you're beautiful | BTS ~ FIN

81.

Kiitos aivan sanoinkuvailemattoman paljon 40k❤️.

*Yoongin näkökulma*

Silittelin hetken Chanyeolia, ja poika itki.

"Anna niiden auttaa sua. Lupaan että tuut kuntoon, ja se tuntuu paremmalta kun mikään."

Poika katsoi minua hämmentyneenä.

"Mikään?"

Hymyilin hiljaa, ja silitin Chanyeolin poskea.

"Mikään."

Chanyeol puri huultaan, ja katsoi minua epäillen.

"Paremmalta kun..."

Painoin sormeni hänen huulilleen, ja hymyilin.

"Joo. Paremmalta kuin se."

Chanyeol näytti hämmentyneeltä, ja nyökkäsin.

"Sun pitää vaan haluta parantua. Sä pystyt siihen. Yritä löytää ittes uuestaan, ja unoha kaikki mitä on tapahtunu."

Poika katsoi minua hiljaa.

"Okei."

Sitten minä halasin häntä vielä kerran, ja Chanyeol kietoi pienet kätensä ympärilleni.

"Hei hei Chanyeol" sanoin hiljaa.

Poika hymyili minulle ujosti, ja päästi minusta irti.

"Hei hei."

Kävelin ovelle, ja Chanyeol nosti pienen kätensä ilmaan. Hän vilkutti minulle kuin pieni lapsi. Hymyilin, ja astuin ovesta ulos sulkien sen perässäni.

Oven ulkopuolella minua odotti Jimin. Hän katsoi minua kysyvästi, ja hymyillen kävelin hänen luokseen. Kiedoin käteni pojan lantiolle, ja suutelin tätä. Jimin vastasi suudelmaan, ja painoi sitten otsansa omaani vasten.

"Miten meni?" Hän kysyi hiljaa.

"Hyvin. Pystyttiin lopulta jopa juttelemaan. Se ehkä kuunteli mua."

Jimin katsoi minua hymyillen, ja halasin häntä. Olin niin onnellinen. Yritin poistaa mielestäni kaikki ne muistot Chanyeolista, ja keskittyä vain Jiminiin. Lopetin Chanyeolin kasvojen etsimisen Jiminin omista, ja heidän vertaamisensa keskenään. Jimin oli minulle niin helvetin rakas.

"Oon niin onnellinen sen puolesta" Jimin kuiskasi hiljaa, ja kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni.

"Jimin mä rakastan sua ihan älyttömästi."

Sanoin sen niin yhtäkkiä, että Jimin hämmentyi. Sitten hän hymyili taas, ja katsoi minua. Hellästi hän silitti poskeani, ja katsoi minua suoraan silmiin. Sydämeni hypähti pari kertaa, tajusin kuinka tärkeä hän oli oikeasti minulle. Melkein menetin Jiminin kokonaan.

"Mäkin rakastan sua" hän nauroi, ja suuteli minua.

"Eikun sä et tajuu. Mä en oikeesti vois elää itteni kaa jos sulle kävis jotain, mä rakastan sua ihan helvetisti. Mä tekisin ihan mitä vaan sun vuokses."

Sairaalan käytävä oli hiljainen, ja Jimin tuijotti minua. Hänen poskelleen valui kirkas kyynel, ja hellästi pyyhkäisin sen pois.

Sitten Jimin painautui syliini, ja purskahti itkuun.

Hellästi silitin hänen selkäänsä, ja hautasin kasvoni hänen hiuksiinsa. Hyräilin hiljaa, ja pitelin käsiäni hänen lantiollaan.

"Oot mulle niin helvetin rakas, oot kaikki mitä mulla on" kuiskasin, ja pyyhkäisin Jiminin hiukset lempeästi hänen korvansa taakse.