you're beautiful | BTS ~ FIN

102.

Heipä hei taas! Tässä viimeisiä lukuja kirjoitellessa yritän hidastella mahdollisimman paljon ja kirjoittaa täytelukuja, en vaan millään haluais lopettaa tätä kirjaa vielä. Mulla on jo loppu valmiiksi suunniteltuna, itse asias oli jo kun kirjotin ensimmäistä lukua. Oon kiirehtiny sinne vauhdilla, mut nyt en vaan millään haluais että tää loppuu. teidän kommentit on vaan niin ihanaa luettavaa, että en haluu kuvitellakkaan ettei niitä sitten enää ois tulossa :"( aloitan uuden kirjan varmaan heti tän loputtua, ja päivitän sitä usein. Princess ja oneshotit jatkuu vielä silloin tällöin, nyt ei vaan ole kaueesti inspistä. Mutta näiden järkyttävän pitkien alkuhöpinöiden jälkeen tässä ois jälleen uus luku❤️

-

*Hoseokin näkökulma*

Nousin sängyltä, ja venyyttelin käsiäni. Olimme nukahtaneet uudelleen sen jälkeen kun olin hakenut Taehyungille särkylääkkeen, ja nyt hänkin istui sängynreunalla hieroen unihiekkaa silmistään.

"Huomenta" nauroin, ja Taehyung hymyili unisena.

"Meitä tais nukuttaa aika hyvin" poika mutisi, ja nappasi sängyn päädystä mustan t-paidan.

"Joo, sua ainakin."

Taehyung hymyili, ja kävelin hänen luokseen. Suutelin poikaa hellästi, ja sipaisin hiukset hänen silmiensä edestä nähdäkseni hänen kasvonsa paremmin.

"Nukuitko sä hyvin kuitenkin?" Kysyin hiljaa, ja hän katsoi minua hymyillen.

"Joo. Sun vieres nukun aina hyvin."

Hymyilin, ja Taehyung kietoi kätensä ympärilleni. En edes jaksanut ajatella kuinka outoa oli vain seistä siinä keskellä makuuhuonetta ja halata toisiamme, minä rakastin Taehyungia enemmän kuin mitään ja halusin pitää hänet lähelläni. Poika hautasi kasvonsa pehmeään yöpaitaani, ja hengitti tuoksuani. Tunsin kuinka hänen sydämensä löi omaani vasten.

"Mee nyt vaihtamaan vaatteet, ja käydään sit aamupalalla?" Ehdotin lopulta, ja Taehyung irrottautui sylistäni nyökäten.

Hän hymyili minulle etsiessään sukkiaan, ja käveli sitten vaatekaapille. Taehyung kaivoi kaapistaan rennot verkkarit, ja painui yhä unenpöpperössä ja vaatteet tiukasti kainalossaan vaihtamaan niitä kylpyhuoneeseen.
Minä nappasin farkut lattialta, ja vaihdoin ne nopeasti ylleni. Vedin pääni yli pehmeän sinisen hupparin, ja haroin vähän hiuksiani. Lähin peili oli kylpyhuoneessa, mutta lukon punainen väri kertoi Taehyungin olevan yhä siellä.
Hymähdin, ja kävelin takaisin makuuhuoneeseen. Heittäydyin pehmeälle sängylle, ja aloin selata puhelintani. Mitäköhän kaikkea yön aikana oli ehtinyt tapahtua? Minulla oli kymmeniä lukemattomia viestejä eiliseltä, ja nopeasti kelasin ne kaikki läpi. Mitään järisyttävää ei ollut käynyt,  joten tyydyin selailemaan instagramia.

"Taasko sä nukut?"

Havahduin Taehyungin ääneen, ja tajusin nukahtaneeni jälleen. Hämmentyneenä katsoin ovensuussa seisovaa poikaa, jonka poskille oli levinnyt hento puna.

"Sori, mua väsyttää" mumisin hymyillen, ja nousin istumaan.

Päähäni sattui taas vähän, ja purin hampaitani yhteen. Ei olisi pitänyt juoda, vaikka ajatus siitä tuntui nyt paljon vähemmän pahalta. Kaikki oli kunnossa enkä ollut tehnyt kännipäissäni mitään typerää.