𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

29. Luku. Tiet eroavat

Kun heräsin seuraavana aamuna, oloni oli aivan tokkurainen. Silmäni eivät millään tahtoneet pysyä auki ja olisin vain halunnut jäädä nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä. Tänään Tylypahkan pikajuna veisi meidät takaisin Lontooseen ja sieltä minä, Emma, Jada ja Lucas lähtisimme Nicolakselle.

Nousin vastahakoisesti ylös sängystä, nappasin pyyhkeeni sängyn päädystä ja maleksin suihkuun. Suihkussa ollessani annoin ajatuksieni harhailla omilla teillään. Mieleeni tunkeutui koko ajan se tekopirteä ilme Siriuksen kasvoilla, kun tämä pyysi Alexandraa tanssiaisiin. Muistelin myös niitä lukuisia katseita, joita poika loi minuun tanssiaisten aikana.

Huokaisin turhautuneena ja suljin hanan. Päätin olla ajattelematta Siriusta tänään, mutta tiesin, että siitä tulisi hankalaa. Varsinkin, kun otti huomioon edellisen illan tapahtumat tähtitornissa.

Olin ollut edellisenä iltana niin hämmentynyt ja järkyttynyt Edenin sanoista, etten ollut kunnolla tajunnut mitä oli tapahtunut. Sirius oli todellakin tullut sinne juuri sillä hetkellä, kun olin mistelin vankina. Hän oli TODELLAKIN suudellut minua ja se teki oloni vaivautuneeksi. En tiennyt pystyisinkö näyttäytymään Siriukselle sen jälkeen. Minua hävetti oma käytökseni, se että torjuin Blackin veljekset koko ajan.

Kun palasin makuusalin puolelle, muut tytöt olivat jo heränneet. Nämä istuivat Lilyn sängyllä odottamassa minua. Rypistin otsaani ja yritin miettiä mitä olin tehnyt.

"Tule tänne Ava", Emma kehotti hymyillen ja taputti vieressään olevaa tyhjää paikkaa.

"Mitä nyt?" kysyin istuessani Emman viereen.

"Kerrotaan toisillemme omat tanssiaiskokemuksemme", Isabella vastasi yksinkertaisesti.

"Ai. Okei", sain vastattua.

"Aloitetaan sinusta Lily. Sinulla ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa pelastaa Jamesia siltä misteliltä", Alexandra aloitti vihjailevasti.

Valpastuin heti. Mitä tanssiaisissa oli tapahtunut, kun lähdin? Oliko Lily suudellut Jamesia?

"No...aloitetaan alusta", Lily aloitti väännellen hermostuneena käsiään.

"Me siis aloitimme tanssiaiset, kuten kuului, ja no...pakko myöntää, että minä oikeasti nautin Jamesin seurasta. Hän oli...erilainen."

Alexandra ja Isabella vilkasivat merkitsevästi toisiaan, mutta Lily ei huomannut sitä. Hän jatkoi tarinaansa hymyillen itsekseen.

"Kaikki sujui loistavasti siihen asti, kunnes James kysyi syytä siihen, että suostuin hänen seuraansa. Sen takia me menimmekin ulos salista. Minä...no...Ava onkin tiennyt tästä jo aiemmin...kerroin Jamesille pitäväni hänestä", punatukkainen ystäväni kertoi.

"Mitä? Siis...siis ihan oikeasti pidät hänestä? Sillä tavalla?" Alexandra varmisti ja alkoi kiljumaan riemusta, kun Lily nyökkäsi.

"Ja...me...no...me vähän niin kuin taidettiin suudella...jo ennen sitä misteli juttua", Lily mumisi ja punastui hieman.

Varmasti koko Rohkelikko torni heräsi, kun me aloimme kiljua riemusta. Lily katsoi meitä hieman kauhuissaan ja käänsi äkkiä huomion pois itsestään.

"No...miten sinulla meni? Sait kuitenkin pariksesi joka tytön unelmaparin", hän uteli Alexandralta.

"No. Kaikki oli täydellistä - kuin suoraan jostain sadusta - siis siihen asti kunnes tuli keskiyö", Alexandra aloitti.

"Mitä silloin tapahtui?" kysyin tietämättä halusinko oikeastaan kuulla.

"Hän lähti etsimään sinua. Jätti minut sen typerän mistelin vangiksi. Joku Korpinkynsi vapautti minut", Alexandra vastasi selvästi ärtyneenä.