Ava Springfield, nuori muotisuunnittelijalahjakkuus saa kuulla vanhempiensa kuolleen ja joutuu muuttamaan tätinsä luokse Englantiin tutusta kotimaastaan Kaliforniasta. Hän ei ole muutosta hetkeäkään iloinen - varsinkaan, kun joutuu jättämään vanhan...
Oli sunnuntai 23. joulukuuta, kun heräsin siihen, että joku koputti ikkunaan. Nousin istumaan ja hieroin väsyneenä silmiäni, koska en ollut taaskaan nukkunut kunnolla. Olin valvonut myöhään miettiessäni tarkkaan mitä tekisin tunteideni suhteen. Olin tullut siihen tulokseen, että antaisin Siriukselle mahdollisuuden. Regulus oli tätä nykyä poissa laskuista, joten en nähnyt syytä kieltäytyä Siriuksen seurasta. En, vaikka oloni oli kurja, kun vain ajattelinkin sitä, etten voisi enää keskustella Reguluksen kanssa.
Koputus toistui ja nousin sängystä. Kävelin ikkunalle ja avasin sen vaivalloisesti. Suuri helmipöllö lehahti sisään pudottaen kirjeen lattialle ennen kuin laskeutui sängylleni. Tunturipöllöni Silver huhuili uteliaasti lehahtaen uuden ystävänsä viereen sängylleni. Hymähdin näylle ja poimin kirjeen lattialta. Se näytti siltä, että se oli suljettu hätäisesti ja mielenkiintoni heräsi heti. Avasin kirjekuoren äkkiä ja taittelin pergamentin auki.
Ava.
Yritän nyt selittää enemmän tilannettani. Onnistuimme Halen kanssa lähettämään tämän kirjeen sinulle. Muistat varmaan, että tuomionpäivääni on enää viisi yötä. Aikasi alkaa käydä vähiin, mutta Hale yrittää auttaa minut pakenemaan.
Ensinnäkin, silloin kun olimme kolmetoistavuotiaita, minut siepattiin. Nämä Schreavet kuuluvat Kuolonsyöjiin ja kuten viimeksi taisin mainitakin, he ovat jotain aatelisia. Olen pääosin vankilassa täällä ollessani, mutta välillä minut laitetaan suorittamaan palvelijan hommia.
Olet jo selvittänyt salaisuuteni Ava. Nyt sinun täytyy enää seurata merkkejä. Toimi ripeästi ja käytä ystäviäsi apunasi. Olen huomannut, että heistä on enemmän kuin hyötyä.
Kirjekuoressa on sinulle koru. Sen avulla voit ottaa yhteyttä minuun. En vain pysty käyttämään omaani koko ajan, koska minua vahditaan.
Eden
Tuijotin pergamenttia ja tuhannet ajatukset pyörivät päässäni. Eden oli vangittu - sen tiesin jo aiemmin - ja hän käski minun seurata merkkejä. Mitä ihmeen merkkejä? Otin kirjekuoren käteeni ja poimin sieltä kauniin korun, jossa oli timantteja.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
"Oletko jo herännyt Ava?" kuulin Jadan äänen oveni takaa.
"Olen. Tule vain sisään", huikkasin vastaukseksi irrottamatta kuitenkaan katsettani tuosta kauniista kaulakorusta.
"Onko tuokin joku niistä lukuisista kalliista jutuista, joita Nicolas sinulle antaa?" Jada kysyi huvittuneena istuessaan viereeni tutkimaan korua.
"Ei. Se on Edeniltä. Hän lähetti minulle kirjeen, ihmettelen kyllä miten hän onnistui siinä. Joka tapauksessa, hän sanoi, että tämän korun avulla saan yhteyden häneen. En vain vielä tiedä miten...", selostin.
"Rauhoitu Ava. Olet selvästi järkyttynyt jostain. Mennään syömään jotain ja mietitään Edenin arvoitusta sen jälkeen muiden kanssa", Jada sanoi tarttuen minua kädestä kiinni ja vasta siinä vaiheessa tajusin täriseväni.
