𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

1. Luku. Liikaa asiaa kerralla.

"Hei Ava. On mukavaa saada sinut tänne, mutta en tietenkään ole iloinen siitä asiasta, jonka vuoksi tänne päädyit. Toivottavasti tulet viihtymään", tätini Miranda hymyili ottaessaan minut ovella vastaan.

Ensimmäinen havainto tädistäni. Hän on puhelias, eli en todennäköisesti tule kestämään häntä kauaa.

Täti poimi tavarani kuistilta ja kehotti minua menemään edeltä sisälle. Tottelin ja astuin sisälle taloon. Jos talo oli mielestäni näyttänyt upealta ulkoapäin, niin sitten sanat eivät riittäneet kuvailemaan sitä sisäpuolelta. Huomasin heti ensimmäisellä silmäyksellä, että Miranda-täti oli rikas. Hänen kotinsa sisustus ja tyyli kertoivat sen. Lisäksi hän pukeutui kalliilta näyttäviin vaatteisiin.

"Mennään yläkertaan. Näytän sinulle huoneesi", täti kehotti ja lähti johdattamaan minua yläkertaan.

Huone, joka tulisi tätä nykyä olemaan minun omani, oli isompi kuin kotonani Kaliforniassa. Siellä oli iso sänky, vaatekaappi, työpöytä ja mukavan näköinen nojatuoli. Lisäksi huonettani vastapää oli kylpyhuone, jossa oli kaiken tavallisen lisäksi poreallas - ei kovin suuri, mutta kuinka monen normaalin ihmisen talossa on poreallas.

"Toivottavasti tämä kelpaa, koska tämä huone on ainut minun huoneeni ja vierashuoneen lisäksi", täti huokaisi ja nyökkäsin.

"Se on ihana."

"Mukava kuulla, että pidät siitä. Älä turhaan pura laukkujasi vielä, minulla on sinulle tärkeää asiaa", täti sanoi ja seurasin häntä talon olohuoneeseen.

Istuimme isolle, pehmeälle sohvalle ja täti tarjoili teetä, jonka oli ilmeisesti laittanut jo valmiiksi. Saatan vaikuttaa siltä, ettei vanhempieni kuolema tunnu missään, mutta olen todennäköisesti itkenyt itseni kuiviin. Kyyneltäkään ei ole enää tullut pariin päivään. Surullinen minä silti olen, vaikka yritänkin kovasti hymyillä.

"Se taitaa olla sinulle selvää, että vaihdat koulua?" täti aloitti ja nyökkäsin taas, kun en osannut muutakaan tehdä.

"No. Olen ilmoittanut sinut yhteen Englannin parhaimmista kouluista. Tulet varmasti viihtymään siellä ja opit varmasti kaiken, mitä sinun täytyykin osata. Koulun nimi on Tylypahka", täti kertoi.

"Kuulostaa karulta", mutisin, koska en pitänyt nimestä ollenkaan.

Siitä tuli mieleen vain joku kolkko vankila.

"Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen itsekin käynyt sen, kun olin ikäisesi. Lisäksi yksi tärkeä asia. Tylypahka on sisäoppilaitos, eli tulet asumaan siellä. Pääset kyllä lomiksi kotiin, jos haluat tulla", täti lisäsi.

"Mitä?" älähdin.

Aloin jo vakavasti miettiä vihasiko tätini minua. Ei kai hän muuten lähettäisi minua jonnekin sisäoppilaitokseen koko vuodeksi.

"Kuulit kyllä. Olen pahoillani, mutta tämä on sinun parhaaksesi Ava. Ymmärrät sen kyllä sitten, kun pääset paikan päälle. Ostin sinulle matka-arkun, johon saat kaikki tavarasi. Lähtö kouluun on huomenna kello 11. Vien sinut asemalle hyvissä ajoin. Nuku hyvin", Miranda-täti selitti ja lähti sitten keittiöön tiskaamaan.

Jäin hämmentyneenä tuijottamaan käsiäni. Kuinkakohan kaukana koulu olisi? Luultavasti todella kaukana, koska sinne mentäisiin junalla.

"Matka-arkkusi odottaa portaiden alla komerossa. Kannattaa siirtää tavarasi sinne hetimmiten. Uskon, että tarvitset myös rahaa, jotta pärjäät jouluun asti. Annan sitä sinulle aamulla", kuulin Mirandan huikkaavan.

Laahustin portaille ja avasin komeron oven. Sisällä oli yhtä aikaa vanhalta ja uudelta näyttävä raskas matka-arkku. Just. Luuleeko hän tosissaan, että jaksan liikuttaa tuota? Yllätyksekseni sain kuitenkin lähes vaivattomasti arkun ylös portaita aina huoneeseeni asti. Aloin siirtämään tavaroita sinne purkaen jokaisen laukun vuorotellen.