaa. Kuulin taas heidän juttunsa tänne asti, ja hiljaa kuuntelin. Se poika lohdutti Chanyeolia, ja silitti hänen vaaleita hiuksiaan rauhoittavasti. Se kertoi kuinka hänellä ei ollut mitään hätää, ja kaikki olisi nopeasti ohi.
Sitten ennenkuin huomasinkaan, kello oli jo tasan.
Oikeustuomari istui paikoillaan, ja viimein viimeinen osaanottaja saapui paikalle. Tai tarkemmin sanottuna hänet tuotiin. Baekhyun näytti vihaiselta ja agressiiviselta mustassa paidassaan ja mustissa farkuissaan. Hänellä oli ranteissaan käsiraudat, ja hänen mustat hiuksensa roikkuivat hänen silmillään. Pojan iho oli valkoinen kuin lumi, ja hän näytti sairaalta. Sairaalta ja vaaralliselta. Ja hän rimpuili kuin hullu vartijoiden otteessa, raivon kyyneleet kasvoillaan. Olisin säälinyt häntä, jos en tietäisi kaikkea. Se mies oli niin helvetin sairas, ettei sillä ollut mitään rajaa. 
Lopulta hänet saatiin kahlittua penkkiin omalle paikalleen, syytetyn paikalle. Hän jakeli murhaavia katseita jokaiselle salissa, ja sylki edessään olevalle pöydälle.