𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

48. Luku. Katastrofi Tylyahossa.

Seuraavalla viikolla en ehtinyt kunnolla ajatella ihmissuhdeasioita - en, vaikka olin vastikään saanut kuulla senkin hullun asian, että Jada ja James olivat alkaneet seurustella. Minulla ja ystävilläni kului viikon jokainen päivä maanantaista perjantaihin oppituntien, kokeeseen kertauksen ja - joidenkin tapauksessa - huispausmestaruusottelua varten harjoittelun merkeissä.

Jada ja minä olimme viimesilausta vaille valmiit yksityistuntiemme suhteen. Hale halusi vain pitää vielä yhden niin sanotusti kokeen, jotta näkisi missä menimme. Minua oli jo pitkään mietityttänyt, mihin Hale menisi sitten, kun yksityistuntimme olisivat ohi. Tai siis, eihän hänellä pian ollut enää töitä täällä. Olin aikonut jo pitkään kysyä sitä häneltä, mutten ollut muistanut.

Istuin perjantaina Lilyn ja Emman kanssa kirjastossa tekemässä läksyjä ja lukemassa kokeisiin. Jadalla oli kiireitä Jamesin kanssa, Alexandra oli kuin maansa myynyt Nicolaksen lähdön vuoksi ja Isabella taas ärhenteli - minulle tietämättömästä syystä - kaikille. Kelmit puolestaan yrittivät suunnitella lukuvuoden lopuksi jotain todella mahtavaa pilaa, mutta jotenkin minusta tuntui, etteivät he keksisi mitään.

Regulus ja Sirius olivat sopineet antavansa minulle aikaa pohtia tunteitani ja pysyivät kaukana minusta, vaikka toisinaan olisinkin halunnut puhua jommallekummalle ihan muuten vain. Remus oli sairaalasiivessä, koska täysikuu oli ollut normaalia pahempi - Kelmien mukaan - ja hän oli muutenkin yliväsynyt. Lucaksen menoista en ollut kuullut halaistua sanaa, enkä oikeastaan ollut nähnytkään häntä kovin usein oppituntien jälkeen. Missä lie meneekään.

Eden vihoitteli Halelle ja pysytteli kaukana tästä - eli lukittautui makuusalinsa aina tuntien jälkeen ja kertasi siellä kokeita varten puhumatta kenellekään. Dawn ja May olivat yrittäneet saada hänet alas muulloinkin kuin ruoka-aikoihin, mutta tuloksetta.

"Haluaisitko sinä harjoitella kaksintaistelua kanssani myöhemmin tänään Ava? Tai siis, me molemmathan aiomme kuitenkin kouluttautua auroreiksi ja olisi hyvä harjoitella hieman", Lily kysyi yhtäkkiä.

"Sopiihan se. Kuinkakohan moni muu meistä aikoo auroriksi?" pohdin.

"Ei kovinkaan moni", Emma vastasi ja lopetti läksyjensä teon venytellen käsiään.

"Lucas aikoo hakea johonkin Huispausjoukkueeseen koulun jälkeen. Samoin Alexandra. Isabella ja Jada pyrkivät taikaministeriöön ja luulen, että Remus aikoo myös. Peter ajatteli kysyä pääseekö hän töihin Qaino Vahvahqon jäätelöbaariin ja minä ja Eden haluamme parantajiksi. Joten...luulen, että auroreiksi pyritte vain te kaksi, James ja Sirius", hän kertoi.

"Mm", mumisin ja katsoin ulos ikkunasta.

Oli alkanut sataa vettä. Sadepisarat ropisivat vasten korkeita ikkunoita ja ennen pitkää ne vielä pyyhkisivät paksun lumipeitteen pois Tylypahkan tiluksilta. Millaistakohan elämä noiden muurien ulkopuolella on todellisuudessa? Ja miltäköhän Viistokuja näyttää? Olen kuullut siitä monia tarinoita, mutten ole koskaan nähnyt sitä omin silmin. Sinne aion mennä heti kesäloman alussa - se on varmaa.

"Oletteko jo miettineet asuntoja?" kysyin.

"Joo. Jonkin verran. Me ajattelimme Alexandran ja Isabellan kanssa hommata yhteinen kämppä. Harmi, ettemme voi kaikki asua samassa paikassa", Lily huokaisi.

"Ei se haittaa. Olenkin ajatellut kysyä Emmaa ja Jadaa kämppäkavereikseni. Ja tietysti Edeniä, mutta minusta tuntuu, että hän saattaa haluta asua Dawnin ja Mayn kanssa", hymyilin.

"Mitenköhän Lucas ja Kelmit? Tai siis, en usko, että he kaikki aikovat muuttaa samaan asuntoon", pohdin.

"En tiedä. No, se on heidän asiansa", Emma mutisi.